Harjoittelevan koiran ravintovaatimukset

The Journal of Nutrition Vol. 128 No. 12 December 1998, pp. 2686S-2690S

Richard C. Hill

Department of Small Animal Clinical Sciences, College of Veterinary Medicine, University of Florida, Gainesville, FL 32610

Tiivistelmä

Urheilevien koirien ravintovaatimukset ovat ainutlaatuisia. Koirilla on suurempi kapasiteetti rasvojen hapettamiselle kuin ihmisillä niin levossa kuin harjoittelun aikanakin. Koirilla kestävyysharjoittelussa, kuten rekikoirilla, korkea rasva (>50 % energiasta) lisää voimaa ja maksimoi energiatuotannon, ja korkea proteiini (>30 % energiasta) ehkäisee harjoitteluperäistä anemiaa. Ravintovaatimukset ovat kuitenkin erilaiset sprinttikoirilla, kuten greyhoundeilla. Greyhound juoksee nopeammin kun se on ruokittu kohtuullisesti lisätyllä rasvamäärällä, mutta juoksee hitaammin kun proteiinin määrää on lisätty. Levossa rekikoirilla on samankaltainen energiantarve lämpöneutraalissa ympäristössä kuin muillakin koiraroduilla (~550W^0.75 kJ/d jossa W on paino kg), mutta voi tarvita jopa niinkin paljon kuin 4200W^0.75 kJ/d kilpailun aikana. Treenauksessa olevan greyhoundin energiatarve on kuitenkin vain ~600W^0.75 kJ/d.

Tässä artikkelissa on hieman tietoa koskien vitamiineja, mineraaleja sekä muita urheilevien koirien ravintovaatimuksia; useimmat rekikoirat ja greyhoundit ruokitaan ”kotiruualla”. Nämä reseptit sisältävät useimmiten raakaa lihaa ja aiheuttavat terveysriskin. Työ- ja kilpailevien koirien terveyden ja suorituskyvyn parantamiseksi tarvitaan lisää tutkimuksia.

Johdanto

Tämän kirjoituksen tarkoitus on tarkastella urheilukoirien ravintovaatimuksia. Harjoittelevien koirien ruokinta on tunteita herättävä aihe. Tätä kuvasi vast’ikään Anchorage Daily Newsin otsikko ”vitamiinin (E) puute tappio Iditarod koiria” (Medred 1997). Valitettavasti tämän väitteen perusteluja ei julkaistu eikä urheilukoirien E-vitamiinin tarvetta tunneta. Tämä painottaa sitä, että tarvitaan lisää tutkimuksia urheilukoirista ja että harjoitteluajan ruokinnan tavoite on oltava loukkaantumisten vähentäminen (ruokapohjaisten tulehdusten, kuivumisen, ylilämpöisyyden, myoglobinurian tai ortopedisten loukkaantumisten aiheuttamat), sekä myös maksimoida suorituskyky (nopeus, voima ja kestävyys). Valitettavasti suurin osa koirien ravintotutkimuksista on tehty vähän treenatuilla koirilla.

Koirien metabolismi on ainutlaatuinen. Nisäkkäiden lihaskuidut ovat luokiteltu tyyppeihin I, IIa ja IIb riippuen niiden metaboliikasta. Tyypin I kuidut sisältävät vähemmän ATP-toimintaa verrattuna tyypin II kuituihin. Tyypit I ja IIa tunnistetaan hapettavasta metaboliikasta, kun taasen tyypin IIb anaerobisesta glykolyysistä. Koirien lihakset koostuvat pääosin hapettavista kuiduista (Armstrong et al. 1982, Gunn 1978a, Snow 1987). Guy ja Snow (1981) kuvailevat joitakin matalahapettavia lihaskuituja koirissa, mutta myöntävät että hapettavan entsyymin succinate dehydrogenase toiminta matalahapettavissa kuiduissa oli silti suurempi kuin kuin muiden lajien tyypin IIb kuiduissa. Koira myös metabolisoi vapaita rasvahappoja kaksinkertaisesti verrattuna ihmisiin (de Bruijne 1981). Koiran lihaksisto on siis paljon sopeutuvampi käyttämään rasvaa kuin ihmisen lihaksisto ja johtopäätökset liittyen ihmistutkimuksiin eivät ole koirille sopivia.

