Fading puppy syndrome, joka voitaisiin kääntää hiipuvan pennun oireyhtymäksi, on ulkopuolella Pohjoismaiden yleinen nuorten pentujen kuolinsyy, mutta sitä tavataan Suomestakin. Kyseessä ei ole erillinen tauti, vaan oireisto. Tämä ei vaivaa pelkästään koiria, vaan myös kissojakin. Vaikka pennut syntyvät elinvoimaisina ja terveinä, niin ne kuolevat yleensä 5-10 vuorokauden kuluessa syntymästä, mutta jopa 9 viikkoisia on menehtynyt.
Fading puppy syndroomassa pennut kuolevat ilman että niille voisi paljoakaan tehdä. Jos ne avataan, niin yleensä selvää syytä ei löydetä. Varsinaista aiheuttajaa ei siis tunneta, vaan uskotaan, että syitä voi olla useita. Sitä onkin verrattu ihmislasten kätkytkuolemaan.
Oireet
Jotta voisi edes yrittää lääkitä, niin oireet on kyettävä tunnistamaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
Normaali pentu nukkuu suurimman osan elämästään aina 4-5 viikkoiseksi asti. Se liikkuu kuitenkin virkeästi etsiessään nisää, paino nousee tasaisesti, on jäntevä ja jos sen nostaa ylös, se levittää jalkansa. Jos pentu käyttäytyy toisin, siihen on aina suhtauduttava kuin epänormaaliin, yhtenä syynä fading puppy syndrooma.
Sairastunut pentu on heikkokuntoinen, se liikkuu huonosti, se imee huonosti tai haluttomasti, on löysä; sillä on yleisesti ottaen heikompi elinvoima. Usein ne saavat lisäksi jonkun lievän virus- tai bakteeritulehduksen.
Mahdolliset syyt
Fading puppy syndrooman syyt jaetaan yleensä kolmeen ryhmään: ympäristöstä johtuviin, perinnöllisiin sekä tulehduksellisiin
Ympäristö
Hypotermia/hypertermia
Pikkupentujen ruumiinlämpö on riippuvainen ympäristön lämpötilasta ensimmäisen parin viikon ajan. Siksi niiden lämpö voi vaihdella liian kylmästä liian kuumaan. Noin kuuden päivän ikäisenä pennut kykenevät tärisemään, joka auttaa niitä pysymään lämpimänä. Samaten ensimmäisen viikon aikana kehittyy kyky läähättää, jolla ne voivat viilentää itseään.
Jos pikkupentu on liian kylmä, se ei kykene sulattamaan ruokaansa, sekä sen sydämen lyöntitiheys laskee joka aiheuttaa hengitys- ja verenkiertojärjestelmän romahtamisen. Jos muutaman päivän ikäinen pentu pääsee jäähtymään liiaksi, niin sen pelastaminen on erittäin vaikeaa. Eläinlääkäri saattaa kyetä auttamaan, mutta kotikonstein pennun elvyttäminen on käytännössä mahdotonta.
Ylilämpöisyys on harvinaisempaa, mutta niitäkin on tapahtunut. Varsinkin kesällä kun kasvattaja pelkää jäähtymistä liikaa. Yleensä liian kuumissaan oleva pentu huutaa leppymättömästi.
Emästä johtuvat
Liian vanhalla tai ylipainoisella emällä on huomattavasti suurempi riski menettää pentuja.
Emä voi myös laiminlyödä pentujaan. Se ei osaa tai ei halua hoitaa pentujaan, tai makaa tavalla jossa pennut eivät pääse syömään tai lämmittelemään. Emällä voi olla myös heikko maidontuotanto.
Ympäristön myrkyt
Pentujen turkki on olematon ja iho ohut. Se läpäisee erittäin helposti. Siksi siivotessa on harkittava mitä pesuaineita käyttää. Kannattaa välttää vahvoja, desinfioivia ja antibakteriaalisia pesuaineita, jotka sisältävät esim. ammoniakkia. Samaten lääkepesuaineet, kuten Parvocid, on syytä unohtaa. Höyryt on myös muistettava huomioida.
