Folaatti (B₉-vitamiini) on yleisnimike kaikille yhdisteille, joilla on foolihapon aktiivisuus vitamiinia. Luonnosta on löydetty noin 100 erilaista folaattia, foolihapon vitameeriä. Tarkkaan ottaen folaatit ovat foolihapon suoloja ja foolihappo on aina synteettistä.

Folaatti osallistuu moneen ja näyttelee merkittävää roolia ylipäätään elämän ylläpitäjänä. Se toimii muun muassa koentsyyminä aminohappojen sekä DNA:n ja RNA:n aineenvaihdunnassa. Folaatin puute heikentää solujen lisääntymistä ja uusiutumista, joten puutos näkyy ensimmäisenä nopeasti jakautuvissa soluissa eli ruoansulatuskanavassa ja punasoluissa. Puutosoireet näkyvät koiralla anemiana ja kaikkien ravintoaineiden heikkona imeytymisenä. Myös vasta-aineiden muodostuminen heikkenee.

Tärkeimpiä vaikutuksia

• punasolujen lisääntyminen ja uusiutuminen
• mukana ylipäätään kaikkien solujen rakentamisessa

Tärkein saantitie

• Elimet, varsinkin maksa, ja liha. Saanti on epävarma lihatuotteista. 

Yhteistoiminta

• B₆-, B₁₂– ja C-vitamiini.

Tarve

• NRC: 8,9 µg/kgME
• siitoskoirille sukupuolesta riippumatta foolihapon määrän nostaminen on ehkä perusteltua
• FEDIAF: 27 µg/100 gKA

Imeytyminen

Folaatit imeytyvät aktiivisesti ohutsuolesta Arviolta puolet ruuasta saatavasta folaateista imeytyy, mutta sen sijaan vitamiinivalmisteiden synteettisestä foolihaposta suurin osa. Kasvisten ja hedelmien foolihappo on huonosti imeytyvässä muodossa (konjugoituneena). Elimistön on ensin pilkottava se lyhytketjuiseen muotoon, jotta se ylipäätään imeytyisi ohutsuolen limakalvolta.

Folaattien yhteys muihin

Folaatit ovat ylipäätään erittäin epästabiileja ja hajoavat hapettumisen, valon ja kuumennuksen vaikutuksesta.  Jotta foolihappoa voitaisiin hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla, on saatava päivittäin riittävästi muita B-vitamiineja (etenkin B₆– ja B₁₂-) ja C-vitamiinia. C-vitamiini auttaa elimistöä muuntamaan foolihapon sellaiseen muotoon, että se kyetään käyttämään hyväksi.

Tiine narttu

Ihmisillä foolihapon tarve kasvaa erityisesti raskauden aikana, ja sama periaate on sovellettavissa kantaviin narttuihin, olkoonkin, että harvempi kasvattaja varsinaisesti foolihappolisää antaa. Koska imeytyminen tapahtuu suolistossa, niin ripulit, ruuansulatuksen ongelmat, kuin myös antibioottikuurit, lisäävät foolihapon tarvetta.

Folaattien varastoituminen

Vaikka aina sanotaankin, että vesiliukoiset vitamiinit eivät varastoidu, niin niillä on varastonsa. Vesiliukoisten suurin ero onkin lähinnä siinä, että kerralla nautittuna ylisuuren määrän liika eritetään virtsaan – heti kun varastot ovat täynnä.

Ihmisillä foolihappovarastot ovat parin kuukauden tarvetta vastaavaksi ajaksi, ja koirille voidaan olettaa sama. Tämän takia lyhytaikaiset ongelmat, kuten vatsataudit ja muut ohimenevät ripulit, harvemmin ehtivät aiheuttamaan sen vakavampaa foolihappovajetta.  Mutta kun myös foolihappovarastojen täydentyminen on hidasta, niin epäiltäessä foolihapon puutetta tai jopa alkavaa puutosta, niin foolihappolisän nauttiminen tulisi aloittaa ajoissa.

Ihmisillä folaatin puutteen oletetaan olevan kaikkein yleisin, ja samaa on esitetty koirista. Kun vaikkapa karvattomiin silmänympäryksiin tarjotaan ratkaisuksi riittämätöntä sinkin saantia, niin sen kanssa kulkee aina käsi kädessä myös folaattien riittämätön saanti tai hyödyntäminen.

Foolihappo ja B12-vitamiini

Insuliinilla hoidettava diabetes saattaa vaatia folaattilisää. Toinen puutteelle altistava tekijä on B₁₂-vitamiinin puute, jolloin kuivamuonilla ruokituille koirille saattaisi olla tarvetta tehdä säätöä nimenomaan B₁₂:sta suhteen – usein B₁₂-puute on nimenomaan kuivamuonilla ruokittujen ongelma, ja vaikka säkissä periaatteessa pitäisi olla foolihappoa riittävästi, niin folaattien puute saadaan aikaiseksi B₁₂-puutteen myötä.

