Se demoni on valkosipuli. Jokainen koiraihminen on varmaan viikonlopun aikana törmännyt siihen rasittavaan tiedotteeseen, jossa valkosipuli leimataan koirille vaaralliseksi. Ja yleinen mielipide on luokkaa ”valkosipuli pitää hävittää maan päältä”. Kukaan ei enää muista mahdollisia terveysvaikutuksia. Ja suhteellisuudentaju on kadonnut täysin.

Ihan havainnollistamisen vuoksi:

Tässä on määrät, joita 30 kg koiran ja 3 kg koiran pitää syödä. Kupeissa tuoreena valkosipulina verrattuna ruokamäärään, lasissa ja lusikassa valkosipulirouheena (periaatteessa rouheena tai jauheena kai pikkukoiralla ehkä onnistuisi – teelusikallinen rouhetta on helppo annostella, eikä näytä paljolta. Kuitenkin epäilen, että harva koira tuotakaan määrää suostuu syömään, on valkosipuli sen verran tuhtia). Näillä määrillä saadaan aikaan anemia. Toisissa lusikassa ja lasissa on suolamäärä, joka riittää TAPPAMAAN koiran. Ja silti, suolaakin tarvitaan, jos ei koira sitäkään mistään saa, se kuolee siihenkin.

Sitten vielä yksi, ehkä jotenkin jopa todellinen, vaikkakin epätodennäköinen riski – munuaiset. Niitä saa edullisesti, ja koirat yleensä tykkää. Joku saattaa pikkukoiraansa hemmotellakseen syöttää niitäkin aika paljon. Jotenkin todennäköisempi riski mielestäni. Munuaisissa on kuitenkin seleeniä, joka isoina määrinä voi johtaa myrkytykseen. Munuaisetkin ovat hyvää ruokaa – kohtuudella nautittuna. Ja kohtuus kaikessa, myös siinä valkosipulissa – niin kaikki on ihan hyvin.

Ja lopettakaa se hysterian lietsominen, jooko? Suomessa ei käsittääkseni tunneta tapauksia, joissa valkosipuli, rusinat, viinirypäleet… olisivat aiheuttaneet oireita – ja silti niistä jaksetaan kohista. Todennäköisesti ihan turhaan. Uhraa ajatukset mielummin vaikka luumäärään tai sinkin puutteeseen.