Suurin osa koiran harjoitustutkimuksista on suoritettu greyhoundeilla tai rekikoirilla. Greyhoundit ovat ainutlaatuisesti sopeutuneet sprintille. Niillä lihasmassan osuus on koko ruumiinpainosta (57 vs. 43 %) suurempi kuin muilla koirilla (Gunn 1978b). Greyhoundin raajojen lihakset myös koostuvat pääosin (80-100%) nopeista lihaskuiduista tyyppiä IIb ja joistain hitaista, kun taasen sekarotuisilla koirilla on enemmän (20-100%) hitaita tyypin I kuituja (Armstrong et al. 1982, Gunn 1978a and 1978b). Suurin osa raajojen lihaskuiduista, niin greyhoudeilla kuin risteytyksilläkin, osoittavat korkeaa hapettavaa toimintaa (Gunn 1978a, Guy and Snow 1981). Siitä huolimatta joidenkin aerobisten ja anaerobisten lihasentsyymien (aldolaasi ja citrate synthase) toiminta on lisääntynyt greyhoudeilla, kun taas muiden entsyymien (kreatiinikinaasi, lactate dehydrogenase) toiminnassa ei ollut eroja verrattuna risteytyksiin (Guy and Snow 1981). Tämä puoltaa sitä, että tasapaino hapettavan ja glykolyysin välillä greyhoundin lihaksistossa ei eroa muista roduista. Siksi on mahdollista vetää greyhoundista johtopäätöksiä vähemmän erikoistuneisiin sprinntereihin, kuten noutaviin metsästyskoiriin ja koiriin jotka jahtaavat frisbeetä. Samoin on mahdollista vetää rekikoirien tulosten perusteella johtopäätöksiä vähemmän erikoistunesiin kestävyyskoiriin kuten metsästyskoiriin sekä haku- ja pelastuskoiriin.

Nykyinen käytäntö ja ruokaturvallisuus

Tiedon puute koirien harjoittelun ruokinnan suhteen on rohkaissut useimpia greyhoundtreenareita kehittämään omia reseptejään. Useimmat treenarit uskovat, että raaka lihaa (useimmiten nauta) ja muita ainesosia kuten vitamiineja, vihanneksia ja rasvaista maitoa on lisättävä kuivamuonaan, jotta saavutettaisiin paras mahdollinen suorituskyky. Vain 27 prosenttia Iso-Britannian greyhoundkenneleistä syötti valmisruokaa, eikä yksikään heistä syöttänyt sitä ilman lisäravinteita (Griffiths 1969).

Liha ei ole tasapainoista ruokaa ja siitä puuttuu välttämättömät vitamiinit ja mineraalit. Syötettäessä liian paljon lihaa ilman riittävää kalsiumlisää saattaa aiheuttaa hyperparatyroidismia, heikkoa luuston mineralisoitumista ja lisätä murtumariskiä (Morris et al. 1971). Murtumat tarsuksessa, carpuksessa, metakarpaaleissa ja metatarsiksissa ovat yleisiä kilpailevalla greyhoundilla (Bloomberg and Dugger 1996). Luuston mineraalitiheys voi vaikuttaa murtumariskiin kilpailevilla rekikoirilla (Stoliker et al. 1976). Tutkimukset kilpailevan greyhoundin karpaali ja metakarpaali-alueilla osoittavat lisääntynyttä luuston uudelleenmuotoutumista monilla alueilla, joskus loukkaantumisesta johtuvaa (Zuber et al. 1996). Kalsiumin puute on helppo korjata lisäämällä 1g luujauhoa 50 grammaan lihaa, mutta yliannostus voi lisätä osteokondroosin riskiä kasvuaikana isokokoisilla roduilla (Hazewinkel et al. 1985). Harjoittelu ja kalsium yhdessä voivat kasvattaa tätä riskiä (Slater et al. 1992).

