Coursing on maailman vanhin koiraurheilu. Coursing käännettynä tarkoittaa juoksemista tai juoksuttamista, ja nimenomaan koiraa elävän riistan perässä. Coursing yhdistetään yleensä greyhoundeihin, mutta sitä voi, ja ollaan harrastettu, kaikilla muillakin roduilla ja koirilla, jotka ylipäätään ajavat elävää riistaa näköyhteydellä. Varsinainen kilpacoursing taasen on ollut käytännössä greyhoundien heiniä. Espanjan galgoilla tosin coursingia harrastetaan nykyään, mutta galgo on enemmänkin greyhoundin espanjalainen muunnos, joka on eriytynyt omaksi rodukseen.

Coursingin tavoite

Coursing ei varsinaisesti ole metsästystä, vaikka se voi sitäkin olla. Yleensä coursingissa pyritään mittamaan koiran metsästys- ja juoksukykyä, tappo ei ole päätavoitteena. Kysymys on siis enemmän huvista tai urheilusta. Toki coursing voi olla myös metsästystä, mutta se tapahtuu silloin yksityisten toimesta valvomatta ja ilman sääntöjä. Kun tavoitteena on nimenomaan saaliin saaminen, niin kyseessä on metsästys – olkoonkin että siitäkin puhutaan coursingina.

Koska coursing on yleissana, niin lauseyhteydestä on pääteltävä, puhutaanko kilpailemisesta, koiran juoksuttamisesta riistan perässä muuten vain, vai metsästyksestä.

Kilpacoursing

Coursing kilpailumuotona on jakaantunut muutamaan päämuotoon, kuten park ja open field coursingiin, mutta niiden perusperiaatteet ovat kuitenkin samat.

Coursingissa koirat ajavat pareittain jänistä. Jänikselle annetaan etumatka, tyypillisesti noin 80 metriä. Kun lähettäjä, slipper, on sitä mieltä, että jänis juoksee tarpeeksi lujaa ja suoraan, hän päästää molemmat koirat yhtä aikaa vapaaksi. Yleensä hiukan yli 300 metrin jälkeen greyhoundit ovat saavuttaneet jäniksen ja väistää takaa tulevia koiria. Park coursingissa ensimmäiseksi jäniksen kääntänyt koira voittaa, ja siinä jänis pääsee nimenomaan sitä varten tehtyyn suojaan karkuun koiria. Open coursingissa tuomari antaa pisteitä huomattavn monimutkaisella säännöstöllä käännösten mukaan ja kilpailu päättyy kun jänis pääsee karkuun tai se saadaan kiinni. Sitä varten ratana käytetyn niityn päähän on usein rakennettu näköesteitä, sillä greyhound lopettaa ajamiseen hukattuaan näköyhteyden. Tyypillisesti open coursing kestää 35-40 sekuntia, park coursing kymmenkunta sekuntia vähemmän.

Koko coursingin voitto – oli se sitten kääntöön tai pisteisiin perustuva – rakentuu ajoon, ei tappoon. Jopa open field coursingissa, jossa ei käytetä kuonokoppia, seitsemän kahdeksasta jäniksestä pääsee karkuun. Ja jos koirat saavat jäniksen kiinni, on tappo silmänräpäyksessä tapahtuva. Jänis ei jää kitumaan. Asian varmistamiseksi niityn päässä on myös aina neljä henkilöä, joiden ainoa tehtävä on varmistaa kiinnisaadun jäniksen lopettaminen.

Eri coursingtyylit

Coursing voidaan jakaa kolmeen eri ryhmään.

• Open field coursing
• Park (enclosed/closed field) coursing
• Keinoviehecoursing

Open field coursing tapahtuu isoilla aitaamattomilla niityillä. Nykyaikana käytännössä ainoa maa, jossa open field cousingia harrastettiin kilpaurheiluna virallisilla säännöillä, oli Iso-Britannia. Open field coursingissa greyhoundit ajavat pareittain jänistä, ja voittaja selvisi pistelaskusysteemillä. Se oli monimutkainen järjestelmä, mutta yksinkertaistetusti

• se koira sai pisteen, joka ensimmäisenä käänsi jäniksen juoksusuunnan
• koira sai 1-3 pistettä riippuen etumatkasta toiseen koiraan
• jäniksen kääntämisestä vähintään 90° sai pisteen
• jäniksen kääntämisestä alle 90° sai puoli pistettä

Aikoinaan kilpailu kesti niin kauan, kunnes jänis pääsi karkuun tai tapettiin. Sittemmin pistelaskun kestoa rajoitettiin minuuttiin. Nykypäivänä taposta ei enää saanut pistettä, ja jossain kilpailuissa siitä jopa rankaistiin pisteen menetyksellä.

Park coursing, joka greyhoundpiireissä tunnetaan nykyään paremmin sinä coursingina, jota harrastetaan Irlannissa, tapahtuu suljetulla alueella. Useimmiten kyseessä on laukkaradan suora tai niitty. Yleensä suora on noin 400-500 metriä pitkä, greyhoundit päästetään pareina jäniksen perään ja ensimmäinen joka kääntää jäniksen juoksusuunnan, on voittaja. Park coursing eroaa open fieldistä kolmessa suhteessa:

• se on nopeuskilpailu, ei pistekilpailu
• jänis pääsee suoran yläpäässä turvaan koirilta
• greyhoundeilla on kuonokopat

Oli kyseessä sitten open tai park coursing, niin kilpailun rakenteen suhteen niillä ei ole eroa. Yleensä Cupit ovat 16, 32 tai 64 koiran kilpailuja. Koirat jaetaan kahteen ryhmään, jossa ne kilpailevat pareittain ja ainoastaan voittajat kohtaavat toisensa.

