Venla pääsi elämänsä ensimmäisen kerran isolle kirkolle koiranruokaostoksille. Se oli huomattavan reipas, ja tosiaan tarkoitan sitä enkä kallistu vain kehumaan pentua. Lässytysakseli hoidettiin antamalla Venlan itse valita uusi lelu – tosin siihen hieman puututtiin, koska ensimmäinen valinta oli liian iso (samanlaisia kaikki kakarat, lajista riippumatta).
Venlalle tarjottiin myös järkytys. Se ei ilmeisesti tiennyt, että meillä ihmisillä on kovin kehno turkki, eikä siihen auta sinkki eikä omegat.
Jonkun verran höpisen siitä, että lihan värillä ei ole väliä, kunhan se on punaista. Muistutan myös, että ruokinta saa olla mahdollisimman helppoa (paitsi jos siitä tekee harrastuksen, joka sekään ei ole väärin). Hieman mökötän myös myynnistä, mutta siihen tarjotaan ratkaisu.
