Meillä on koirien anatomian oppikirjoja. Lihaksistoa, luustoa jänteitä. Niitä selaillaan aina tarpeen mukaan, kun yritetään selvittää ongelmia. Yksi tapa diagnosoida liikevirheitä on miettiä koiran liikkumista itseensä. Mihin sattuisi jos liikkuisin noin. Tuo vaatii hiukan kolmiulotteista hahmottelukykyä, sillä koira liikkuu neljällä jalalla vaakatasossa kun me menemme kahdella jalalla pystyasennossa. Käytännössä samat luut ja lihakset meillä kuitenkin, vaikka niiden rakenne ja mitat vaihtelevatkin. Mutta aina pitäisi pohtia miten omat raajamme ja lihaksemme liikkuisivat nelinkontin. Tuo hahmotusongelma tulee monelle vastaan siinä vaiheessa, kun puhutaan ojentajista ja koukistajista, ja näyttää että sinulla se on tuossa kohtaa ja koiralla tuossa.
Kuva kertoon enemmän kuin tuhat sanaa. Olen aikoinani törmännyt kuvaan, jossa taiteilija oli yrittänyt hahmottaa ihmisen, normikoiran ja vinttikoiran tapaa nähdä maailmaa silmillään. Se oli aikana ennen nettiä ja kuvavarkauksia, joten minulla ei ole sitä – harmittaa. Mutta sen sijaan törmäsin Facebookissa Equine News Today ryhmään, jossa oli ihan informatiivinen vertaus hevosesta sekä ihmisestä ja miten tärkeimmät luut hahmottuvat toisiinsa.
Olkaa hyvä.
Lähde: Equine News Today
Ylipäätään ei ole koskaan täysin väärin miettiä mitä itse tekisi tai miten käyttäytyisi jossain kiputilanteessa, mutta miettii itsensä nelinkontin. Samalla tavalla koira vetää itsensa kasaan, kun sillä on vatsa kipeä tai lonkka jumissa.
