Epäsäännöllisen säännöllisesti saadaan lukea miten raakaruokinta on terveydellinen uhka koiralle, omistajalle tai molemmilla. Syynä on aina mikrobiologiset ongelmat. Raa’asta rehutason lihasta löytyy mitäkin öttiäistä, joka kuolisi kypsennyksessä. Mutta raakaruokkijat eivät helppouden nimissä kypsennä, joten sairastumisriski on olemassa.

Ei tässä ole mitään uutta. Raakatuotteet ovat aina olleet haaste keittiöhygienialle aivan riippumatta ostaako koiralle rehuksi leimattua broilerin rintaleikettä tai paistileikkeeiksi kutsuttua paloiteltua broilerin koipireittä (ei, sana paisti ei viittaa ruhonosaan, vaan paistamiseen; paistoleike ei olisi varmaan ollut tarpeeksi harhaanjohtavaa).

Terveysongelmissa on aina ja poikkeuksetta kyse teurastamon työtavoista. Tokikaan salmonella, kampylobakteeri, e.coli tai superbakteerit eivät hyökkää lihaan teúrastuslinjalla, vaan alkusyyt juontavat alkutuotantoon ja niiden ongelmiin. Se, että broilerin kasvatuksessa suomalaisessa broilerissa on niin vähän salmonellaa, johtuu kotimaisesta tuotantopolitiikasta. Tilanne on aivan toinen muualla ja ulkopuolella fennosskandian on syytä pestä kätensä, koiran kipon ja työkalut huolellisesti. Eikä tämä liity mitenkään rehulihoihin, vaan koskee aivan kaikkia, myös ihmislaatuista.

Se, että salmonellan saastuttamaa broileria ei käytännössä koskaan päädy ruokapöytään asti, taasen johtuu teurastuskäytännöistä, jossa salmonellaa etsitään. Ja löydetään.

E. coli taasen kertoo aina nimenomaan teurastuksen hygieniaongelmista. Silloin kyse ei enää ole rehulihojen turvallisuudesta syöjälle tai syöttäjälle, vaan miten suolistoa ja muuta ulosteperäistä käsitellään teurastustiloissa. Silloin ei kuulu alkaa kyseenalaistamaan lihansyöjän syöttämistä lihalla ja tarjota tilalle kypsennettyä valmistuotetta, joka ei perustu lihaan, ja jonka markkinoinnissa on paljonkin kyseenalaista. Eivätkä kuivamuonatkaan ole riskittömiä. Väärennöksiä, salmonellaa ja aika ajoin mikrobiologisia ongelmia niistäkin löytyy. Homehtumisesta puhumattakaan. Mutta niistä ei liene tarpeellista tehdä artikkeleita uutismediaan.

Aina välillä kohdalle osuu kuitenkin asiaa. Raakaruoka, oli kyse sitten lihasta tai elimistä, on hyvä kasvualusta myös haluamattomille asioille. Riskit täytyy tunnistaa ja arvioida, jonka jälkeen tietää miten niihin voi suhtautua.

Raa’an lihan säilyttäminen kesälämmössä on sulaa hulluutta, joten lyhyelle ajalle käytetään jääkaappia ja varsinaiseen säilyttämiseen pakastinta. Samasta syystä kädet pestään.

Pilkkomista varten sulatetun ruuan pakastaminen uudelleen on aidosti koiran ruuissa melkoisen riskitöntä, vaikka meille onkin opetettu, että niin ei tehdä. Mutta siinäkin on kyse eri asioista. Ihminen on herkempi ja ihmisen kanssa ollaan varovaisempia. Ihmisruuassa on myös kyse siitä, että on puhuttu kertaalleen valmistetun ruuan, joka on jo aikansa ollut huoneenlämmössä, uudelleen pakastamisesta sen jälkeen, kun se on sulatettu, lämmitetty, tarjoiltu ja ollut taasen huoneenlämmössä aikansa.

Muutoin uudelleenpakastuskielto tulee vahvimmin kylläkin teollisuudesta ja vähittäiskaupasta, jossa on rajoitettu sen bisneksen kikkailua myynnin maksimoimisessa.

Muualla maailmassa ruokahygienia on siis suurempi ongelma kuin Suomessa. Siksi Suomen rajojen ulkopuolelta tulee myös tutkimusdataa enemmän. Ja siksi suomalaiset eläinlääkärit, myös osa tieteentekijöistä, ovat niin vakuuttuneita siitä, että salmonella ja superbakteerit ruuassa tappavat meidät kaikki. Tai ainakin koiranomistajat. Globalisaatio on iso asia. Niin iso, että aika ajoin maantiede unohtuu.