Ruuasta johtuvat tulehdukset

Ruuasta johtuvat tulehdukset ovat eräs merkittävä komplikaatio ruokittaessa tuoreella lihalla. Kaikenlaiset ruuassa olevat patogeenit kuten salmonella, shigella, Escherichia coli, kampylobakteeri, listeria ja stafylokokki ovat potentiaalisia patogeenejä koiralle, joka ruokitaan valmistamattomalla tai kuumentamattomalla ravinnolla. Greyhoundit ruokitaan yleensä raa’alla lihalla, joka on merkitty ”ei ihmiskäyttöön” ja joka säännöllisesti (>40%) sisältää salmonellaa spp. (Chengappa et al. 1993). Shiga-tyyppinen myrkky, jonka tuottaa E. coli H157:07, joka löydettiin valmistamattomasta lihasta, ja on vastuussa vakavasta vaskuliitista, ihokuolemasta, munuaisten toimintahäiriöstä ja kuolemasta, nimettynä ”Alabama rot”, greyhoundeilla (Fenwick 1996). Lihan valmistuksen pitäisi poistaa tämä riski, mutta suurin osa greyhoundien omistajista uskoo, että lihan on oltava raakaa jotta siitä saataisiin hyötyä ja että valmistaminen tuhoaa hyödyllisiä ravinteita kuten kreatiinin. Jäätyneen lihan sulattaminen jääkaapissa vähentää bakteerien määrää, mutta tulehdusriski on silti korkea.

Liha voi myös sisältää siihen kuulumattomia aineksia. Greyhoundeille syötettävä liha sisältää usein prokaiinia penisilliinistä, joilla karjaa on hoidettu ennen kuolemaa (Sundlof et al. 1983). Prokaiini parantaa ihmisurheilijoiden kuntoa (Prokop 1973) ja siitä saattaa olla hyötyä greyhoundin suorituskyvyn parantamisessa. Greyhoundit eivät kuitenkaan saa kilpailla, jos sitä löytyy virtsasta. Onneksi vähän tai ei yhtään on löydettävissä virtsasta jos lihaa ei anneta 24 tuntia ennen kilpailua (Sundlof et al. 1983).

Vesi, nesteytys, lämmön menetys ja ylilämpö

Lämpöä syntyy harjoituksen aikana koska työ on tehoton prosessi ja rektaalilämpö yleensä nousee hivenen (2-3°C) sprintin tai kestävyysharjoittelun jälkeen (Bjotvedt et al. 1993, Kozlowski et al. 1985, Nazar et al. 1992). Rekikoirat lisäävät metabolista suhdettaan ylläpitääkseen ruumiinlämpöä levossa kun ympäröivä lämpötila on hyvin alhainen (Grandjean and Paragon 1993), mutta alhaisen ruumiinlämmön pitäminen ja lämmön poistaminen on koiran tärkein huolenaihe harjoituksen aikana. Lämpö poistuu säteilynä, johtumalla ja haihtumalla. Hypertermia, ylilämpöisyys, taasen tulee huolenaiheeksi kun kummatkin, niin ulkolämpötila kuin kosteuskin, ovat korkeita. Laboratoriossamme useimpien greyhoundien ruumiinlämpö nousi vain 41°C:een 500 metrin kilpailun jälkeen aikaisin aamulla, kun ulkolämpötila oli ~30°C ja kosteus >50%. Tähän ruumiinlämmön nousemiseen ei vaikuttanut proteiinin tai rasvan muuttoksen ruokinnassa, mutta jotkut koirat sattumanvaraisesti kehittivät erittäin korkean lämpötilan (>44°C), varsinkin iltapäiväkilpailujen jälkeen ja kun koira oli treenaamaton (Bjotvedt et al. 1993, Nazar et al. 1992). Tämä hypertermia on hengenvaarallinen. Hoitamaton hypertermia voi johtaa romahdukseen, shokkiin, verenvuotoon, laajoihin kudoskuolemiin ja kuolemaan (Bjotvedt et al. 1993). Hypertermia myös nopeuttaa väsymistä, tyhjentää lihasten energiavarastot sekä lisää lihasten laktaattimäärää kestävyysharjoittelun aikana (Kozlowski et al. 1985). Kylmät kylvyt sekä veden saanti välittömästi kilpailun jälkeen vähentää hypertermian vakavuutta, mutta joskus kaikkein vakavampien tapausten hoidossa tarvitaan suonensisäistä nesteytystä.

