Greyhoundmaailman ehkä pisimpään ja eniten käytetty lisäravinne on E-vitamiini. Tai ainakin se kamppailee tasoissa raudan kanssa. Myöhemmän vaiheen tulokkaita ovat esimerkiksi B-ryhmän vitamiinit, määrätyt mineraalit (sinkki, magnesium, kromi) tai vaikkapa kreatiini. Näillä kaikilla on yksi yhteinen tekijä urheilevassa koiramaailmassa. Niiden toivotaan tekevän koirasta nopeampia ja vahvempia. Toki myös terveempiä, mutta harvemmin sitä ensimmäisenä mainitaan – terveyden toivotaan tulevan eräällä tavalla kaupan päälle, ja urheileva koira on aina riskirajoilla. Jos ei muuten, niin ainakin loukkaantumisten suhteen.

Lisäravinteiden toivotaan vaikuttavan kolmeen eri asiaan. Joko se lisää nopeutta tai lihaskasvua (kreatiini), se vaikuttaa suoraan johonkin suorituskykyyn vaikuttavaan tekijään elimistössä (rauta, B-ryhmä) tai se suojelee antioksidanttina (E-vitamiini). Lisäravinteiden hyödyistä väännetään koko ajan ja niistä myös tutkitaan – ainakin ihmisillä, koska ravintolisämarkkinat ovat vahvassa kasvussa.

Esimerkiksi D-vitamiinin hyödyistä alkaa olla jo melkoisen vahva näyttö, eikä sitä saa ravinnosta tarpeeksi näillä leveysasteilla. Ihmisillä tämä pätee, mutta koirat ovatkin suurempi kysymysmerkki. Meillä on kuitenkin koiriin nähden erilainen kehityshistoria sekä ulkoiset tekijät – ravinto ja asuinpaikka – ovat muuttuneet koiria radikaalimmin. Ihminen myös elää huomattavasti kauemmin.

Raudan hyödyt ovatkin jo kyseenalaisemmat. Greyhound, jolla on luontaisesti korkea hemoglobiini, nostaa veriarvonsa ylös aivan tavallisella ravinnolla. Rautalisällä ei saada paljoakaan hyötyä, vaan puhutaan kokoluokasta 218 ilman ja 220 rautalisällä. Muilla roduilla liikuttaneen samoilla mittakaavoilla. Treenarista sitten riippuu onko hän valmis antamaan tuonkin verran tasoitusta, tai onko parin pinnan eroilla ylipäätään mitään merkitystä. Me hävisimme rataennätyksen kolmella tuhannesosasekunnilla – meillä ei ole varaa antaa yhtään tasoitusta.

B-ryhmän vitamiinit ovatkin sitten luokkaa uskonasiat. Niitä annetaan yleensä siksi, että ne osallistuvat monen muun lisäksi energia-aineenvaihduntaan. Pyritään nopeuttamaan solutasolla lihaksiston ”latautumista”. Tuolle ei itseasiassa ole mitään näyttöä, vaan ajatus perustuu B-vitamiinien toimintaan elimistössä ja kun annetaan lisää, niin kaikki toimisi nopeammin ja paremmin.

Vaikka pääsääntöisesti lisäravinteiden toimivuus perustuu olettamuksiin ja silloinkin kun hyöty on ollut mitattavissa, niin annostellut määrät ovat olleet niin korkeita, että ne eivät ole olleet enää käyttökelpoisia (lähes aina aminohapoissa), niin löytyy muutamia, jotka toimivat. Siis antavat enemmän nopeutta tai voimaa. Näissä on aina kyse ns. buffereista eli happamuutta puskuroivissa aineissa. Vanhin, nyt jo ehkä enemmän unholaan jäänyt, lienee bikarbonaatti eli leivinjauhe. Pienemmissä määrin turvallinen ja jos ei ole elektrolyyttejä, niin jopa hyödyllinen. Sen verran hyödyllinen, että se on paikoin doping-luokiteltu, ainakin suuremmissa määrin. Ravimaailmassa sitä taidettiin (ja varmaan edelleenkin) antaa nenämahaletkulla. Luvatonta puuhaa, eikä kannata yrittää koiralle, paitsi jos haluaa erittäin pahan mahaärsytyksen aikaiseksi. Bikarbonaatin doping-kontrollia ei kannata päivitellä, sillä useissa maissa on myös injektiona annettu B₁₂-vitamiini dopingia.