Sairastuttavat kanankaulat

Australiassa oli tuumailtu, että jos kampylobakteeri on syyllinen koirilla ilmenevään hermotulehdukseen akuuttiin polyradikuliittiin (acute polyradiculoneuritis APN), niin silloin tartuntatie olisi koirien raakaruokinta ja nimenomaan broilerin kaulat (Martinez-Anton ym. 2018¹). Ihmisillä on pitkään tiedetty, että ainakin 2/3 Guillain – Barrén syndroomaan (GBS) sairastuneista oli sairastanut aikaisemmin jonkin bakteeri- tai virustulehduksen ja nimenomaan hengitysteissä tai suolistossa²); GBS on tismalleen sama sairaus kuin APN, mutta ihmisillä. Suolistotulehduksissa yleisin yksittäinen tekijä on kampylobakteerit ja niistä nimenomaan Campylobacter jejuni. C. jejunin rooli on teoriaa, mutta huomattavan vahva sellainen. Hyvä puoli ainakin ihmisillä on se, että kyseessä on harvinainen ongelma. Yksi tuhannesta kampylobakteerin saaneesta sairastuu akuuttiin polyradikuliittiin, jonka esiintyvyys on muutenkin matala, 1 – 2/100 000 tai 50 – 100 tapausta vuodessa, Tosin, jos Suomessa 40 000 – 50 000 sairastaa kampyloiden aiheuttaman vatsataudin, niin silloin se olisi 40 – 50 vuodessa, eikä yhtään tapausta jäisi muiden vaihtoehtoisten sairastuttajien vastuulle – kuten vaikka Helicobacter pylorita, Mycoplasma pneumoniae tai Haemophilus influenzae.

APN ei ole yleinen sekään. Tutkijat ovat Melbournen yliopiston eläinsairaalasta ja hoitavat noin 30 APN-koiraa vuodessa³. Pohjois-Amerikassa hoidetaan paljon enemmän ja siellä sama tauti tunnetaankin nimellä Coonhound paralysis – sen voisi kääntää pesukarhukoirahalvaukseksi. Siellä syynä pidetään immunologista reaktiota pesukarhujen sylkeen metsästystilanteessa tapahtuneiden tappeluiden takia, joka sekin on teoria ja muitakin koiria on sairastunut⁴. Tapausten harvinaisuus ja kampylobakteerien yleisyys on asetelma, joka alkaa romuttamaan alkuoletusta raa’an kanan syylllisyydestä. Tai edes vakavasta riskistä.

Tekstissä väitetään, että raaka broilerin (tai kananliha) on pääsyyllinen kampylobakteeriin. Vasta kakkosena, toki myös tärkeinä, esitetään vettä ja pastöroimatonta maitoa. Väite ei pidä paikkaansa ja järjestys on juuri päinvastainen. Ensin tulee vesi ja vasta sitten ristiinkontaminoituminen kananlihan käsittelyssä käytettyjen välineiden kautta.

En tiedä yhtään länsimaista kulttuuria, jossa syötäisiin raakaa kanaa, mutta tietysti paperissakin tarjottiin vaihtoehdoksi ulosteiden kautta saatavaa tartuntaa. Se kylläkin sotkee ajatusta vielä pahemmin, koska viitteiden takana olevat länsimaalaiset kampylotartuntoineen ovat vielä harvemmin kananpaskan kanssa tekemisissä kuin kehnosti paistetun kanankoiven kanssa.

Toki kananliha on luonnollinen varasto kampylobakteereille, mutta se on eri asia. Ehkä Martinez-Antonilla ryhmänsä kanssa oli tarve muuttaa painotusta, koska he halusivat etsiä broilerista tartuntareittiä ja kuralammikoiden tai muiden seisovien vesien miettiminen olisi ollut moninkerroin vaikeampaa.

Paperissa oli toinenkin detalji, joka nävertää eleganssia. He uskovat, että Australiassa on enemmän APN:ää kuin muualla maailmassa, ja se sitten johtuisi siitä, että aussiet käyttävät enemmän kanaa makupalana kuin muu maailma. Epäreilua ehkä, mutta Billinghurst uskoi Australiassa myöskin aika paljon erilaisia asioita. Tutkijan olisi odottanut kaivavan asialle viitteet, tai jättää omat uskomuksensa paperin viimeiseen kappaleeseen.