Ihmisillä kuivuminen johtaa hypertermiaan. Yhden prosentin painonmenetys kuivumisen takia on yhdistetty 2,5 prosentin pienenemiseen plasman tilavuudessa ja 0,5°C lämmön nousuun (Hultman et al. 1994). Greyhoundeilla kuivuminen tapahtuu ennen kilpailua, ei kilpailun aikana. Laboratoriossamme havaittiin kahdeksan greyhoundin menettäneen vain 0,7% ruumiinpainostaan (asteikko 0,4-1,1%; 100-300 g) 500 metrin kilpailun aikana. Kaupallisilla radoilla koirat pidetään kenneleissä ilman vettä ennen kilpailua; suurin osa koirista kuivui aavistuksen (<1%) ja jotkut (5%) kuivuivat >2,5% (Blythe and Hansen 1986).

Rekikoirilla veden käyttö lisääntyi dramaattisesti litrasta viiteen litraan päivä 490 kilometrin kilpailun aikana (Hinchcliff and Reinhart 1996). Rasitus vähentää nesteen ruuansulatuksellista poistumista koirilla (Kondo et al. 1994), ja nesteiden ruuansulatuksellisen tyhjenemisen määrän asteen on tiedetty vaikuttavan nesteytyksen tehokkuuteen ihmisillä (Hultman et al. 1994). Valitettavasti ideaalista aikataulua ja määrää nesteykseen ei ole määritelty koirille. Paras mahdollinen nesteytys ihmisille sisältää 50-100 g/L sokeria ja 20-30 mmol/L natriumin, on viileää (6-12°C), ja annostellaan pieninä määrinä 10-15 min välein (Hultman et al. 1994). Keskiketjuista triglyseriiniä on lisätty ihmisten oraaliseen nesteykseen koska ne eivät estä ruuansulatuksellista imeytymistä; pieniä etuja on esitetty (Jeukendrup et al. 1996, Van Zyl et al. 1996).

Energiavaatimukset

Koiran päivittäinen ylläpitoenergiantarve vaihtelee painon kiloissa (W), elämän vaiheen, rodun, liikunnan ja ympäröivän lämpötilan mukaan. Keskimääräinen ylläpitoenergian tarve rekikoirilla (500-550W^0.75 kJ/d)näyttäisi olevan samanlainen kuin muillakin nuorilla aikuisilla (2-5 vuotta) koirilla kenneleissä lämpöneutraalissa ympäristössä (Durrer and Hannon 1962, Finke 1991, NRC 1985). Rekikoirien energiantarve voi kuitenkin nousta matalissa lämpätiloissa tuulen viilentävästä vaikutuksesta. Ympäristön lämpötila, jonka alapuolella metaboliikka lisääntyy ylläpitääkseen ruumiinlämpöä (kriittinen lämpötila) ohutturkkisilla koirilla (labradori, noutajat, beaglet) vaikuutaisi olevan 20°C (Blaza 1982, Durrer and Hannon 1962, Finke 1991). Tiheäturkkisilla rekikoirilla kuitenkin kriittinen lämpötila näyttäisi olevan alempi: <0°C (Finke 1991) ja -20°C (Scholander et al. 1950). Siitä huolimatta rekikoirat levossa voivat vaatia ~900W^0.75 kJ/d kun ulkolämpötila on -20° jos koirat altistuvat ulkona tuulelle (Campbell and Donaldson 1981, Durrer and Hannon 1962, Hinchcliff and Reinhart 1996).

