Vanha koiran hoidosta ja ruokinnasta löytyy huomattavan vähän tietoa. Pentujen ja aikuisten kohdalla on lähes mahdotonta välttyä tiedolta. Hyvä puoli on tietysti se, että vanha koira ei vaadi minkäänlaista poikkeuksellista hoitoa ja ruokintansa suhteen se on pentu.
Kun pentu tarvitsee kaikkea enemmän siksi, että se kasvaa ja rakentaa, niin vanha koira tarvitsee enemmän kaikkea siksi, että se kuihtuu eikä oikein enää rakenna. Korjaaminenkin vie aikaa eikä aineenvaihdunta ole enää entisellään, niin tasoitetaan tilannetta omistajan puolelta antamalla enemmän.
Muutoin vanheneva koira ei tarvitse mitään erikoisuuksia, vaan mennään kuten koko ikä – paino määrää ruuan ja ruoka määrää lisät. Mikään radikaali muutos missään asiassa, ruuasta puhumattakaan, ei kuulu vanhuksen kohdalla hyviin valintoihin. Stressiä ei haluat, ei elimistölle eikä korvien välille.
Laihtuminen on paha asia. Silloin koiralta viedään varastot, joita sen elimistö ei enää saa tehokkaasti täytettyä. Ja muistetaan taas: sairaalloinen lihavuus on eri asia kuin mukavasti pehmeä koira. Jos haluatte kovia kulmia, niin ottakaa polkupyörä sänkyyn ja jättäkää vanhuskoira rauhaan.
Jos eläkeläinen laihtuu yhtä äkkiä, niin se on aina merkki sairaudesta ja syy lähteä eläinlääkäriin, vaikka koira olisi muutoin pirteä.
Vanhakaan koira ei saa jäädä laakereilleen makaamaan, vaan liikutaan – mutta nyt pätee ajatus, että mennään koiran ehdoilla. Pennuillahan kyse on korulauseista, koska liika liikuttaminen kasvavan kohdalla on useimmiten pelkkää puhetta ja aito ongelma on laiskuus.
Vanhalla koiralla on oikeus nukkumiseen ja sitä oikeutta tulee kunnioittaa. Myös silloin kun uusi pentu on talossa. Pennulla ei ole oikeuksia vanhuksen suhteen – ei edes silloin kun vanhus antaisi pennun tehdä mitä sitä lystää.
Tärkein asia vanhuksen kohdalla on hauskuus, stressittömyys ja laajemmat oikeudet kerjätä ja syödä omistajien juustovoileivät.
Podcastin täytesisältönä on pohdintaa miksi nuorilla aikuisilla on niin vähän mietittävää vanhuudesta. Ehkä siksi, että moinen asia ei vain kuulu omaan elämään (joka on sinällään hyvä).