Itse tutkimuksesta

Tutkimukseen otettiin 27 erikokoista ja-rotuista APN:ää sairastavaa koiraa. Vertailuksi otettiin 47 tervettä. Koirilta tutkittiin kampylobakteerit ja mahdollisuuksien mukaan mitä laatua ne olivat

• sairaissa 13 oli positiivisia, 14 ei
• terveissä 11 oli positiivisia, 36 ei

Ryhmä valvonut neurologi totesi, että 40 prosentissa ihmisten GBS:ssä laukaisevana tekijänä on kampylobakteerit, niin se tarkoittaisi Suomen mittakaavassa noin 20 – 25 kampylobakteerien aiheuttamaa hermojuuritulehdusta tilanteessa, jossa jopa 80 % kampylotartunnoista tulee ulkomailta ja loput kotimaassa juomavedestä. Puhutaan siis aidosti melkoisen nimellisestä riskistä, jos kampylobakteeri olisi syypää. Ehkä Australiassa on huomattavasti pahempi tilanne niin broilerin, veden kuin maidonkin suhteen.

Kyselyn mukaan koirat olivat saaneet raakaa broileria

• sairastuneissa 26, yksi ei (samat määrät kun kysyttiin raa’asta lihasta)
• terveissä 12 sai, 35 ei (raa’an lihan kanssa luvut olivat 18 vs. 29)

Jos laskeskellaan prosentteja, niin broileria saaneista sairaista tasan puolella oli kampylobakteeria, kun terveissä taasen kampyloa oli broileriaterian jälkeen 92 prosentilla. Aika hassua, että terveillä sairastuvuus oli niin paljon pienempi. Ehkä siksi, että ne olivat… terveitä.

Ei se ole hassua. Käytettiin melkoisen pieniä ryhmiä, mutta pakkohan se oli, koska sairastuneita ei saatu enempää.

Kun tutkittiin mitä laatua kampyloa oli, niin ne, mistä määrittely saatiin, oli

• sairailla 4 x C. jejuni ja 6 x C. upsaliensis
• terveissä yksi C. jejuni ja 4 x C. upsaliensis

Nyt aletaan lähestyä varsinaista ongelmaa. Koirilla yleisin kampylobakteeri on C. upsaliensis, joka oli yleisin vähäisistä määristään huolimatta tässäkin tutkimuksessa. Toki C. upsaliensis on myös oma ongelmansa, koska sekin voi aiheuttaa suolisto-oireilua. Burnens ja Nicolet (1992⁵) testasivat 397 ripuloivaa koiraa ja kissaa, ja saivat eristettyä 72 kantaa, joista kyettiin tutkimaan 66. Niistä 33 oli C. jejunia ja toiset 33 C. upsaliensisia. Periaatteessa siis 8 % ripulitapauksista saattoi johtua jommasta kummasta. Modolo ja Giuffrida (2004⁶) testasivat sata ripuloivaa ja sata tervettä C. upsaliensisin suhteen ja löysivat kolme sairaista ja kaksi terveistä. Siltä osin Melbournessa tehty oli aivan linjassa, broilerilla tai ei.

Mutta kun broilereista saatava kampylobakteeri on C. jejuni ja se on juuri se, jonka uskotaan aiheuttavan suolistotulehduksen ”jälkitautina” koirille APN:n ja ihmisille GBS:n. Nyt riski onkin nuo rajat huomioiden enää 1,7 kertainen, ei 9,4 kuten tutkimus sinällään oikein kokonaisnumeroilla laskee.

Kyllä, broilerilla on edelleen suurempi riski, vaikka se mitätön onkin. Mutta tilastollisesti merkittävä, kuten aina niin ihana tilastomatemaatiikka toteaa. Ja kyllä, ryhmien koot olivat aivan liian pienet.

