Kasvattajille tärkein asian on astutuksen onnistuminen. Jos ei tule pentuja, niin ei ole kasvatustyötäkään. Kun käsissä on terve narttu ja uros, jolla on vikkelät siittiöt, niin astutuksessa ei tarvitse huolehtia kuin kolmesta asiasta: ajankohdasta ja että uros hyppää ja narttu antaa astua. Lopun hoitaa luonto. Toivottavasti. Mutta liian moni kasvattaja luottaa siihen, että luonto ajaa tikanpojan puuhun ja pennut ovat luojan lahja. Astutusajankohtia määritellään kalenterista päiviä laskien, vaikka jokaisen pitäisi tietää, että 12 päivää luomuastutukseen on varsin ohjeellinen aika – kukaan ei tiedä missä vaiheessa kiimaa kasvattaja on huomannut narttunsa vuotava. Toinen laskee päiviä ensimmäisestä hailakasta merkistä paperinenäliinassa, toinen kun moppaa kiimavuotoa lattialta.
Ehdottomasti suurimmat yksittäiset syyt tyhjäksi jäämisiin ja pieniin pentuihin on väärä astutusajankohta. Ollaan liian aikaisin liikkeellä ja saadaan pakottamisen jälkeen pari pentua aikaiseksi. Tai ollaan liian myöhään tapaamassa urosta, ja pakottamisen jälkeen ultra näyttää pelkkää tyhjää. Siinä vaiheessa nartun omistaja syyttää urosta mahoksi, uroksenomistaja kommentoi kovin sanoin nartun kohtua ja muut kasvattajat lyövät leimaa kehnoon yleiseen elinvoimaan. Jos luontoa ja tikanpoikaa kuunnellaan, niin silloin olisi syytä myös kuunnella koiria. Vaikka narttu saattaisikin olla antavan oloinen, mutta uros ei hyppää, niin aika on väärä. Sama toimii myös toisin päin – uros olisi valmis astumistyöhön koko libidonsa voimalla, mutta nartulta tulee hammasta, niin läheskään aina oikea ratkaisu ei ole kuonokoppa, vaan odottaminen. Tuurilla päivästä muutamaan, hiukan hitaammalla reagoinnilla ehkä seuraavan kiimaan asti.
Toni Rämö oli Irlannin aikoina yksi työnantajistani. Hän itse työskenteli sitä ennen Irlannissa Trade Genetics – Canine Reproduction Services nimisessä yrityksessä reilut neljä vuotta työnkuvanaan koirien lisääntymiseen liittyvät asiat mm. sperman pakastus, jäähdytys ja sulatus sekä keinosiemennys tuore- pakaste- ja jäähdytetyllä spermalla. Lisäksi hän teki koirien keinosiemennystä perinteisesti katetroimalla sekä endoskoopilla. Työnkuvaan kuului myös pakaste- ja jäähdytetyn sperman sulatusta ja laadun tarkastusta lääkärin tekemisssä kirurgisissa implanteissa. Hän on myös suorittanut kohtuullisen suuren määrän keinosiemennyksiä useissa eri maissa eri metodeilla viimeisen 20 vuoden aikana.
Toni on myös suorittanut USA:ssa lisenssin toimia Maailman Greyhound Unionin alaisten kantakirjojen hyväksymänä pakastetun sperman kerääjänä tällöin toimipaikkana ollen Irlanti. Itse hän on kasvattanut viimeisen 15 vuoden aikana hieman reilut 100 greyhound-pentuetta.
Nykyään Toni vastaa Sporttimekassa mm. lisäravinnemyynnistä sekä voimailuun ja kuntoiluun liittyvistä koulutuksista, opastuksista ja valmennuksista.
Toni suostui jakamaan hieman vahvaa kokemustaan ja osaamistaan kirjoittamalla lyhyen esittelyn nartun astuttamisen ajankohdista.
Toni Rämö:
Kiiman kehitys ja astutusajankohdan määritys
Varsinainen kiima voidaan jakaa kahteen osaan, esikiimaan (proestrus) sekä varsinaiseen kiimaan, jota kutsutaan nimellä estrus.