Keinoviehecoursing, tai lure coursing, on myöhäisempi keksintö. Coursing – niin avoimella kuin suljetullakin niityllä – on laitonta useissa maissa. Siksi on jouduttu kehittämään korvaava tyyli. Käsiviehettä voidaan käyttää kahdella eri tavalla, joko vetämällä suoraan tai suomalaisille tutummalla tyylillä maastokilpailujen tapaan – viehe pujottelee ja tekee mutkia rissojen avulla. Keinoviehettä käytetään pääosin Kennelliittojen toiminnassa, ja sen hyödyllisyys koirien ajovietin ja -kyvyn mittarina on jatkuva riidanaihe. Lure coursing on käytännössä aina arvostelulaji, jossa nopeus ei ole ratkaisevin.

Coursingin tulevaisuus

Coursing lajina on katoavaa kansanperinnettä. Se tulee olemaan laitonta jossain vaiheessa suurimmassa osassa sivistynyttä maailmaa. Mutta suurin uhka on kuitenkin harrastajien ikääntyminen sekä vaikeus saada nuorta verta. Ensin Skotlannin, ja sen jälkeen Englannin ja Walesin, coursingkielto ketunajon kieltämisen myötä, katsotaan melkoisen yleisesti olleen viimeinen isku lajilla. Sen jälkeen maailmassa isommassa mittakaavassa säännönmukaista coursingia harrastetaan vain Irlannissa, ja sielläkin kyse on park coursingista. Open field coursingin voidaan katsoa jo kuolleen.

Itä-Euroopassa harrastetaan coursingtyyppistä toimintaa, mutta sen pienuuden ja yhtenäisten sääntöjen puutteen takia sitä ei lasketa kilpacoursingiksi – se on lähinnä metsästystä, tarpeen tai huvin vuoksi.

Koiratyyppi

Coursingkoirat ovat tyypillisesti suurempia ja raskaampia kuin ratakoirat, sekä niiden lihassolujakauma todennäköisesti eroaa puhtaasta ratajuosijasta – mutta silti ei voida puhua varsinaisesti eri muunnoksesta. Coursing- ja ratakoiria on risteytetty koko ajan rataurheilun synnyn jälkeenkin, olkoonkin että vähenevissä määrin nykyään. Tämä johtuu pääsääntäisesti kahdesta syystä: coursingkoirilla on erittäin nopea lähtökiihdytys, mutta niiden ajovietti on huomattavasti ratakoiria heikompi. Coursingjalostuksessa ajovietti on ollut merkityksetön, koska koira kuin koira ajaa elävää saalista.

Eläinsuojelu

Coursingin painolastina ovat olleet eläinsuojelulliset näkökohdat. Koska coursingissa ei käytännössä ole palkintorahoja, niin suurin kannuste on ollut kunnia. Ja kuten hyvin tiedetään, kunnian takia ollaan valmiita kovempiin panostuksiin kuin rahan. Coursing-greyhoundeja lopetetaan huomattavia määriä, koska coursingissa ainoastaan voitto merkitsee jotain. Yksikin tappio, ja koira on ulkona kilpailusta. Osa koirista on ammattimaisesti hoidetuissa kilpakenneleissä, ja niiden yleisessä hoidossa ei yleensä ole moitteen sijaa. Sen sijaan maaseutukoirien hoidosta voitaisiinkin keskustella paljon.

Jänis on toinen ongelma. Coursingin vastustajat käyttävät yleensä kahta perustelua: jänisten stressiä coursingin takia, sekä tappoja.

Jänisten pyydystäminen coursingia varten on erittäin säädeltyä valtiovallan puolelta molemmin puolin Irlannin merta. Irlannissa jänis on jopa suojeltu eläin, josta syystä coursing on mahdollista vain talvikaudella, ulkopuolella poikimiskauden. Kilpailuissa on eläinlääkäri, sekä riistanvalvoja, joiden tehtävä on nimenomaan taata jänisten kunnollinen kohtelua, että ainoastaan terveitä jäniksiä juoksutetaan ja että jokainen jänis juoksee vain kerran.

Toki jänikset stressaantuvat ajosta. On kuitenkin muistettava, että se on jäniksen arkipäivää – ne ovat luonnossakin saaliseläimiä. Luonnossakin jänikset juoksevat metsästäjää karkuun, käytännössä joka päivä. Tutkimusten mukaan jänikset palaavat coursingin jälkeen välittömästi takaisin normaaliin elämäänsä: syövät ja nukkuvat. Englannissa, jossa ei edes käytetty kuonokoppia, joka seitsemän jänis kuoli. Kun lasketaan kaikki coursingkauden aikana koirien tappamat jänikset niin Skotlannissa, Walesissa kuin Englannissakin, niin ollaan huomattavasti alle sen määrän, jonka kuusi kettuperhettä metsästävät vuodessa. Kuusi siksi, että se on tyypillisesti se määrä, joka elää open coursingissa käytetyllä alueella.

Irlannissa väitetään, että melkoinen määrä jäniksiä vahingoittuu koirien iskiessä niitä kuonokopilla. Arviot vaihtelevat lähteittäin. Jonkun mielestä saattaa olla yllättävää, että englantilaiset arviot ovat huomattavasti suuremmat kuin muiden, jopa anti-coursingliikkeen. On kuitenkin syytä muistaa, että englantilaiset tekivät nuo arviot siihen aikaan, kun kuonokoppapakkoa puuhattiin Brittein saarille. Sitä siis käytettiin vain propagandatarkoituksessa kuonokoppia vastaan, ei jänisten hyvinvoinnin takia. Irlannissa eläinlääkäri kuitenkin tarkistaa jänikset ennen kuin ne päästetään takaisin luontoon ja loukkaantuneita löytyy erittäin vähän.