Koirilla glukosamiini alkaa kuulumaan eräällä tavalla perusravintolisiin. Varsinkin harrastavilla koirilla, kuten agilityssä, useat antavat koirilleen jo pentuvaiheessa glukosamiinia suojellakseen niveliä harrastuksen rasituksilta. Toinen ääripää on vanhusten omistajat, jotka antavat eläkeläisten jäykkyyteen nivellisiä. Glukosamiinia tai kondroitiinisulfaattia ostavilla on erittäin usein vakaa uskomus, että oma käytetty merkki on ainoa toimiva. Joskus niin voikin olla, mutta silti on syytä muistaa, että ainoastaan vaikuttavat aineet ratkaisevat, ei tuotteen myyntinimi ja markkinoinnin väitteet.
Niveliin vaikuttavien ravintolisien käyttöä arvostellaan usein siitä, että ei ole olemassa tutkimusnäyttöä niiden toimivuudesta. Asia ei ole aivan noin yksioikoista.
Ihmisillä tutkimusnäyttöä on, mutta tutkimukset ovat pääsääntöisesti keskittyneet polven nivelrikkoon. Se, että samaisten tutkimusten mukaan glukosamiini ei toimi kaikille eikä kaikkeen, ei kerro glukosamiinin toimimattomuudesta, vaan nivelrikkojen estämisen ja hoidon vaikeudesta. Ihmisellä on mielikuvituksen myötä kehittynyt erinomainen kyky itsepetokseen ja valikoivaan havainnointiin.
Täydellinen tiedeuskovaisuus – merkityksessä, että mikään ei ole todellista, jos siitä ei löydy Cochrane-katsausta – on silmien ja korvien sulkemista ympäröivästä maailmasta avan samalla tavalla kuin ajatusketju, jossa päätetään, että glukosamiinista ei ole tutkittu hyötyä koirien nivelrikoissa, joten käytetään ruusunmarjaa sekä MSM:ää, koska niistä ole olemassa mainontaa sekä faktoidi-kirjallisuutta.
Faktoidi on keksitty väite, jopa vale, joka naamioidaan näyttämään faktalta, tosiasialta. Jotkut käyttävät sen sijaan synonyymejä kuten vedätys tai huijaus, osa jopa alatyylistä termiä kusetus. Kyseessä on aina antaa-ymmärtää-mutta-ei-ymmärrä-antaa tilanne.
Glukosamiinin hyötyjä pitkäaikaisessa tai edes akuutissa nivelrikon hoidossa on ilmeisen vaikea tutkia. Vaikkakin nivelongelmaisia koiria on paljon, niin tutkimuksen rajaaminen selvään ongelmaan – vaikka lonkkaniveldysplasiaan – on jo itsessään vaikeaa. Diagnoosit vaihtelevat paitsi maittain, niin myös eläinlääkärien suhteen. Rotuerot vaikkakin vain painon ja koon suhteen aiheuttavat omat ongelmansa.
Suuri kysymysmerkki on, että miten dysplasian alkusyy vaikuttaa. Jos koira on ylipäätään kykenemätön valmistamaan tai ylläpitämään nivelrustoa, niin vaikuttaako glukosamiini tilanteeseen mitenkään? Entä jos alkusyy onkin ruokinnallinen? Olkapään ongelmissa vaikuttavat lisäksi tapaturman tai rasituksen vaikutukset.
Omistajien tapa arvioida oireita tai hoidon vaikutusta vaihtelevat, jolloin plasebovaikutuksen arviointi vaikeutuu – on eri asia skaalauttaa oma kipu ja liikuntakyky pisteiksi kuin tehdä se toisen puolesta.
