BARF ruokintatyylinä valtaa koko ajan alaa. Vuosikymmeniä sitten hajanaisena tyylinä Yhdysvalloista vastareaktiona kuivamuonille alkanut ideologia sai kootumman muodon itselleen, kun australialainen eläinlääkäri Ian Billinghurst innostui aiheesta ja rakensi siitä oman version. Alunperin Biologically Appropriate Raw Food taipui Billinghurstin käsissä muotoon Bones And Raw Food – olkoonkin, että hän ei keksinyt sitäkään – mutta alkoi painottamaan nimenomaan luiden osuutta ruokavaliossa. Barffin suosion kasvaessa siitä on muotoutunut useita erilaisia tyylisuuntia, eikä tänä päivänä enää tiedä miten joku ruokkii, jos hän sanoo barffaavansa. Perusolettamuksena pitäisi kuitenkin voida pitää, että raaka-aineet ovat raakoja, mutta siihenkään ei voi enää luottaa. Niin sanottua kotiruokaakin on paikoin alettu kutsumaan barffiksi, lähtökohtaisesti virheellisesti.

Ideologia

Barffia voitaisiin kutsua koiraruokinnan yhdenasian liikkeeksi, olkoonkin että ”kuivamuonapuristit” omaavat aivan vastaavan tunteiden palon ja kyseenalaistamattoman luottamuksen oman tapansa ylivoimaisuuteen. Billinghurstin barffissa alunperin olivat viljat kiellettyjä, mutta vaikka hän itse myöhemmin lievensi omaa näkökantaansa, niin fundamentalistisimmat opetuslapset eivät vieläkään suostu hyväksymään sanoja vilja ja barf samassa lauseessa.

Barffin ideana on tarjota koiralle mahdollisimman luonnollista ravintoa. Raaka-aineita ei kypsennetä. Perusoppina on, että lyhyen aikajakson ravintoaineiden saannilla ei ole merkitystä, vaan että riittää kun ollaan tasapainossa pidemmällä, esimerkiksi neljän viikon, aikajaksolla. Ravinto rakennetaan sen mukaan, mikä oletetaan riistaeläimen ”koostumukseksi”. Tyylejä on useita, mutta pohjana pidetään lihaisia luita, jonka ympärille muu rakennetaan.

Edelleenkin billinghurst-baffissa avainsana on luu. Yhdessä versiossa lihaisten luiden osuus on 50 prosenttia ja kasvikset sekä lihat, sisäelimet, munat ja muu ”puhtaampi” eläinperäinen kattaa loput. Toisen tulkinnan mukaan ainoa oikea tapa on 60 – 80 % lihaisia luita ja 20 – 40 % hedelmiä, vihanneksia, sisäelimiä, lihaa, kananmunia ja maitotuotteita.

Prey model on eräs barffin muunnos. Siinä väitetysti pyritään normibarffia tarkemmin imitoimaan aidon saaliin koostumusta. Luiden osuus on huomattavasti pienempi ja vitamiinien tarve tyydytetään sisäelimillä ja pienellä määrällä kasvista.

Uskonto

Erään määritelmän mukaan usko on vakaata luottamusta johonkin, jota ei näe. Tällä perusteella BARF on uskonto. Uskonnollisia piirteitä tuo mukaan myös kiihkeimpien barffaajien harrastama käännytystyö ja evankeliumin julistus, joka perustuu kaikkien muiden ruokintatapojen täydelliseen halveksimiseen. Uskontoihin kuuluvat oleellisesti myös pyhät kirjoitukset. Barffaajille se on Billinghurstin kirjalliset tuotokset. Se, että Billinghurst on sanonut jotain, on jo itsessään todistus väitteen oikeellisuudesta. Mitään ei voi, eikä saa kyseenalaistaa.

Päättömiä vaitteitä on useita. Yksi jatkuvasti esille tuleva on oppi ruoka-aineiden erilaisista sulamisajoista.

Tällä tarkoitetaan sitä, että kuivamuonaa ja lihaa ei saa syöttää yhtä aikaa, koska niillä on erilaiset sulamisajat ja tästä aiheutuu vatsalaukunkiertymäriski. Päätön idea. Pahinta tässä on se, että esittäjänä oli eläinlääkäri. Vaikka eläinlääkärien kehnohko tietotaito ravitsemuksesta yleisellä tasolla on erinomaisesti tiedossa, niin ihmetyttää että onko Australiassa jätetty väliin myös ruuansulatuskanava?

Kerrotaan yleisesti tiedossa oleva salaisuus. Ihan kaikilla ruoka-aineilla on erilainen sulamisaika. Ihan lihojenkin välillä. Luu ja rusto vasta sulavatkin eri aikaan kuin siinä roikkuva rasva tai liha. Ihminen kykenee ongelmitta syömään samalla aterialla erilaisia ruoka-aineita.