Tutkimuksen triviaalit

Mielenkiintoista oli steriloitujen ja kastraattien suuri määrä. Tuskin sillä on yhtään mitään merkitystä millekään, mutta kun sairaiden ryhmässä nartuista steriloituja oli 15/19 ja uroksista pallinsa menettäneitä oli 5/8. Kontrolliryhmässä määrät olivat nartuissa 28/31 ja uroksilla 12/16. Suomessa suhteet olisivat taatusti päinvastoin, paitsi jos koirakantaa koostettaisiin Viikin opiskelijoista – juorujen mukaan siellä on buumi tehdä koirista sukupuolettomia; en tiedä pitävätkö jutut paikkaansa,

Silmä tarttui myös kysymykseen ulosteiden syönnistä. Sen mukaan sairastuneista kahdeksan ja terveistä 17 harrastivat koprofagiaa. Koska terveiden kontrolliryhmä oli tuplaisompi, niin tuo tarkoittaa, että ruualla ei olisi mitään roolia ulosteiden syömisen estämisessä. Tosin, jos raakaruoka tarkoittaa kanankauloja, kuten tutkimusryhmä näyttäisi olettavan, niin en hetkeäkään ihmettele: niillähän on raukoilla nälkä.

Sama linja koski ruuan varastamista. Ei käytännössä eroa.

Tutkimuksessa kysyttiin onko koirilla pääsyä vesilähteisiin. Oletan sen tarkoittavan nimenomaan ”villiä” vettä – lammikoita, puroja, lampia. Sairaista vain neljällä oli ollut mahdollisuus, terveistä 12. Olettaisin tuon liittyvän kaupunkiympäristöön. Tosin kysymyksessä onko koirilla pääsyä ulos, niin sairaissa määrä oli sama kahdeksan kuin vedenkin suhteen, mutta terveissä vapaana, ilman riskiä hukkumisesta, tallusteli kymmenen enemmän kuin vesikysymyksessä.

Ollakko riski vai eikö olla

Tutkimus antaa määrillään viitteen, että raakaruokinta lisää kampylobakteeritartuntaa. Tutkimushan ei vaivautunut selvittämäään paljonko Victorian ja New South Walesin alueella myytävässä oletetusti rehubroilerissa ylipäätään on kampylobakteeria ja mitä laatua. Pidän sitä käsittämättömänä puutteena, koska se olisi antanut selvän viitteen onko tartuntatie nimenomaan broileri – varsinkin kun löydökset eivät olleet suhteessa siihen mitä ruuasta on löydetty.

Tutkimus oli niin pieni, että siihen on helppo valikoitua koiria, vaikka ei tarkoituksellisesti. Sen sijaan missään ei mainittu kuinka monella oli ollut ennen sairastumistaan APN:ään joko suolisto- tai hengitystietulehdus. Koko ajan viitataan kampylobakteeriin ihmisillä, mutta sillä puolella eläinlajirajaa noin 66 % oli sairastanut infektiotaudin ennen sairastumistaan GBS:ään. Koska lähtöolettamus oli sama, niin silloin olisi pitänyt myös selvittää historia suolisto-oireilussa tai kennelyskässä, koska muutoin kysen olisikin eritavalla toimivasta sairaudesta – ja se olisikin jo mullistanut pöytää. Tämä ei sitä tehnyt muiden kuin sellaisten elämässä, joille raakaruoka on Paha Ja Vaarallinen, heilläkin kyse oli vain vahvistuksesta.

Martinez-Anton mainitsee toisesta tutkimuksesta, jossa oli 44:stä APN-koirasta neljältä oli löydetty C. jejuni. Saman kokoisessa terveiden kontrolliryhmässä kuudella oli ollut C. jejuni. Hän ohittaa tämän täysin, vaikka olisikin keskusteluosiossa voinut pohtia miksi ero oli niin suuri hänen ryhmänsä tuloksiin. Ehkä ongelma oli siinä, että silloin olisi pitänyt arvuutella, että ehkä kampylobakteerilöydös ei sinällään suoraan vaikutakaan APN-sairastuvuuteen ja vaikka broileria syödäänkin, niin syystä tai toisesta tartuntamäärissä on isot erot.

Kuten aina, niin tätä asiaa kannattaa tutkia. Tämä oli vähän turhan asenteellinen yritelmä, että se ei muka lopputuloksen tulkinnassa näkyisi.

