Evira tutkii koirien perinnöllisiä sairauksia. Itseasiassa kyse lienee 2006 alkaneesta laajemmasta harraste-eläimiä koskevasta työstä, mutta tuo osa kiinnostaa minua. Ehkä ihan oikeasti saadaan jotain geenitietoutta, sillä nykyään vähän jokainen perinnöllinen sairaus on oletettavasti perinnöllinen, koska alttius sairastua saattaa löytyä jostain kohtaa genomia. Eihän tuotakaan tutkimusta puhtaasti koirien (harraste-eläinten) takia tehdä, vaan sillä pohjustetaan ja haetaan tietoa ihmispuolelle. Hyvä vaan jos kaikki hyötyvät. Mutta muistetaan kuitenkin, että kaikkea ei voi selittää, vastustaa ja parantaa geenien kautta – sellainen on insinöörien ajattelua, jossa maailma rakentuu sääntöjenmukaisesti, ennakoidusti ja hallittavasti legopalikkamaisessa systeemissä.

Eviralta on tullut enemmän tätä päivää palveleva mielenkiintoinen julkaisu: Eläintaudit Suomessa 2009.

Toki julkaisu keskittyy tuotantopuoleen, mutta ainakin minä tunnen lähes harrastuksenomaista mielenkiintoa asiaan. Yksi niistä monista, joista haluaa olla perillä. Lukekoon ken mielenkiintoa tuntee.

Pienenä tiiserinä kerrottakoon vaikkapa, että rabiesta löytyi yhdestä lepakosta – mutta se oli lepakkoraivotautia, jota pidetään epidemiologisesti eri tautina kuin ”tutumpi” metsäraivotauti, löytyy mm. Iso-Britanniasta. Koirien tilanne on Eviran kannalta hyvä, vaikkakin parvo on ja pysyy.