Barffissa on pari nyrkkisääntöä, jolla ruuan kokonaismäärä ja ruoka-aineiden keskinäiset suhteet saadaan kohdalleen. Silloin myös kaikki saannit loksahtavat paikalleen, ja koira saa juuri sen mitä pitääkin. Parahultaisesti. Ainakin näin barffaajat ja luonnollisen ruokinnan uskovaiset uskovat.

Yleisin malli on antaa koiralle ruokaa kokonaismääränä 1-3 prosenttia sen painosta, siten, että lihaisia luita on noin 60 %, 20 % muodostuu lihasta ja elimistä ja loput 20 % on kasvismössöä. Jos lihaisten luiden osuutta nostetaan, niin samalla tahdilla vähennetään lihan ja elimien määrää, ei vihannesten. Näin saadaan taattua kalsiumin ja fosforin tasapaino, oikea proteiinien ja rasvojen saanti sekä riittävät määrät vitamiineja ja mineraaleja. Mitään ravintolisiä ei tarvita. Tai näin ainakin väitetään.

Yhtään asian todistavaa laskua en ole nähnyt. Joten pyöritelläänpä numeroita hiukan ja katsotaan menevätkö barffin teoriat metsään vai pysyvätkö tiellä.

Ensi alkuun on muistutettava barffin kaavojen sekä koko perusidean heikkoudesta. Kun kuivamuonailija kertoo syöttävänsä jotain, niin asia on helposti todennettavissa ja erilaiset ruuat ovat vertailtavissa keskenään tärkeimpien tunnuslukujen mukaan. Kun joku barffaa, niin kukaan ei tiedä mitä hän koiralleen syöttää.

Kun sama ihminen kertoo barffissa antavansa niin ja niin paljon lihaisia luita, niin kukaan ei tiedä mitä hän itse asiassa antaa, ellei sitä erikseen kerrota. Yksi antaa broilerin siipiä, toinen selkärankaa ja kolmas rustoja. Joku muu sitten jauhettuja lihoja, joihin uskoo jauhetun oikeat suhteet lihaa ja luuta. Noilla kaikilla on erilaiset ravintoarvot, mutta barffaajat ovat silti hellyttävän yksimielisiä, että saannit ovat silti samanlaisia.

Myöskään lihoissa ei ole mitään selvää yhtymäkohtaa. Toinen syöttää palalihaa kun naapuri antaa valmiita jauhettuja lihapötköjä. Taas kerran ravintosisällöt ovat erilaisia.

Eivätkä kasvissoseet helpota myöskään tilannetta. Yksi soseuttaa bamix kuumana kurkkua, kesäkurpitsaa ja jäävuorisalaattia saaden vain vihreää vettä. Joku muu kerää onnessaan piharatamoa, marjoja ja sekoittaa joukkoon merilevää saaden edes jossain määrin terveellisen sekoituksen – ainakin psylliumia riittää. Kolmas on opiskellut vaihtoehtosivustoja ja surraa rikki nokkosta ja pähkinää aiheuttaen koiralle potentiaalisen terveysriskin.

Barf on helppo tapa ruokkia, näin väitetään. Kun lähtee googlettamaan barffia ja ruokavaliota, niin ensimmäiset tusina linkkiä ovat lihakauppiaiden sivustoja, joissa myydään erilaisia tuotteita – tai saman valmistajan tavaraa – ja jokainen riittää yksinään täyttämään koiran kaikki tarpeet kaikissa elämäntilanteissa – yhtäläisyydet kuivamuonien mainoksiin ovat häiritsevän samanlaiset. Seuraavat tusina linkkiä osuvat ruokavalioita rahasta tekevien mainoksiin. Barf-ohjelma, joka on helppo ja terveellinen tapa ruokkia, ja jonka kuka tahansa kykenee hetkessä omaksumaan, maksaa sadan euron paikkeilla. Jos on noin paljon kysyntää ruokavalioiden koostamiselle, niin missä vaiheessa törmätään aiheeseen helppous? Seuraavat googlen osumat vievätkin vuorotahtiin kotisivuille, joista jokainen kertoo samat asiat, mutta ei rautalankaa, ja joka toinen osuma foorumeille, joissa ihmiset huutelevat sitä rautalankaa. Helppoa kuin heinänteko.

