Bilirubiini on hemoproteiinien – esimerkiksi hemoglobiini ja myoglobiini – aineenvaihduntatuote ja yksi koiran elimistön tärkeimmistä erittämistä vaativista kuona-aineista. 70 % muodostuu solujen hajoamisessa pernassa ja maksassa, 10 % luuytimessä ja loppu tulee pääosin myoglobiinin hajoittamisesta.

Bilirubiini on rasvaliukoinen, joten elimistö ei kykene erittämään sitä sellaisenaan. Se siirretään enterohepaattiseen kiertoon, eli se kierrätetään suoli-porttilaskimo-maksa-suoli-reittiä. Plasman albumiini kuljettaa bilirubiinin maksaan, jossa se yhdistyy glukuronihapon kanssa vesiliukoiseksi bilirubiinidiglukuronidiksi. Maksasta tämä erittyy sapen väriaineeksi ja poistuu elimistöstä ulosteen mukana.

Bilirubiinidiglukuronidi tekee ulosteelle sen tumman värin. Pennuilla uloste on keltaista, koska tämä hydrolysoituminen ja pelkistyminen tummiksi väriaineiksi vaatii suolen mikrobikasvuston muuttumista.

Bilirubiinin määrä voidaan tutkia plasmasta, jos epäillään maksaongelmia. Bilirubiinin erittäminen on erittäin herkkä järjestelmänä erityyppisille maksaongelmille tai maksan stressille. Tällöin plasmaan takaisin eritettävän bilirubiinin määrä nousee. Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus, sillä vaikka greyhoundilla olisikin maksavaurio tai -sairaus, niin palsman kokonaisbilirubiini ei silti välttämättä nouse selvästi. Tämä johtuu siitä, että koira kykenee helposti erittämään vesiliukoisen bilirubiinin munuaisten kautta virtsaan. Vasta kun koiralle ovat molemmat elimet, munuaiset ja maksa, vaurioituneet, niin plasman bilirubiinitasot nousevat jyrkästi. Tästä johtuen bilirubiinin tason mittaaminen verestä ei ole täysin luotettava tapa diagnosoida maksaongelmia koiralla.