Pentulaatikko pestään miedoilla pesuaineilla, ja se huuhdellaan huolellisesti.
Perinnölliset ja synnynnäiset tekijät
Fyysiset poikkeavuudet
Suun, anuksen, kallon ja sydämen poikkeavuudet eivät ole suunnattoman harvinaisia. Joskus ne ovat selvästi havaittavissa, kuten suu- ja kitalakihalkio, joskus taasen eivät, esimerkiksi sydämen epämuodostumiset. Uimaripennut tunnistaa tasaisesta sekä levinneestä rintakehästä. Myös pennut, jotka pyörivät jatkuvasti, ovat epänormaalisti kehittyneitä. Tällaiset pennut tulisi heti lopettaa, eikä odottaa niiden kuolemista itsekseen tai jotain ihmeparantumista.
Syntymäpaino ja sen kehittyminen
Vajaapainoisilla pennuilla on suurempi riski menehtyä, mutta se ei ole mikään sääntö. Jos niiden paino nousee normaalisti, niin niillä on erinomaiset mahdollisuudet selviytyä – aikuisiän kokoon sillä ei ole merkitystä.
Vaikka pentu voi menettää ensimmäisen 24 tunnin aikana syntymästään jopa 10 prosenttia painostaan, niin sen jälkeen painon on noustava tasaisesti. Vaaka on yksi työkalu tämän seuraamiseen, mutta sen näkee silmilläkin. Jos pentu ei kasvata painoaan, se on syytä punnita kahdesti päivässä. Painonlisäyksen pitäisi olla luokkaa 5-10 prosenttia syntymäpainosta vuorokaudessa.
Alipainoisuuteen saattaa liittyä myös pentuiän hypoglykemia (matala verensokeri). Tämä on kuitenkin erittäin harvinaista greyhoundeilla, ja vaivaakin useimmiten kääpiörotuja.
Tulehdukselliset tekijät
Bakteeritulehdukset
Vaikka pennut ovatkin saaneet vasta-aineita emältä, niin niiden oma vastutuskyky on täysin kehittymätön. Siksi ne ovat herkkiä saamaan bakteerien aiheuttamia tulehduksia. Oireina ovat yleensä oksentaminen, ripulointi, jatkuva huutaminen tai vinkuminen, kuume ja imemishaluttomuus.
Useasti kuitenkin emä itse on tulehduksen aiheuttajana. Ennemmin kuin tulehduksesta, pitäisi ehkä puhua epätasapainosta. Emän synnytyskanavasta löytyy erilaisia bakteereja, kuten stafylokokkia, streptokokkia ja escherichia colia (E. Coli). Jokaisen bakteerin määrä kontrolloi myös toisen bakteerin määriä, ja jos joku pääsee lisääntymään liiaksi, saattaa pentu saada ongelmia. Pentu voi saada tartunnan synnytystilanteessa, napanuoran tyngän kautta tai emän nuollessa sitä. Tämä on yksi syy, miksi muualla maailmassa astutettaville nartuille annetaan säännönmukaisesti noin viikon antibioottikuuri astutuksen aikoihin.
Virustulehdukset
Useat virukset voivat iskeä pentuihin, mutta useimmiten kyseessä on:
- Koiraherpes, jossa oireet vaihtelevat jatkuvasta huutamisesta vatsan alueen kipuihin. Suurin osa pennuista todennäköisesti kuolee.
- Parvo, jonka merkkeinä ovat kuume, huutaminen ja erittäin pahanhajuinen ripuli. Suurin osa pennuista todennäköisesti menehtyy, riippuen niiden iästä.