Laskuja varten on määriteltävä jotkut rajat. Koska selvää kaavaa käytännössä ei ole, niin käytän aineksia ja määriä, jotka minun mielestäni foorumien perusteella ovat yleisimpiä – paitsi että lasken kokonaisannoksen kolmella prosentilla, etten laihduttaisi koiraa tahallani luuviuluksi – yleisin kun lienee kahden prosentin paikkeilla.

Lihaisiksi luiksi oletetaan sian selkärangat, ja käytetään Muschin ilmoittamaa analyysiä.  Sian selkärankaa siksi, että verrattuna kanapohjaisiin se on ainoa, joka tuottaa suunnilleen 50/50-suhteessa luuta ja muuta eläinperäistä. Kanapohjaisissa tuotteissahan lihan osuus on suurempi, oikeammin luun osuus on pienempi – joka taasen on katastrofi niille high end -barffaajille, joille lihaisat luut ovat ravinnon perusta. Lihana käytetään myös Muschin tuotetta, naudan jauhelihaa.

Valitsin tämän siksi, että kanapohjaiset olisivat nostaneet entisestään kalsiummääriä, enkä halua tehdä laskelmia yhtään hullummiksi kuin mitä ne jo ovat; tiedän mihin tämä johtaa. Sisäeliminä käytetään – taas – Muschin tarjoamaa kanan elinseosta, koska en suoraan sanottuna jaksa/halua tehdä blogityyppiseen merkintään laajempaa vertailua eri elinten kesken – moinen löytyy tulevasta barf-oppaasta.

Kasvissoseet käsitellään vain kuituna ja oletuksella 90 % kosteudesta, koska de facto soseista ei muuta saa. Koira oletetaan aikuiseksi 30 kg koiraksi aivan pelkästään siksi, että olen tottunut oman historiani takia laskemaan ravintolaskut tuolle koolle. Samaten oletetaan perusaktiivista kaupunkilaiskoiraa. Tarkoittaa sitä, että sillä ei tehdä mitään erikoisen rasittavaa ja se asuu sisällä, ei tarhassa.

Esimerkin epätarkkuudet ovat kuitenkin sinällään epäolennaisia, sillä en ole tekemässä kenellekään käytännön ruokintaohjelmaa, vaan yleiskatsausta.

Muschin tuotteet ovat esimerkkeinä vain ja ainoastaan siksi, että ne ovat käytännössä markkinoiden ainoita, joista ole olemassa edes jonkinlainen analyysi. Minulle ei riitä valmistajan toteamus, että toki tämä toimii ja muuta ei tarvita kuin tukkapöllyä. Muschin tuotteet eivät siis ole siksi, että olemme itse heidän asiakkaitaan.

Perustarpeet, jotka aivan jokaisen ruokintatavan on tyydytettävä, ovat:

• muuntokelpoista energiaa 6,7 MJ
• rasvaa vähintään 23 g
• sulavaa raakavalkuaista 63 g
• kuitua 1,5 – 4 % kuiva-aineesta
• kalsiumia 1,7 g
• A-vitamiinia 900 μg
• D-vitamiinia 8,25 μg (minusta 21 μg olisi sopivampi…)

Nuo perusvaatimukset siis oletuksen mukaan täyttäisi barf-ruokavalio, jossa olisi:

• 900 g kokonaisruokamäärä
• 540 g lihaisia luita (270 g luuta ja 270 g ns. lihaa barffin perusolettamuksella)
• 180 g lihaa ja elimiä (90 g lihaa ja 90 g elimiä)
• 180 g kasvissosetta

Ja sitten pilkotaan ruokinta pienemmiksi osaksi. Aloitetaan kalsiumista.

• 540 g sian kaularankaa antaa 40,8 g
• muista raaka-aineista ei saada kalsiumia
• kalsiumin saanti on perussuositukseen nähden 24 kertaa liian korkea
• fosforin saanti kokonaisannoksesta on noin 21 grammaa, eli Ca/P-suhde on 2:1 – suositus on välillä 1,2:1 – 1,6:1.