Liikkumisen energiantarve on verrannollinen enemmän matkaan kuin nopeuteen; siksi 500 metrillä kilpailevan greyhoundin pitäisi tarvita paljon vähemmän energiaa kuin rekikoira monen kilometrin kilpailuissa (Schmidt-Nielsen 1984). Useita greyhoundryhmiä syötettiin laboratoriossamme vapaavalintasella kuivamuonalla kerran päivässä ja kilpailivat 500 metrillä kahdesti viikossa, säilyttivät painonsa tasaisena ja kuntonsa 8-18 kuukautta kun kulutus oli ~600W^0.75 kJ/d. Tämä on vähän enemmän kuin mitä suositellaan muille roduille kennelissä (NRC 1985). Vastaavanlainen koe kilpailevilla rekikoirilla osoitti, että koirien kulutus oli keskimäärin 4200W^0.75 kJ/d kolmipäiväisessä kilpailussa, jossa koirat kilpailivat keskimäärin 7km/h -10 – -35°C ulkolämpätilassa (Hinchcliff and Reinhart 1996).

Tärkeimmät ravinteet

Energia lihasten supistumiseen tulee neljästä kemiallisesta lähteestä: ATP:stä, kreatiinifosfaatista, hiilihydraattien anaerobinen metaboliikasta tai glukoosin ja rasvan aerobisesta metaboliikasta.

Ihmisillä energian kulutuksen suurin taso vaihtelee substraattien mukaan, mutta substraattien määrä rajoittaa aikaa jona kulutusta voidaan ylläpitää Hultman et al. 1994). Ainoastaan kretiinifosfaatti ja ATP riittävät 100 metrin sprintille, mutta koska varastot ovat niin pieniä, niin tätä korkeaenergistä kulutusta voidaan ylläpitää vain muutamia sekunteja Hiilihydraattien hapettaminen tukee maratonin välinopeutta 20 mailiin asti, kunnes kaikki glykogeenivarastot ovat käytetty; silloin rasvan hapettamisesta tulee ainoa saatavilla oleva energianlähde eikä juoksijat kykene kiihdyttämään, toisin sanoen he ”juoksevat seinää päin”. Kestävyyttä rajoittaa glykogeenin määrä lihaksistossa.

Ihmisillä korkeahiilihydraattinen ruokavalio lisää kestävyyttä, koska se kasvattaa lihaksen glykogeenia (Hultman et al. 1994). Kuitenkin koirilla korkea rasva/matala hiilihydraatti kasvattaa kestävyyttä. Beagle juoksi 20 mailia (140 min) ruokittuna korkealla rasvapitoisuudella (53-67% energiasta), mutta uupui 15 mailin (100 min)jälkeen kun se oli ruokittu vähärasvaisemmalla (29% energista) ruokavaliolla. Korkea rasva- ja proteiinipitoisuus ilman hiilihydraatteja aikaansai paremman suorituskyvyn ja vähemmän merkkejä asidoosiksesta ruokittaessa rekikoiria (Kronfeld 1973). Rekikoirilla korkea hiilihydraattinen (59% energiasta) ja matala rasvainen (16% energiasta) ruokavalio tuotti levossa oleville lihaksille korkeammat lihasten glykogeenipitoisuudet kuin korkea rasva (62% energiasta) ja matala hiilihydraatti (14% energiasta), mutta glykogeeni käytettiin nopeammin kilpailun aikana; siten lopullinen lihasten glykogeenipitoisuus oli muuttumaton (Kronfeld 1973).