Loiset
Jokaisella pennulla on matoja, yleensä suolinkaisia sekä hakamatoja. Normaalisti nämä eivät aiheuta ongelmia, mutta mikäli tartunta on tarpeeksi paha, niin ne laskevat pennun vastustuskykyä.
Ulkoloiset eivät ole ongelma Suomessa, mutta ulkomailla on raportoitu yhdeksi syyksi kirppujen aiheuttamaa anemiaa.
Hoito
Hoito riippuu täysin siitä, minkä katsotaan aiheuttaneen ongelmat. Useimmiten se on antibioottikuuri, jopa silloin kun syyksi epäillään viruspohjaista ongelmaa. Silloin hoidetaan sekundäärisiä ongelmia. Tärkeimpänä tukihoitona jonka kasvattaja voi antaa, on pitää pennut lämpimänä ja huolehtia niiden ravinnonsaannista.
Pennulla on hieman alhaisempi ruumiinlämpö, 36,5 – 37 °C, joka johtuu siitä, että pennun lämpökontrolli ei vielä toimi ja se menettää lämpöä ympäristöön. Siksi normaalisti seinällä päänkorkeudella olevaan lämpömittariin ei voi luottaa, vaan pentujen ympäristön lämpötila on mitattava sieltä missä pennut ovat: pentulaatikosta. On muistettava, että jos emä huolehtii pennuistaan, niin ne tulevat toimeen melkoisen viileässäkin ympäristössä. Mutta vetoa ja kosteutta pikkupennut kestävät erittäin huonosti. Kun pentujen metaboliikka toimii kunnolla, ne osaavat tuottaa itse oman lämpönsä ja kykenevät tärisemään, niin niiden ruuminlämpö nousee 37,5 – 38 asteeseen.
Lisäruokintaa voidaan joutua myös antamaan. Markkinoilla on useita äidinmaitovastikkeita. Tavallista maitoa ei saa käyttää. Jos pentu jaksaa imeä, niin pieni tuttipullo toimii hyvin, paras on muotoilematon tutti. Ihmisten anatoomisesti oikein muotoillut eivät oikein sovi pennun suuhun. Jos pentu on heikko, niin pipetti on paras.
Hätätilanteessa voidaan käyttää myös muuta ratkaisua kuin vastikkeita, yleensä greyhoundkasvattajalta löytyvät nämä tarveaineet kotoa:
- 5 ml Rechargea lisätään 100 ml keitettyä vettä. Annetaan jäähtyä kädenlämpöiseksi. Sekoita 5 g glukoosia seokseen. Sekoita hyvin ja varmista ettei se ole kädenlämpöistä kuumempaa. Annetaan 10-15 ml per 100 g ruumiinpainoa kohden 24 tunnin ajan tai suunnilleen 5 ml per 100 g ruumiinpainoa kohden joka 6. – 8. tunti. Ota yhteyttä lääkäriin.
Kasvattajan vastuulla on myös tehdä päätös lopettamisesta. Pentua ei saa pitää kärsimässä vain siksi, että ajatus tuntuu pahalta. Jos ei kykene tekemään päätöstä kuolemasta, ei olisi syytä myöskään koskaan tehdä päätöstä elämästä – eli aloittaa kasvattaminen.
Huomioitavaa
Jos pikkupentujen kanssa epäillään jotain ongelmia, on syytä ottaa välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin sekä kokeneisiin kasvattajiin ja harrastajiin. Koska fading puppy syndroomaan ei löydy mitään selvää yhtä syytä, tarvitaan diagnoosin ja hoidon päättämiseen yleisempiä tietoja, kuten esim. onko narttu ollut paljon tekemisissä vieraiden koirien kanssa tiineysajan viimeisen kolmanneksen aikana (herpes). Aikuisen koiran kanssa voi olla aikaa pohtia hoidon tarpeellisuutta, mutta mitä nuoremmasta pennusta on kysymys, niin sitä vähemmän aikaa on käytettävissä.