Glukosamiinin hyödyistä koirille löytyy kuitenkin hieman tutkimusdataa. Valitettavasti pienissä määrissä ja hajanaisesti toteutettuna, mutta sekin on parempi kuin ei mitään. Eniten siteerattu tutkimus lienee McCarthy ym. 2007[ref]McCarthy G, O’Donovan J, Jones B, McAllister H, Seed M, Mooney C. Randomised double-blind, positive-controlled trial to assess the efficacy of glucosamine/chondroitin sulfate for the treatment of dogs with osteoarthritis. Vet J. 2007 Jul;174(1):54-61 (PDF).[/ref]). He selvittivät glukosamiinihydrokloridin ja konroitiinisulfaatin yhteiskäyttöä 35:lle diagnosoidulle lonkan tai olkapään nivelrikkotapaukselle. Positiivisena kontrollina käytettiin karprofeenia, joka on koirilla yleinen kivun hoitoon käytetty tulehduskipulääke – tunnetuin kauppanimi Suomessa lienee Rimadyl, mutta toki muitakin löytyy.
Tutkimuksessa siis keskityttiin nimenomaan kivun (ja sitäkautta tulehdusreaktion) lieventämiseen, ei nivelmuurtosten parantamiseen tai edes korjaamiseen. Koirille annettiin glukosamiinia ja konroitiinisulfaattia 70 päivan ajan ja koiran tilan, kivun sekä liikuntakyvyn arvioi hoitava eläinlääkäri. 70 päivän jälkeen lisän antaminen lopetettiin ja koirat arvioitiin uudestaan päivän 98 kohdalla. Tulosten mukaan glukosamiini ja kondroitiinisulfaatti antoivat tilastollisesti merkittävän avun 70 päivän kohdalla viimeistään, joten siitä saatava hyöty kivunlievityksessä näkyi hitaammin kuin tulehduskipulääkkeellä. Tutkimus ei ollut plasebokontrolloitu, koska nivelrikko on tuskallinen tila. Ei haluttu altistaa koiria tilanteeseen, jossa ne eivät olisi saaneet mitään apua, oletettua tai tutkittua. Sen sijaan tutkimuksessa käytettiin positiivisena kontrollina tulehduskipulääkettä eli glukosamiinin ja kondroitiinisulfaatin yhteisvaikutusta verrattiin siihen.
Ero kipulääkkeeseen oli täysin oletettavaakin ja se kannattaa muistaa nivelrikkoisen hoidossa; vaikka ravintolisät otetaankin käyttöön, niin oireilevalta ei saa samalla hetkellä lopettaa kipulääkitystä. Usein kehnot kokemukset glukosamiinin käytössä johtavatkin juuri tähän. Kipu ei lievene, koska lääkitys lopetettiin ja glukosamiinin teholle ja vaikutusajalle on asetettu kohtuuttomat odotukset.
Annetuissa kapseleissa oli glukosamiinihydrokloridia 475 mg/g, kondroitiinisulfaattia 350 mg/g ja N-asetyyli-D-glukosamiini 50 mg/g – viimeksi mainittu on täysin turha, eikä sen käyttöä glukosamiinina ole pidetty humaanipuolella aikoihin muuna kuin huijauksena; se ei ole hyödynnettävissä. Tutkimuksessa käytetyt kapselit sisälsivät 750, 666 tai 500 mg glukosamiinin ja kondroitiinisulfaatin sekoitusta. Kyseessä oli siis tuotemerkki Synoquin SA. Koirat saivat 42 päivän ajan
- gramman sekoitusta kahdesti päivässä painohaarukassa 5 – 19,9 kg
- 1,5 grammaa kahdesti päivässä painoille 20 – 40 kg
- kaksi grammaa kahdesti päivässä yli 40 kg koirille
20 – 40 kg koirat saivat siten glukosamiinia 1425 mg ja kondroitiinisulfaattia 1050 mg päivässä. Koirat saivat tuotteesta samaan aikaan sinkkisulfaattia 90 mg, joka vastaa sinkkinä hieman päälle 36 milligrammaa. 42 päivän jälkeen määrät pudotettiin kolmasosaa loppututkimuksen ajaksi, eli käytettiin ns. latausjaksoa. Tuossa vaiheessa kokoluokka 20 – 40 kg saivat siten seuraavien 28 päivän ajan glukosamiinia noin 475 mg ja konroitiinisulfaattia 350 mg.