Esikiiman pituudessa on todella suuria yksilö- sekä kiimakohtaisia eroja. Se voi käytännössä kestää kolme päivää tai jopa kolme viikkoa, keskiarvona lienee noin 10 päivää. Ulkoisia merkkejä ovat turvotus sekä verenvuoto. Myös näiden merkkien määrä voi vaihdella todella runsaasta lähes huomaamattomaan. Muutos käytöksessä esikiimasta varsinaiseen kiimaan tapahtuu yleensä 0-3 päivää LH-piikistä (lutenisoivan hormonin nopea nousu), tällöin veren progesteronipitoisuus on noin 2-4 ng/ml. Veren progesteronipitoisuus alkaa nousta jonkin verran ennen LH-piikkiä. Normaalia, joskin harvinaisempaa on myös, että narttu saattaa antaa uroksen astua jo muutama päivä ennen LH-piikkiä tai jopa vasta viikon sen jälkeen. Joten pelkkä nartun käytöksen ja ulkoisten merkkien seuraaminen ei ole varma mittari.
Varsinaisen kiiman aikana normaalitapauksessa narttu antaa uroksen astua, mutta kuten yllä käsittelimme, niin siihen yksin ei voi luottaa. Tämä siis alkaa normaalisti 0-3 päivän kuluttua LH-piikistä. Myös varsinainen ovulaatio tapahtuu noin kahden päivän kuluttua LH-piikistä. Progesteronipitoisuus ovulaation aikana on 5-10 ng/ml. Munasolu on kuitenkin valmis hedelmöitykselle vasta 2-3 päivän kuluttua ovulaatiosta, tällöin progesteronipitoisuus on 15-22 ng/ml ja joissain tapauksissa jopa hieman enemmän.
Yhteenvetona siis keskimäärin 4-5 päivän kuluttua LH-piikistä munasolu tulee hedelmöittymiskykyiseksi ja säilyy sellaisena noin 2-3 päivää.
Astutusajankohdan määritys luonnollisessa astutuksessa tai ”alakautta” suoritettavassa keinosiemennyksessä jättää siis varsin suuren ”ikkunan” ja sen kattaminen ei liene vaikeaa, jos uros on lähellä ja on mahdollista astuttaa kaksi tai jopa useampia kertoja. Hedelmöittymiskykyinen aika alkaa noin 4-6 päivän kuluessa progesteroniarvon nopean nousun alusta jatkuen 2-3 päivää. Hivenen tarkkuutta tarvitaan jo silloin, jos astuttamaan joudutaan matkustamaan kauemmas tai on mahdollisuus vain yhteen astutukseen. Asiaa vielä helpottaa se tieto, että siittiöt luonnollisen astutuksen tai tuorespermalla tehdyn keinosiemennyksen jälkeen saattavat elää nartun sisällä jopa viikon, keskiarvonakin noin 3-4 vrk edellyttäen ettei nartulla ole mitään paikallista tulehdustilaa.
Pakaste- tai jäähdytetyn sperman astutusajankohta vaatii jo huomattavasti enemmän tarkkuutta. Siemenen elinikä nartun sisällä on huomattavasti lyhyempi, koska siemen on jo lähtökohtaisesti heikompaa pakastus- tai jäähdytyskäsittelyn seurauksena. Näin ollen pakaste- tai jäähdytetyn sperman siemennys tehdään ajankohdallisesti selkeästi myöhemmin (hedelmöitysvaiheen progesteronipitoisuus 15-22 ng/ml) kuin luonnollinen astutus tai alakautta tapahtuva keinosiemennys tuorespermalla. Samoin pakaste- tai jäähdytetyn sperman siemennys tulee aina suorittaa suoraan kohtuun eikä kohdunsuun ulkopuolelle. Tiinehtyvyyden varmistamiseksi kirurginen implantti on selkeästi tehokkain. Skoopilla tähystämällä suoritettu siemennys on myös hyvä vaihtoehto. Myös katetrointi kohdunsuun läpi on eräs vaihtoehto, mutta se on toteutustekniikaltaan huomattavasti vaikeampi ja perille pääsemisen todentaminen on siinä vaikeampaa. Tämä tapa vaatii myös tekijältään paljon ammattitaitoa ja kokemusta. Eräs huomattava etu kirurgisen implantin käytössä on