Koirilla, kuten muillakin lajeilla, rasvan hapettaminen tuottaa suurimman osan energiasta matalalla kulutuksella (60 % kun hapenotto on 40 % maksimista; VO2 max). Kun harjoituksksen tehokkuutta kasvatetaan, niin glukoosin hapettaminen lisääntyy, jolloin rasvan hapettaminen pysyy tasaisena joten glukoosi on periaatteessa korkean kulutuksen energialähde (80 % kun 85 % VO2 max) Weibel et al. 1996). Koirilla kuitenkin rasvasta hapettamalla saatavan energian määrä, niin levossa kuin työn aikana, on kaksi kertaa suurempi kuin vähemmän aerobisilla lajeilla kuten ihmisillä ja vuohilla (McLelland et al. 1994, Meyer and Doty 1988). Koirilla albumiini sitoo itsensä enemmän rasvahappoja verrattuna vähemmän aerobisiin lajeihin. Siten veren vapaiden rasvahappojen pitoisuus on korkeampi ja niiden kuljetus kudoksiin tehokkaampaa (McLelland et al. 1994). Lihasten glykogeeni- ja rasvavarastot ovat myös koirilla suuremmat (Weibel et al. 1996). Paljon rasvaa sisältävä ruokavalio lisää levossa seerumin triglyserien ja vapaiden rasvahappojen sekä mitokondrioitten määrää ja maksimoi energian tuotannon (Reynolds et al. 1996).

Yksikään tutkimus ei ole selvittänyt erityyppisten rasvojen vaikutusta suoritukseen. Harjoittelu lisää jokaisen plasmassa olevan rasvahapon pitoisuutta verrattuna pitoisuuksiin levossa. (oleate (18:1) yleisin rasvahappo ja lisääntyi 150%, palmitate (16:1), linoleate (18:2), stearate (18:0)) (Miller et al. 1963).

Vähemmän selvää sitten onkin, että pitäisikö greyhoundeja ruokkia korkealla rasvalla vai hiilihydraateilla. Anaerobisen glykolyysin pitäisi tuottaa rasvaan verrattuna sprintillä, yli 500m ja kesto on 30 sekuntia, suurimman osan energiasta. Greyhound tuottaa huomattavan paljon maitohappoa (pH 7,0 – 7,1) ja lihasten glykogeenivarastot vähenevät selvästi kilpailun aikana. Niinmuodoin jotkut kirjoittajat ovat ehdottaneet että hiilihydraatit voisivat parantaa suoritusta (Gannon 1987). Kuitenkin suurin osa lihaskuiduista on erittäin hapettavaa tyyppiä; ruokavalion korkea rasva voisi lisätä maksimaalista rasvan hapettamista, suurinta maksimaalista energian kulutusta sekä suorituskykyä niin greyhoundeilla kuin rekikoirillakin. Eräs lyhyt tutkimus ehdottaa, että greyhoundit juoksevat nopeammin kun ne on syötetty keskirasvaisella ravinnolla (31% energiasta) verrattuna erittäin korkearasvaiseen (75% energiasta) (Toll et al. 1992). Eräässä tiivistelmässä taasen ehdotetaan, että greyhoundit juoksevat nopeammin korkealla rasvalla (38% energiasta) kuin keskirasvaisella ruokinnalla (28% energiasta)(Hill et al. 1996). Nämä tutkimukset yhessä antaisivat viitteitä siitä, että greyhound juoksisi nopeimmin keskikorkealla rasvamäärällä.

Proteiini

Kilpailevat rekikoirat tarvitsevat korkeaproteiinista ruokaa, koska treenissä ollessaan ne kehittäisivät anemian alemmalla valkuaismäärällä. Hematokriitti laski koirilla, joiden ruokavaliosta proteiini antoi 28% energiasta, mutta ei niillä, joiden proteiinista saama energia oli >=32% (Kronfeld et al. 1977). Plasman tilavuus oli korkeampi niillä kilpailevilla rekikoirilla, jotka ruokittiin korkeaproteiinisella ruokavaliolla (>40% energiasta) (Reynolds 1995). Tämä urheilu- tai atleettianemia oli myös yleisempää niillä koirilla, jotka ruokittiin kasviproteiineilla verrattuna eläinproteiineihin (Yamada et al. 1987). Greyhoundit juoksivat kuitenkin hitaammin kun ravinnon proteiinia nostettiin (36 vs. 24% energiasta) (Hill et al. 1998 sekä 2001<ref>Hill et al. 2001</ref>).