Koira, kuten pedot, on lisäksi rakennettu mekanismilla, joka sallii niiden syövän samalla kertaa hyvinkin erilaista – kuten barffaajatkin luuaterioidensa kanssa verraten hyvin tietävät. Pedoilla on herkkä oksennusrefleksi. Ne oksentavat nopeasti ulos sellaisen aineksen, jota ei kyetä käsittelemään. Vaikka sorkan. Saaliseläimillä taasen on kehno oksennusrefleksi, hevosella esimerkiksi ei ollenkaan. Tämä siksi, että niiden ravintoon ei kuulu mitään sellaista, joka saattaisi olla riski suolistolle.

Pedoilla on toinenkin työkalu. Niiden vatsalaukku kykenee sitomaan itseensä kehnosti sulavaa ainesta, joka tarvitsee pidemmän happokylvyn. Vaikka sitten luuta. Meillä tapahtui kerran onnettomuus. Koira ryösti roskiksen, jossa oli maissintähkiä. Nollasulavuus maissin vahvan kuidun takia. Tähkän muoto aiheuttaa suolituokosriskin – mutta ei sulamisajasta johtuvaa kiertymäriskiä. Suurin osa oksennettiin ulos. Viimeist palat oksennettiin  ulos vasta muutaman kuukauden kuluttua. Kaikki kiitos vatsalaukun rakenteen. Se siitä erilaisten sulamisaikojen opista.

Toinen uskonnollinen piirre on antaa ymmärtää kuvitelmien olevan faktaa. Kuten että luonnossa sudet ja muut koiraeläimet syövät suunnattoman paljon luuta, että jänis ja hirvi koostuvat 80 prosenttisesti lihaisista luista. Paljastetaan taas kaksi salaisuutta:

• susi syö hirvieläinten vatsalaukun pakon edessä
• susi jättää suurimman osan isoista luista syömättä

Ketun ravintoon kuuluvissa jäniksissä ja myyrissä on lihaa enemmän kuin luuta.

Entä uskomushoitojen piiriin kuuluva elimistön puhdistumisprosessi? Varsinaista soopaa, jolla yritetään legitimoida pahimmassa tapauksessa energian puutteesta johtuva laihtuminen ja kuivuminen, tai puhtaasta ruokintavirheestä johtuva oireilu. Ei barffin aloittamisen jälkeen tapahtuva hilseily, turkin maattaantuminen tai korvien töhnä johdu elimistön puhdistumisesta – vaan ihan ruokinnan vaihtamisesta. Sama tapahtuu vaikka siirryttäessä barffista kuivamuonaan. Tutkimuksissa ei ole milloinkaan kyetty löytämään mitään puhdistumista. Se on elävän ravinnon omia oppeja.

Barf ei myöskään ole luomuruokintaa. Se ei ole millään mittarilla luonnonmukaista, ellei siitä erikseen sellaista tee. Road killien käyttö, yliajettujen rusakkojen ”kierrätys” vaikkapa, on eräällä tavalla luonnonmukaista ruokintaa. Ruokintaa voi myös kutsua luomuksi, jos raaka-aineet ovat luomua. Mutta kypsentämättömyys, kasvissoseet ja broilerinsiivet eivät ole luonnonmukaista.

Ruokinnalliset riskit

BARF-uskovaisten mukaan ruokavalio sopii kaikille, parantaa kaiken ja tekee rikkinäisestä kuin uuden. Tämä on tietysti hölynpölyä, ainakin tuon mittakaavan väitteillä. BARF ei sovi kaikille. Mikään ruokintatyyppi ei sovi kaikille. Billinghurstin versiossa on liikaa sulamatonta materiaalia, että sitä voisi sellaisenaan edes harkita minkäänlaista kovempaa työtä tekevälle koiralle.

Myönnetäköön, että tuosta minulla ei ole omaa kokemusta – perustuu ainoastaan yleiseen kokemukseen, joka minulle on satojen koirien ja useiden tyylien kokeiluista kertynyt.

Liika luumassa saattaa aiheuttaa suolitukosriskin. On aiheuttanutkin. Liikaa luuta syöneitä barffaavia koiria leikataan jatkuvasti. Tavallinen ummetus on yleistä. Vitamiinien puutokset vaanivat nurkan takana, koska barffaajat laskevat suoraan ravintopitoisuudet Finelin ja muiden ravintotietopankkien perusteella – jos laskevat, sillä yleensä eivät moista ajanhaaskuuta tee, koska luusta saadaan kaikki. 