lääkärille mahdollisuus tutkia kohdun kunto siemennyksen yhteydessä, erityisesti tapauksissa, jolloin narttu on jo ikääntyneenpi tai kun narttu on jäänyt tyhjäksi aiemmin. Ratkaiseva etu tällä menetelmällä on kuitenkin se, että siemen on saatava kohdunkaulan ohi. On erittäin tärkeää huomioida, että keskimäärin kohdunkaula sulkeutuu progesteroniarvojen 12-22 ng/ml välillä. Monet alan asiantuntijat uskovat, että tähän vaikuttaa nartun progesteronitason nousunopeus. Narttu, jolla progesteronitaso nousee keskiarvoon verraten nopeasti, sulkee kohdunkaulansa vasta lähempänä arvoa 22 ng/ml kun taas narttu, jonka kiiman ja ovulaation kehitys on ollut hitaampaa, saattaa tehdä sen jo 12 ng/ml kohdalla. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että luonnollinen astutus tai alakautta tehty keinosiemennys normaalivälinein ei enää ole mahdollista juuri sinä aikana jolloin pakaste tai jäähdytetyn sperman siemennys tulisi suorittaa. Pakaste- tai jäähdytetyllä spermalla tehtävän siemennyksen tulee aina suorittaa siihen asianmukaisesti koulutettu ja kokenut henkilö ja hänen tulee pystyä määrittämään tarkka siemennysajankohta optimaalisen pentutuloksen saavuttamiseksi.
Kaikentyyppisissä siemennyksissä tai astutuksessa on yhteistä se, että vähän liian aikaisin suoritettu ainoa siemennys tai astutus, tai hivenen liian myöhään tehtynä, aiheuttaa keskiarvoa pienemmän pentueen. Jos näissäkään rajoissa ei pysytä tai siemenen käsittely keinosiemennyksessä on virheellistä, seurauksena on nartun tyhjäksi jääminen. Toki on myös selvää että aina tyhjäksi jääminen ei johdu kenenkään virheestä tai puutteellisesta toiminnasta, vaan siihen voi olla useita muitakin syitä. Eräs varmentava tekijä olisi myös, että uroksen spermanlaatu tutkittaisiin aina ennen toimenpiteisiin ryhtymistä. Jos uroksen sperma on heikkolaatuista, niin on syytä harkita myös tuorespermalla suoraan kohtuun siementämistä aivan kuten pakaste- ja jäähdytetyn sperman tapauksessa. Tällöin tiinehtyvyys on todennäköisempää.
PROGESTERONIARVON MITTAUS VERESTÄ ON MENETELMISTÄ EHDOTTOMASTI TARKIN JA AINOA JOLLA ASTUTUS TAI KEINOSIEMENNYSAJANKOHTA SAADAAN VARMASTI MÄÄRITELTYÄ.
Irtosolunäyte ei ole luotettava määritettäessä astutusajankohtaa. Itseasiassa ainoa asia, jonka irtosolunäytteestä voi varmasti nähdä, on että narttu on jo mennyt yli hedelmällisen vaiheen. Tällöin solunäytteen solujen suhdelukuprofiili muuttuu ja mukaan tulee valkosoluja. Joihinkin asioihin irtosolunäyte toki on käyttökelpoinen. Se on erinomainen tapa tutkia onko nartun emättimessä mahdollisesti tulehduksia, jotka useimmiten olennaisesti vaikuttavat nartun mahdollisuuteen tiinehtyä. Irtosolunäytettä voidaan tietyin varauksin käyttää myös apuna määriteltäessä kiiman alkuvaiheessa koska varsinainen progesteronitestaus kannattaa aloittaa. Progesteronitestauksessa tulisi pyrkiä saamaan vähintään kaksi näytettä joissa progestroniarvo on jo voimakkaan nousun vaiheessa (noin välillä 2-10 ng/ml). Progesteronitestauksen ajankohta ideaalitilanteessa tulisi myös olla vakioitu, koska nartun progesteronitaso saattaa hiukan muuttua yksillöllisesti eri vuorokaudenaikoina. Eli jos mahdollista, testaus tulisi suorittaa esimerkiksi aina aamuisin samaan aikaan suhteellisten samanlaisten rutiinien jälkeen.