Yksi barffin perusväittämista kaatui, mutta toinen jäi pystyyn. Ruokavalio ei tarjoa optimia määrää kalsiumia, vaan huomattavan yliannostuksen. Lihaisten luiden käyttö sen sijaan antaa kalsiumin ja fosforin suhteeksi sen mitä pitääkin. Pieni ylitys ei ole merkityksellinen.

Siirrytään proteiiniin.

• Kaularanka antaa raakaproteiinia kokonaisuudessaan 78,3 grammaa, mutta se ilmoittaa myös luiden sisältämän proteiinin, joka ei ole imeytyvää. Hyödynnetään siis puolet oletuksen 50/50 luuta ja lihaa takia: 39 g
• Lihasta saadaan 14 grammaa – todellisuudessa saadaan vähemmän, koska se raakaproteiinina pitää sisällään myös keuhkojen ja henkitorven proteiinin, jotka eivät imeydy. Mutta menkööt koko määrä, koska raaka-aineiden suhteista ei tiedä kukaan
• Elinseoksesta saadaan sama 14 grammaa
• yhteensä 67 grammaa, joka täyttää perusvaatimuksen edellytyksellä, että jauhelihassa ei ole paljoakaan sulamatonta aineista mukana.

Proteiinin pelivara on huomattavan kapea, eikä siedä mitään, joka saattaisi heikentää proteiinien imeytymistä. Yksi sellainen tuli jo vastaan, ja se on kalsiumin korkea määrä. Toivottavasti kuidun määrä pysyy kurissa, sillä liian korkea kuitu heikentäisi edelleenkin proteiinien hyödyntämistä.

Lisäksi olisi suotavaa, että rasva kattaa energian tarpeen, koska muutoin joudutaan käyttämään aminohappoja energian tuottoon, jolloin elimistön rakennustarpeet kärsivät.

Reaalielämässä valitettavasti proteiinien saanti jäisi laskettua vähäisemmäksi jauhelihan laadun takia – lue: joukossa on enemmän sulamatonta ainesta ja vähemmän lihaa kuin on arvioitu. Mutta tällä hetkellä hyväksytään tilanne, että esimerkki-barf täyttää proteiinien suhteen vähimmäisvaatimuksen.

Nyt selvitetään vitamiineista A ja D.
Tyydymme näihin kahteen siksi, että yleensä perusolettamuksena on, että jos A:ta saadaan tarpeeksi, niin kaikkea muutakin tulee riittävästi. Valitettavasti tuo ei aivan pidä paikkaansa, sillä se riippuu täysin naudan- tai sianmaksan määrästä suhteessa muuhun ruokaan. Näillä kuitenkin edetään.

•  Luista, lihoista ja kasviksista ei saada kumpaakaan
• D-vitamiinin  suhteen tilanne muuttuu radikaalisti parempaan, jos osa lihasta on kalaa
• porkkanan beeta-karoteeni ei hyödynnä koiraa A-vitamiinin saannissa, sen sijaan maksan osuuden noustessa saadaan nopeasti nostettua A-vitamiinia
• broilerin maksassa on A-vitamiinia n. 9700 μg/100g, sian maksassa 15200 μg/100g ja naudassa n. 19700 μg/100g
• jos elinseoksessa on vähintään yhdeksän grammaa broilerin maksaa, niin A-vitamiinin perustarve tulee tyydytettyä
• jos koko sisäelinseos on broilerin maksaa, niin D-vitamiinia saadaan 0,18 μg. D-vitamiinia tarvittaisiin siis vähintään 45 kertaa enemmän.

Koska raaka-aineiden perustiedot puuttuvat, niin vitamiinisaannista ei voida tehdä selvää yhteenvetoa. Ollaan siis uskon varassa, joka ei ole koskaan hyvä asia. Joka tapauksessa on mahdollista, että esimerkissä saadaan A-vitamiinin tarve tyydytettyä, mutta ei missään vaiheessa D-vitamiinia. Asia muuttuu, jos viikossa annetaan kalasta ja laskutavasta riippuen jotain välillä 300 g – 3 kg. Kananmunia tarvittaisiin vähintään pari tusinaa.