Kuidut

Ravinnon kuiduilla saattaa olla terveysvaikutuksia kilpaileville koirille. Paksusuolessa sulavassa kuidussa bakteerisen käymisen synnyttämät lyhytketjuiset rasvahapot lisäävät veden ja elektrolyyttien imeytymistä (Herschel et al. 1981). Butyraatti (voihapon suolot ja esterit) on koiran paksusuolen solujen ensisijainen polttoaine (Roediger and Rae 1982). Oligosakkaridien nopea käyminen voi nostaa suolen pH:ta ja estää lihan syömisen edistämää clostridium bakteerien kasvua (Amtsberg et al. 1989). Frukto-oligosakkaridit estävät [[Salmonella]] spp:n kasvua paksusuolen alkupäässä kanoilla (Bailey et al. 1991). Suolisto on kuitenkin monimutkainen ekosysteemi. Hiilihydraattien sulavuus kuivamuonissa vaihtelee, eivätkä kaikki tärkkelykset sula koiran ohutsuolessa (Schünemann et al. 1989). Lihalla ruokitun koiran paksusuolen lyhytketjuisten rasvahappojen määrä on korkea, eikä maissitärkkelysravinnossa ole kuituja (Hill 1993). Ravintokuidun lisääminen lisää ulosteen määrää ja alentaa ravinteiden hyödynnettävyyttä. Lisäkuidun hyödyt urheilevalle koiralle ovat siis epäselvät.

Mineraalit ja vitamiinit

Lihassa on riittämättömästi mineraaleja sekä vitamiineja. Monet omistajat käyttävät lisäravinteita, mutta eivät huomio ruuassa jo valmiiksi olevia vitamiineja ja mineraaleja, vaikka myrkytysvaara on olemassa. Suurimmassa osassa teollisista valmisruuista on riittävä määrä vitamiineja ja mineraaleja kotikoiralle, mutta tämä ei välttämättä riitä harjoittelevalle. On luultavaa, että kestävyyskoirat, jotka käyttävät suurempia määriä ruokaa, voivat tarvita vähemmän vitamiineja ja mineraaleja joulea kohti kuin greyhoundit, jotka kuluttavat vähän enemmän ruokaa, vitamiineja ja mineraaleja kuin kotikoirat.

Gannon on esittänyt, että metabolinen asidoosi voi tulla greyhoundeille, jotka ovat kilpailleet liian tiheästi, koska jokaisen suortuksen jälkeen ilmenevä asidoosi lisää kaliumin menetystä virtsaan ja johtaa solunsisäisen kalsiumin puutteeseen. Tämä näyttäisi kuitenkin epätodennäköiseltä, koska Knochel et al. (1985) ovat havainneet, että treenaus lisää solunsisäisen kaliumin, luukalvon natrium/kalium ATP-pohjaista aktiviteettia sekä lihassolujen potentiaalia, mutta vähentää plasman kalsiumia sekä suorituksen jälkeistä plasman kaliumin nousua.

Joillain vitamiineilla, varsinkin antioksidanttisilla saattaa olla farmakologista merkitystä suorituksen aikana. Vitamiinit E ja C voivat rajoittaa vapaiden radikaalien syntymistä luurankolihaksissa ankarassa harjoittelussa (Jenkins 1988). Kilpaileville koirille annetaan yleensä suuria annoksia E-vitamiinia, mutta oikeaa annosta ei tunneta. C-vitamiini ei ole välttämätön kotikoirille ja sitä saa tuoreesta lihasta, mutta se saattaa olla tilanteesta riippuen välttämätön kilpaileville rekikoirille. Rekikoirilla, joita ruokittiin pitkän aikaa varastoidulla, pakastetulla lihalla, havaittiin merkkejä keripukista (Butson 1973). Tämä estettiin käyttämällä tuoretta lihaa. Plasman askorbiinin laskeminen saatiin estettyä myös anniostelemalla oraalisesti 4 mg/(kJ · d) (Kronfeld and Donoghue 1988). Lihan varastoinnin aikana tapahtuva rasvojen hapettuminen, härskiintyminen, saattaa myös lisätä antioksidanttien tarvetta.