Tunnetuin, ja tutkitusti jopa toimiva, puskuroiva lisäravinne on kreatiini. Turvallinen ja laillinen käyttää, kasvattaa lihasmassaa (mutta ei ilman työtä) ja lisää voimaa – varsinkin anaerobistyyppisissä lajeissa, kuten voimailussa. Saavat siitä myös nopeuskestävyyttä tarvitsevat etua, kuten luistelijat tai pyöräilijät. Koirille siitä ei taida olla apua kuin staffi-tyyppisille, jotka tarvitsevat raakaa voimaa. Valjakkokoirat tekevät aerobista, pitkäkestoista työtä, eikä niille kreatiinista ole mitään hyötyä. Osa käyttää sitä greyhoundeille ja muille vinttikoirille. Hyöty on nolla, kuten aina kun yritetään löytää tasapaino nopeuden ja oman painon välillä. Nimittäin luistelijat ja pyöräilijät keventävät painoaan ja kitkaa urheiluvälineillään, ja uimaria helpottaa veden nosto, mutta koira – kuten sadan metrin ihmissprintteri – joutuu itse kantamaan ja siirtämään massansa. Kreatiini lisää nestettä lihassoluihin, eli nostaa painoa. Täysin ilman minkäänlaista tieteellistä näyttöä väitän, että kreatiini myös altistaa lihasrevähtymille – ainakin greyhoundeilla. Kreatiini saattaa hyvinkin puoltaa paikkaansa talven peruskuntotreenissä, mutta jos joku tuo kreatiinilla tankatun koiran radalle, niin minä pokkaan, kumarran ja kiitän – sillä otan mielelläni vastaan kaikki kisakumppanien antamat tasoitukset.

Lisäravinnekenttä on niin täynnä uskomuksia, luuloja, harhautuksia ja aivan puhdasta huijausta, että kaikki tutkittu tieto otetaan ilolla vastaan. Osassa on kylläkin tutkittu jotain aivan muuta kuin on väitetty, osassa on hieman säädelty tutkimusasetelmia tai sitten otokset ovat liian pieniä, mutta tieto on aina tietoa. Valitettavasti vain tutkimukset keskittyvät pääosin ihmisiin, mutta yritetään pärjätä niillä.

Theodorou ym (2011¹) tutkivat mitä tapahtuu, kun 28 treenattua ja treenaamatonta koehenkilöä jaetaan kahteen ryhmään ja toiselle annetaan C- ja E-vitamiinia, toisen ryhmän saadessa plaseboa. Miehet laitettiin treenaamaan (suunnassa laskevaa rasitusta, ns. eccentric training) ja mitattiin mitä tapahtuu redox-markkereissa (REDuction-OXidation) eli yksinkertaistaen mitä tapahtui hapettumisessa. Arvot otettiin pidemmässä rasitusjaksossa sekä muutamalta mieheltä akuutin, lyhyemmän rasituksen jälkeen.

Tulosten mukaan antioksidanttien anto ei muuttanut yhtään mitään. Ei rasituksen aiheuttamissa lihasvaurioissa, suorituskyvyssä tai hapettumismarkkereissa verrattuna plaseboa saaneeseen verrokkiryhmään. Loppupäätelmässä kyseenalaistettiin antioksidanttien anto suun kautta terveille aikuisille, koska tuloksissa ei saatu mitattua minkäänlaisia muutoksia fysiologisesti tai biokemiallisesti.

Mielenkiintoista. Koska tuo tutkimus kaataa aika rajusti kaikki ne teoriat, joiden perusteella varsinkin greyhoundeille on antioksidantteja annettu.

Pitäisikö siis E-vitamiinin anto lopettaa puhtaana rahan tuhlaamisena? Ei pidä. Muiden tutkimusten perusteella C- ja E-vitamiini ovat arvokkaita antioksidantteja taistelussa pahoja happiradikaaleja vastaan. Mutta ehkä painotusta pitäisi muuttaa rasituksesta palautumisen tehostamisesta yleiseen hyvinvointiin ja vaikkapa normiruokinnan sisältämän rasvan aiheuttamien ongelmien minimoimiseen?

Kuva: photostock / FreeDigitalPhotos.net

1. Anastasios A Theodorou, Michalis G Nikolaidis, Vassilis Paschalis, Stilianos Koutsias, George Panayiotou, Ioannis G Fatouros, Yiannis Koutedakis, Athanasios Z Jamurtas: No effect of antioxidant supplementation on muscle performance and blood redox status adaptations to eccentric training. Am J Clin Nutr June 2011 vol. 93 no. 6 1373-1383 doi: 10.3945/​ajcn.110.009266[↩]