Tästä tuli nyt jonkinlainen Kaffepaussin tyyppinen tekstivuodatus, koska näin viime yönä jopa unta koirien ruokinnasta. Unessani väänsin rautalankaa jälleen kerran siitä, miksi koiran kuuluu syödä lihaa. Unen väittelytoverini ovat ihan todellisia ihmisiä, ja myös todellisuudessa heillä on varsin eri käsitys koiran ruokinnasta kuin minulla.
Mutta siitä sitten takaisin todellisuuteen. Koirien ruokinnasta saa kyllä väitellä ihmisten kanssa just niin paljon kun jaksaa. Tästä saa varmaan kiittää kuivamuonateollisuuden markkinointiväittämiä ja kovin syvään istutettuja ennakkoluuloja. Minusta on varsin kummallinen ajatus, että koira tosiaan olisi jotain muuta kuin lihansyöjä ja varsinkin, että jokin muu olisi koiralle parempaa perusravintoa, kuin liha. Onneksi kukaan ei ole oikein tähän vätteeseen pystynyt antamaan vedenpitävää perustetta.
Edellä mainittujen ihmisten koira syö kuivamuonaa ja piimää. Se pääsi kastraation jälkeen hieman paisumaan – aika tyypillinen ongelma, kun koiran energiantarve yksinkertaisesti tippuu hormonitasojen tippuessa. Heidän ratkaisunsa oli vähentää kuivamuonan määrää ja vaihtaa puolet saman merkin lightruokaan – melkein täysin kasviperäiseen. Kaikeksi onneksi tämä koira ei ole hiivaherkkä – tai toisaalta jos olisi, olisin ehkä päässyt demoamaan liharuokinnan etuja käytännössä.
Meillä kävi pitkäaikaishoidossa sterkattu lapikasnarttu. Tullessaan se oli järjettömän ylipainoinen (n. 25kg, normaalipainon pitäisi olla jossain 15-16 kilon kieppeillä) , eikä kyllä myöskään jaksanut mitään. Moinen kunto ei käy minun käsitykseen hyvinvoivasta koirasta. Tämäkin koira söi tullessaan pelkkää nappulaa, mutta korkeaenergistä – ja aivan kuten toinenkin esimerkkikoira, se oli ”herkkävatsainen”.
Näillä kahdella tapauksella on se ero, että nartulta lähti tippumaan paino melko reipasta tahtia korkeaproteiinisella 50/50-ruualla, jossa oli vain vähän rasvaa. Pääasiassa se söi hevosen paistijauhelihaa (9% rasvaa) ja vähän sitä vanhaa tuttua nappulaa sekä kasviksia ja naudan mahaa vatsantäytteenä. Kumma kyllä, herkkävatsaisuus katosi sen siliän tien, kun koira oli pari päivä totutellut uusiin ruokiinsa.
Vaikka koira oli niinkin ylipainoinen, se oli perusterve, joten aloitin samaan aikaan kasvattamaan sille kunnollista peruskuntoa. Ohjelmaan kuului pitkiä, parin tunnin reippaita lenkkejä ja lyhytkestoisia vetoharjoituksia. Varsinkin alkuun treeni oli huonokuntoiselle koiralle melko rankkaa, koira kuitenkin jaksoi sen ja palautui hyvin. Tästä lienee kiittäminen sitä sapuskan proteiinia – lihasten kasvattamiseen tarvitaan lihaa.
Tämä tuttujeni uros kyllä laihtui hitaasti, mutta en usko sen saavan nykyisestä ruokamäärästään tarvittavaa proteiinia. En kylläkään ole laskenut, mutta jos koira saa noin 150g nappulaa, ja 25 kiloisen koiran proteiinin tarve on 100 gramman luokkaa päivässä ja kuivamuonien proteiini liikkuu yleensä alle 20-30% välillä, niin yhtälöstä saadaan aika mahdoton. Kyseinen koira ei jaksa mitään normaalilenkeistä poikkeavaa, reipastahtisempaa tai raskaampaa, vaan väsähtää ihan silminnähtävästi riehumisesta.
Jokaisella koiranomistajalla on tietysti oikeus valita itse, mitä koiralle syöttää. Mutta tosiasioista väittelyyn ja koiran huonostivoinnin selittelyyn ei kannata niitä paukkuja uhrata, vaan miettiä homma koiran kannalta. Jos ei itse tiedä, niin ottaa selvää ja pyytää apua. Vastaanottavaisen koiranomistajan kanssa on ilo työskennellä, ja vielä paremmalta tuntuu, kun koira voi paremmin. Ehkä minäkin saisin nähdä unia vaikka hyvästä palautteesta väittelyn sijaan.