42 seurattavana olleesta koirasta neljä koiraa jäi tulematta seurantaan, kolme glukosamiiryhmästä ja yksi karprofeeniryhmästä. Glukosamiiniryhmästä kaksi sai oireita käytetystä tuotteesta ja lopettivat tutkimuksen ja yksi joutui leikkaukseen. Lisäksi yksi glukosamiinia saaneista joutui ottamaan tulehduskipulääkkeitä päivien 70 ja 98 välillä. Karprofeenia saaneista yksi kuoli suolen kiertymään, myöskin päivien 70 ja 98 välillä. Näin ollen varsinaisen 70 päivän tutkimusjakson läpäisi 35 koiraa ja niistä 33 lisäksi ”lääkkeettömän” seurannan päivälle 98 asti.
19 koiraa sai karprofeenia ja 16 glukosamiinia sekä kondroitiinisulfaattia. Vaikka glukosamiini/kondroitiinisulfaatille saatiinkiin tilastollisesti merkittävä hyöty, niin asia ei ole aivan näin yksinkertaista. On tiedettävä, että millä mittarilla hyöty on saatu. Karpropeenilla saatiin vähennettyä ontumista ja kipua sekä parannettua nivelen liikkuvuutta ja koiran kykyä kantaa omaa painoaan. Luonnollisesti kivun vähentyessä myös koiran yleistila parani. On huomattava, että kipu ja ontuminen paranivat vasta 70 päivän kohdalla, joten nopeaa hyötyä ei saatu tulehduskipulääkkeestäkään.
Glukosamiini ja kondroitiinisulfaatti taasen vaikuttivat päivän 70 kohdalla vähemmän kuin tulehduskipulääke, mutta vaikuttivat kuitenkin. Ontumisen väheneminen ja nivelen liikkuvuus olivat kuitenkin selvästi huonommat kuin kipulääkkeellä hoidetuilla, eikä niihin saatu tilastollisesti merkittävää vaikutusta. Kivun kuitenkin arvioitiin vähentyneen selvästi.
Tilastomatematikka on vaikea aihe. Vielä vaikeampaa on löytää oikeat syy/seuraus-suhteet. Siksi ehkä parhaimman kuvan siitä haarukasta, jossa liikutaan, on vaikka se. että vuorokauden 70 kohdalla kipu oli kartropeenia saaneilla vähentynyt 11:llä 19:stä ja glukosamiini/kondroitiiniryhmässä 13:lla 16:sta. Ontumisen suhteen luvut olivat kartropeenilla 13/19 ja glukosamiinilla 8/16.
Se, että jokin on tilastollisesti merkittävä, ei tarkoita samaa kuin että jokainen saisi avun. Se tarkoittaa sitä, että kun apua saadaan, niin se on saatu tutkittavasta tekijästä. Vaikka glukosamiinista. Tutkijat itse mainitsevat diagnosoinnissa olevan ongelmia tutkimusasetelmissa.
On olemassa toinenkin kysymysmerkki, jota ei tiedetty 2007. Se on glukosamiinihydrokloridi, tutummin HCL. Tutkimukset ihmisten polven nivelrikoissa, joissa glukosamiinilla ei saatu hyötyä aikaiseksi tai se oli vähäinen, on tehty hydrokloridilla. Sen sijaan positiivisia tuloksia on saatu, kun on käytetty glukosamiinisulfaattia. On kuitenkin edelleen suuri kysymysmerkki, että johtuvatko erilaiset tulokset pelkästään erilaisista tutkimusasetelmista – vaikka näyttää siltä, että tutkitaan samaa, niin ei tutkitakaan – vai olisiko syy kemiassa erilaisilla yhdisteillä. McCarthyn tutkimuksessa tuloksia kuitenkin koirille saatiin. Se on kuitenkin selvää, että varsinkin vakavammissa nivelrikoissa ei voida tuudittautua vain yhden hoidon varaan, vaan on yhdstettänä ravinto, ravintolisät (jollanen tutkittu tuotekin oli) ja lääkitys.
—
Glucosamini, glucosamiini tai glugosamiini ovat kaikki kirjoitusvirheitä suomenkielisestä nimestä glukosamiini.