Ruokakysymykset

Tutkimuksessa oli asetelma, joka paljastaa kuinka heikoilla kantimilla mennään. Hypoteesi oli, että raa’an broilerin syöminen tartuttaa koiraan kampylobakteereja, jotka aiheuttavat toisen sairauden. Tuossa ei ole mitään vikaa ja asiaa on syytä tutkiakin, Ongelma on kanankauloissa. Se, että tutkija toteaa pienillä koirilla olleen isoja enemmän sairautta siksi, että pienille annetaan lihaisina luina kauloja ja isot sitten saisivat jykevämpiä luita, kertoo ettei aidosti tiedetä miten koiria raakaruokitaan. Ei koko vaikuta broilerin käyttöön, joten sairastuvuus olisi silloin tuolta osin pitänyt olla sama. On aivan sama syödäänkö jauhelihaa, koipireittä, siipiä tai kauloja. Jos tutkijat olettavat, että nimenomaan kauloissa olisi poikkeuksellisen paljon kampylobakteereja, niin se olisi pitänyt kertoa ja selvittää. Sitä ei tehty ja vuonna 2018 tutkijat olettivat, että ruokintatapa ja lihojen käyttö on jokin. Vaarallinen oletus, koska koko hypoteesi rakentuu sille – ja perusta meni siitä samantien.

Kyseessä on tätä kirjoitettaessa uusi tutkimus ja google antaa samantien useita siteeraavia osumia. Nyt jo on tutkittu fakta, että kanankaulat sairastuttavat koirat – paitsi että faktahan tuo ei todellakaan ole, eikä juuri tuota asiaa edes tutkittu. Näin ne meemit syntyvät ja vuoden kuluttua julkaisujen määrä tekee siitä kiveen hakatun totuuden. Sivusto SkeptVet, joka on katiskamainen blogi ja kehuu olevansa skeptinen sivusto ja jota pyörittää nimetön oletettavasti eläinlääkäri, nielaisi koukun kohoineen kyseenalaistamatta yhtään mitään. Näitä tulee vielä ja paljon.

Olisi mielenkiintoista nähdä tutkimus, jossa selvitettäisiin samoilla mittaustavoilla eläinlääkärien tavalla diagnosoitujen allergioireiden, iho-oireiden ja ruuansulatuskanavan oireiden suhteita kuivamuonien ja raakaruokittujen välillä. Saataisiinko silloinkin tilastollisesti pätevä tulos johonkin suuntaan? Tiedän, on epäreilua laittaa eri tutkimuksia vastakkain, mutta elämä koostuu useista eri asioista, jotka vaikuttavat toisiinsa, Ja silloin tehdään riskiarvioita mikä on aidosti todennäköistä ja mikä ei.

Näiden tulosten mukaan mikään ei rajoita raa’an broilerin syöttämistä Suomessa. Sen sijaan kannattaa miettiä kahteen kertaan vesijohtoveden juottamista koiralle, jos kunnassa on ollut putkirikko – edelleenkin vesi on raakaa broileria suurempi riski, Plus että huomattavan vakavasti pitäisi harkita ulkomaanrecueiden ja muiden tuontien roolia, koska ne suurimmalla todennäköisyydellä kampylobakteereja kantavat.

Ja kaikista huolestuttavimpana pidän yleistyvää tapaa arvottaa ruuat niiden kypsyysasteen mukaan. Tämä voi olla yllätys, mutta ravinnon kuuluu antaa koiran tarvitsemat ravintoaineet. Se siitä. Kuivamuonapurismi on uskonnollisuutta siinä kuin aatteellinen raakaruokailukin, eikä siinä asiassa pelasta jonkun muun tieteen alan akateeminen oppiarvokaan.

1. L. Martinez-Anton, M. Marenda, S.M. Firestone, R.N. Bushell, G. Child, A.I. Hamilton, S.N. Long and M.A.R. Le Chevoir. Investigation of the Role of Campylobacter Infection in Suspected Acute Polyradiculoneuritis in Dogs. Journal of Veterinary Internal Medicine, 2018, Volume 32, Issue 1, pages 352–360.[↩]
2. Mikko Kärppä: Akuutti polyradikuliitti – ”tikkuilusta” tehohoitoon. Duodecim 2009;125(15):1615-21[↩]
3. UVet: Dog paralysis condition linked to eating chicken necks. Tilanne 5.2.2018[↩]
4. PetMD: Coonhound Paralysis In Dogs. Tilanne 5.2.20§8[↩]
5. Burnens AP, Nicolet J.: Detection of Campylobacter upsaliensis in diarrheic dogs and cats, using a selective medium with cefoperazone. Am J Vet Res. 1992 Jan;53(1):48-51.[↩]
6. José Rafael Modolo; Rogerio Giuffrida: Campylobacter upsaliensis isolated from young dogs with and without diarrhea. Rev. Soc. Bras. Med. Trop. vol.37 no.1 Uberaba Jan./Feb. 2004[↩]