Tämä tarkoittaa luiden ja kalsiumin suhteen sitä, että barffaajat suojelevat koiraansa rajulta yliannostukselta pitämällä ne pahimmillaan rajulla D-vitamiinin puutoksella, jolloin häiritään kalsiumin ja luuston aineenvaihduntaan. Minusta tuo kuulostaa aika rajun vaaralliselta.

Kuitu auttaa suojelemaan suolistoa liialliselta luumäärältä, estää ummetusta ja auttaa suoliston bakteereja.

• Kuidun ainoa lähde on kasvissoseet
• 180 g kasvissosetta tarjoaa kuitua 18 g
• luiden kuiva-ainemäärä on 256 g
• lihassa kuiva-ainetta on 30 g
• Sisäelinseoksessa taasen 19 g
• Kuiva-ainemäärästä 305 g saisi kuitua olla mielellään 1,5 % eli 5 g, mutta enintään 4 % eli 12 g, jotta muiden ravintoaineiden imeytyminen ei häiriytyisi.
• Kuidun määrä on kuiva-aineeseen suhteutettuna jossain määrin liian korkea.

Mushin myymä viherkasvissose antaa kylläkin analyysin mukaan hieman alle viisi prosenttia kuitua, joten sen kautta laskettuna 180 gramman sose annos antaisi oikean määrän. Voidaan siis sanoa, että kun pysytään esimerkin määrissä, niin kuidun määrä ei nouse liian korkeaksi.

Viimeisenä ihmetellään energiaa, eli käytännössä rasvaa

• Luista saadaan rasvaa 39 g
• Lihasta saadaan rasvaa 13 g
• muista ei käytännössä saada rasvaa
• Yhteensä saadaan 49 g, joka on noin kaksi kertaa yli vähimmäisvaatimuksen
• kokonaisenergia rasvasta on noin 2 MJ, joka on kolme kertaa alle perustarpeen
• laskennallinen kokonaisenergia proteiineista on 1,1 MJ
• Ruokamäärän kokonaisenergia on puolet ylläpitovaatimuksesta

Tämä on se syy, miksi barf-koirat laihtuvat, kun ne siirretään kuivamuonapohjaisesta ruokinnasta raa’alle. Kyse ei ole terveellisemmästä ravinnosta, vaan yksinkertaisesti miinuskaloreista; koira laitetaan barffin myötä rajulle laihdutuskuurille. Siksi niin monet barf-koirat ovat myös laihoja. Eivät siis hoikkia, vaan lihaksettoman laihoja. Ravinnon proteiinimäärät eivät yksinkertaisesti riitä energiaan JA lihaksiston ylläpitoon. Tästä syystä yksikään rajummassa työssä oleva koira ei ole tyypillisellä barffilla.

Tässä vaiheessa melkoinen osa lukijoista nousee barrikaadeille, ja ilmoittaa, että hänen koiransa ei ainakaan ole laiha. Se johtuu kahdesta syystä. Ensimmäinen on itsepetoksen vahva voima. Toinen syy on, että vaikka luullaan, niin tyyppi-barffia ei noudatetakaan. Lihat ovat muuta kuin luullaan, ja varsinkin lihaisat luut ovat jotain aivan muuta kuin puolet lihaa, puolet luuta. Silloin rasvan ja proteiinin määrä nousee, ja samalla kalsiumin määrä romahtaa.

Voisi jopa sanoa, että onneksi.

Lopuksi

Julistuksellinen billinghurstilainen barf ei ole terveellistä ruokintaa. Se on ruokintavirhe. Mutta barffista on mahdollista tehdä terveellinen ja toimiva ruokintaratkaisu koiralle – mutta silloin on luovuttava harhaluulosta, että koiran ravitsemus perustuu lihaisille luille. Ei se perustu. Se perustuu lihalle ja elimille.

Aivan loppuun sopinee lainaus, jota olin alunperin laittamassa Viikon päättömyydeksi. Mutta sopii hyvin tähän. Sanoja on kuulemma eräs suomalainen barf-guru, ja sitä voisi kommentoida vain yhdellä tavalla: valitettavaa ja surullista.

Luut eivät ole pelkkää kalsiumia vaan niissä on myös paljon mineraaleja, proteiinia, rasvaa ja rasvaliukoisia vitamiineja, niissä on myös paljon energiaa