Naamakirjavinkin kautta törmäsin tähänkin ihmeeseen: aidot(?) aavikko(?)salukit juoksevat kilpaa. Handslip aika perkeleellisen pitkälle hiekkasuoralle – lienee jonkun ison ja vielä isomman laukkaradan suora. Viehevarreksi hiabin sukulainen, ja rätiksi mikälie vuohi tai gaselli: parikymmentä salukia perään. Palkintona ei sitten ole mitään ruusukkeita… vedonlyönnin määrää en uskalla edes arvailla. Mutta tietenkään vinttipiirejä ei tässä kohtaa närästä rahakytkökset ja niiden tuomat eettiset ongelmat, koska kyseessä on alkuperäislaji. Jota muuten moinen kilpailutoiminta ei ole, se on park coursingin jatkumo.
Greyhound-harrastajaa huimaa koirien juoksema matka, sekä olosuhteet. Mutta hyväksytään se, että nuo koirat ovat stayer-tyyppisempiä, ja tottuneet varmasti helteeseen. Tottumattomalla tuskin on pitkää ikää tiedossa, jalostusmahdollisuuksista puhumattakaan. Nuo koirat ovat jotain aivan muuta kuin kotimainen salukikanta. Anteeksi, jos pahoitin suomalaisten salukikasvattajien mielen tai pilasin saluki-treenareiden päivän. Niin kauan kun suomalaiset salukit eivät jaksa tappelematta 480 metriä, niin turha haikailla moisia ajuekilpailuja Suomeen.
Miksi noita muuten kutsutaan ajuekilpailuiksi? Se on ihan tavallinen suoran kisa – matka ja viehe on vain erilainen, mutta koirat tekevät omaa suoritustaan, nopein voittaa eikä mitään tyylipisteitä jaeta.
Linkitetyn videon ensimmäinen voittaja on hieno. Hyvä askel, hieno kestävyys eikä rytmi hajoa vaikka välillä vilkaistaan rinnalla kiihdyttäviä autoja tai ohilentävää lintua. Huomioitavaa kuitenkin on, että startanneista ymmärtääkseni 23 koirasta ainoastaan kolme tuli maaliin.
Kaiken kaikkiaan tämän tyyppinen saluki race on mahtavaa ja nautittavaa katseltavaa greyhound-harrastajallekin. Kunhan siirtää syrjään ajatukset mm. turvallisuuden suhteen.
