Mutta kaffepaussissa harmittaa silti se, että ei voida koiria(kaan) komentaa, ettei tule paha mieli kenellekään. Silti: joku kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee. Jossain vaiheessa positiivisen vahvistamisen nousuinnossa ollaan unohdettu se, että saattaisi olla muitakin työkaluja hullun hakkaamisen ja pelkän vapaaehtoisen toimintamallin tarjoamisen välillä. Työkaluja kuuluu käyttää taiten ja oikeassa paikassa oikeasta syystä, tai sitten antaa jonkun muun tehdä. Koira tarvitsee rajat aivan kuten ihmisetkin, jmutta ero tulee siinä, että koiralla ei ole kykyä soveltaa eikä kapasiteettia arvioida koska raja-aidat voi joko ylittää tai mennä ylväästi pää pystyssä alta.

Kaffepaussiin uhrattiin tänään aikaa 11:13 minuuttia.

P.S.

Voit jättää kommentteihin ehdotuksia kaffepaussien aiheiksi. Minä ihmettelen paljonkin erilaisia asioita kahvikuppi kädessä yksinäni höpisten.

P.P.S.

Joojoo, otan minä yskänlääkettä – jahka muistan.