Foolihapon osallistuessa DNA:n rakennusaineiden muodostukseen foolihapon rakenne muuttuu. Uudelleen aktivoituakseen foolihappo tarvitsee B12-vitamiinia. B12-vitamiinin puutoksen yhteydessä foolihappo jää aineenvaihdunnallisesti tehottomaan muotoon, joten DNA:n ja RNA:n kuin myös proteiinien muodostus ja solujen jakaantuminen sekä uusiutuminen häiriintyy.

Koiran syöntimäärät foolihapolle

Koiran pitäisi syödä metabolista painokiloaan kohden Finelin arvoilla sikanautajauhelihaa noin 500 grammaa päivässä saadakseen sillä pelkästään NRC:n määrittelemän tarpeen tyydytettyä.

Maksaa tarvittaisiin gramman verran metaboliselle painolle. 30 kg koiralle se tarkoittaisi joko 6,5 kiloa jauhelihaa tai ruokalusikallista maksaa joka päivä. Kumpikaan ei raakaruokinnassa käytännössä koskaan toteudu.

Joten kysymys kuuluukin, että onko potentiaalinen foolihapon puutteen riski laskennallinen vai aito?

Foolihapon puute ja anemia

Folaattien puute johtaa ihmisillä anemiaoireisiin 4 – 5 kuukaudessa ja on oletettavaa, että koirilla oireilu on nopeampaa – riippuen mahdollisesti koosta ja aktiivisuudesta.

Folaattien puutteesta johtuvassa anemiassa on tyypillistä punasolujen suurentunut koko, granulosyyttien ja trombosyyttien muodostumishäiriöt, suu- ja kielitulehdukset sekä hermoston ja ruuansulatuskanavan häiriöt.

Kun koiralla epäillään anemiaa, niin taaskaan kerran ei saa tuijottaa pelkkää hemoglobiinia, vaan M-arvojen avulla yrittää ratkaista, liittyykö anemia esimerkiksi raudan puutteeseen tai ehkäpä folaattien puutteesta johtuvaan megaloblastiseen anemiaan (megaloblasti on luuytimessä esiintyvä punasolun esiaste, jonka morfologia on poikkeava tuman kypsymishäiriön vuoksi).

Oma ongelmansa on se, että pelkkien veriarvojen perusteella on käytännössä mahdotonta erottaa folaattien puutteesta johtuvaa anemiaa B12-vitamiinin puutteen aiheuttamasta pernisiöösistä anemiasta. Jos oletusta ei voida tehdä esim. ruokinnan perusteella, niin on tehtävä vitamiinimääritys.

Foolihapon yliannostus koiralla

Yliannostusta ei tarvitse pelätä, koska myrkytysraja on erittäin korkea. Turhaan ei kuitenkaan kannata yliannostaa, koska ylimäärä folaatteja saattaa taasen heikentää sinkin imeytymistä.

Lisäksi foolihapon syömisestä edes suuremmissa määrin ilman B₁₂-vitamiinia on täysin turhaa.

Koirien tarkkaa annostusta ei tiedetä, mutta määrät

• 4 – 14 μg/kg aikuisilla ja
• pennuilla 8 – 20 μg/kg pitäisi olla riittävää

Yleisemmin mainitaan nimenomaan haarukan alarajat saantimääriksi.

Asiaa kannattaa hiukan miettiä, sillä saatu ravinto vaikuttaa. On löytynyt mainintoja, että kuivamuonia syötettäessä, kun proteiinien määrä on 24 – 30 % kuiva-aineesta, niin normaalioloissa lisättyä foolihappoa ei tarvittaisi.

Greyhoundeille mainitaan yleisenä suosituksena 5 mg painosta ja ruokinnasta riippumatta, mutta niillä useimmat suositukset perustukset olettamukseen kuivamuonalla ruokitusta kilpakoirasta kovassa anaerobisessa rasituksessa korkealla lihasmassalla ja matalalla kehon rasvalla.

Onko foolihappo antioksidantti?

Hieman uudemmat tutkimukset ovat tuoneet lisävalaistusta foolihapon “laajakirjoisuuteen”. Sitä ei ole pidetty niinkään antioksidanttina, mutta näyttäisi siltä, että se osallistuu tehokkaasti vapaiden radikaalien aiheuttamaa hapetusstressiä vastaan ja että se osallistuu soluvaurioita korjaaviin mekanismeihin.

Näyttäisi siltä, että koirien ns. peruslisäravinteisiin saatiin uusi jäsen lisää: foolihappo. Estämään akuuttia “veren heikkoutta” yhdessä rautatuotteiden kanssa, sekä pyrkimään turvaamaan pitkää eläkeikää E-vitamiinin kanssa.

Eniten foolihappoa sisältävät elintarvikkeet

(lähde: KTL ravitsemusyksikkö)

Kuten näkee (ja hieman joutuu laskemaan…), niin 30 kg koiralle oletuksella 4 µg/kg tarvittaisiin päivässä

• maksaa vajaa gramma päivässä
• persiljaa n. 70 grammaa päivässä

Vaikka persiljalla saataisiinkin ehkä henki tuoksahtamaan paremmalta, niin koiralle saadaan folaattien määrä täytettyä raakaruokinnassa yllinkyllin kun maksaa annetaan A-vitamiinin tarpeen mukaisesti – varsinkin, jos sitä antaa joka päivä.