He eivät ota ollenkaan huomioon, että koiran kyky hyödyntää kasvismaailmaa on suunnattoman heikko. Toki pakastamisella ja muussaamisella tilannetta saadaan hivenen parannettua, mutta ei sillä päästä silti lähellekään edes ihmisen kykyä. Hevonen on nimenomaan kasvisravinnon käyttäjä. Sen ruuansulatus ei silti pääse siedettäviinkään hyötysuhteisiin, vaan on tuhlaileva, jonka takia hevosen on syötävä jatkuvasti. Lehmä vasta onkin erikoistunut. Märehtijänä se syö kahteen kertaan ruokansa ja käsittelee sen neliosaisen (muistinko oikein?) vatsansa kautta. Se pääsee hevosta parempaan hyödyntämiseen, mutta mikään ruuan hyödyn maksimoija sekään ei ole. Silti kuvitellaan, että lihansyöjän entsyymeillä ja ruuansulatuksella varustettu peto, jonka ainoa kasvismaailman käyttö luonnossa tapahtuu pienten riistaeläinten vatsan ja suoliston  sulatetun kasvismassan kautta, pääsee parempaan hyötysuhteeseen.

Kanansiivet

Barffin yksi perusongelmista on, että sitä on niin montaa eri tyyppiä. Yleisimmäksi on muuttunut sovellus, jota kutsun kanansiipibarffiksi.

Se on laiskojen ratkaisu, jota valitettavasti lihoja myyvät yrittäjät vahvistavat. Siinä ruokinta perustuu broilerin siipiin, kauloihin ja reisiin sekä kasvispuoli toteutetaan kurkulla ja jäävuorisalaatilla. Tämä ei ole enää ruokintaa. Se on eläinrääkkäystä.

Broilerin koipireidet ovat ihan hyvää ravintoa, mutta ei missään nimessä ainoana tai edes pohjana. Sen sijaan siivet ja kaulat ovat tyhjää sidekudosta ja rustoa. Ajankulua, maustetta ja kypsinä tai kuivattuina vaikkapa makupaloja palkintoina. Mutta ne eivät missään nimessä ole ruokaa.

Aivan sama kurkun tai jäävuorisalaatin kanssa. Salaatti menee vielä jotenkin kuituna, mutta kurkku ei ole sitäkään. Vettä ja vihreää väriä. Ravintoarvot nollaa.

Surkuhupaisaa on, että kanansiipibarffaajat syyttävät kuivamuonateollisuutta surkeista raaka-aineista. Vetävät vielä usein mukaan moraaliset seikat. Mutta mikä on eettisesti arvettuvampaa kuin tukea broilerteollisuutta edes käyttämällä niiden teurasjätteitä? Syökää itse hot wingsejä, mutta säästäkää koirat niiltä.

Kanansiipibarffaajien joukosta löytyy valitettavan paljon laihoja koiria. Löytyy niitä muistakin ruokintamuodoista, mutta turhan usein laihan koiran omistaja suurta ylpeyttä äänessää kehuu barffaavansa. Ollaan unohdettu, että hoikka ei tarkoita laihaa. Ollaan unohdettu, että koira tarvitsee energiaa. Ollaan unohdettu, että kaninrehu ei ole koirien sapuskaa. Ollaan unohdettu kaikki perusasiat – myös barffin perusteet.

Onko barf perkeleestä?

Barf on erinomainen tapa ruokkia koiraa. Mutta se vaatii työtä, se vaatii paneutumista ja se vaatii kykyä selvittää asioita ja oppia. Barf ei sovi laiskoille, jotka haluavat valmiita ruokalistoja – kaiken valmiiksi paketoituna. Kun barf toteutetaan maltillisella määrällä luita, reippaasti erilaisia lihoja ja sisäelimiä vaihdellen ja joitain järkeä käyttäen kasviksia hyödyntäen, niin paljon parempaa ruokintatapaa on vaikea löytää.

Barffilla kyetään korjaamaan oireiluja, jotka ovat johtuneet kuivamuonaruokinnan puutteista tai virheistä. Tältä osin barffilla on varmasti terveysvaikutuksia. Mutta se edellyttää, että edeltävät puutteet ja virheet tosiaan korjataan. Ei kypsennetyn ja teollisen välttäminen mitään auta, jos koira saa edelleenkin liian vähän hyvälaatuista eläinrasvaa sekä niukasti kehnoa sidekudosvalkuaista. Hiilihydraattien välttäminen ei pelasta, jos ne korvataan luulla ja kuidulla.

Minä olen tavannut erinomaisia barffaajia, joiden koirat täyttävät kaikki onnistuneen ruokinnan ulkoiset merkit: koirat ovat iloisia, jaksavia, sopusuhtaisia ja hyvässä turkissa. Näillä omistajilla on kaikilla ollut yksi yhteinen tekijä. He ovat opiskelleet, penkoneet ja jopa kyseenalaistaneet. He ovat säätäneet ruokintaansa koiriensa ja omien tarpeidensa mukaan – eivät jämähtäneet pelkkään ideologiaan. Voitaisiin sanoa, että he eivät enää barffaa – he ovat siirtyneet ruokintaan, jota parhaiten kuvaa englanninkielinen termi Biologically Appropriate Raw Food.

Jos koiran raakaruokinta tuntuu hankalalta, tai et tiedä miksi mitäkin teet, niin vilkaise tätä vlogia: Koiran raakaruokinta kolmessa minuutissa