Muut lisäravinteet

Useita muita ravintolisiä, kuten dimetyyliglysiini (DMG), pangaamihappo (ent. B¹⁵-vitamiini), arginiini, tryptofaani, aspartaatti, karnitiini, kreatiini ja bikarbonaatti, on annettu parantamaan kilpailevien koirien suorituskykyä. Tällä hetkellä ei kuitenkaan yksikään kontrolloitu tutkimus ole osoittanut mitään hyötyä.

Kaupalliset ruuat

Rekikoirat näyttäisivät tarvitsevan korkeaproteiinista (>30% tai 40% energiasta) ja korkeaa rasvaa (>50% energiasta). Useimmissa kuivamuonissa yli 25% energiasta tulee hiilihydraateista. Näiden ruokien täytyy siis antaa energiastaan alle 30% proteiinista tai alle 50% rasvasta. Korkean proteiinin ja rasvan tarjoamaa purkkiruokaa voidaan lisätä kuivaruokiin ennen suoritusta ja sen jälkeen kestävyyden lisäämiseksi, mutta lisääntyneet kulut saattavat olla liian kalliit useimmille. Vaihtoehtoisesti voidaan lisätä naudanlihaa proteiinin ja rasvan lähteenä, sillä siinä energiasta tulee 25-40% valkuaisesta ja 60-75% rasvasta (Anonymous 1997). Greyhoundit kuitenkin tarvitsevat ainoastaan hieman korkeampaa proteiinia (30-50% energiasta) ja rasvaa (24% energiasta). Siksi on mahdollista, että kaupallinen kuivamuona noilla arvoilla antaa paremman tuloksen kuin lihaan perustuva korkeaproteiininen resepti.

Kirjallisuuslähteet

Amtsberg G., Stock V., Treschnak E., Ringel U. Investigations on the gut flora of ileal and colonic chyme in relation to diet and oral antibiosis. Fortschr. Tierphysiol. Tierernaehr. 1989; 19:120-130
Anonymous (1997) USDA Nutrient Database for Standard Reference, Nutrient Data Laboratory, Agricultural Research Service, Beltsville Human Nutrition Research Center, Riverdale, MD.
Armstrong R. B., Saubert C. W., Seeherman H. J., Taylor C. R. Distribution of fiber types in locomotory muscles. Am. J. Anat. 1982; 163:87-98[Medline]
Bailey J. S., Blankenship L. C., Cox N. A. Effect of fructooligosaccharide on Salmonella colonization of the chicken intestine. Poult. Sci. 1991; 70:2433-2438[Medline]
Bjotvedt G., Weems C. W., Foley K. Strenuous exercise may cause health hazards for racing greyhounds. Vet. Med. Small Anim. Clin. 1993; 79:1481-1487
Blaza S. E. Energy requirements of dogs in cool conditions. Canine Pract. 1982; 9:10-15
Bloomberg, M. S. & Dugger, W. W. (1996) Racing injuries of greyhounds: racetrack injury survey. In: Proceedings of the 12th Annual International Sports Medicine Symposium (Bloomberg, M. S. & Lewis, D., eds.), pp. 28-35. Center for Sports Medicine, College of Veterinary Medicine, University of Florida, Gainesville, FL.
Blythe L. L., Hansen D. E. Factors affecting pre-race dehydration and performance of racing greyhounds. J. Am. Vet. Med. Assoc. 1986; 189:1572-1574[Medline]
Butson A. R. Scurvy in the antarctic. Lancet 1973; 1:892[Medline]
Campbell I. T., Donaldson J. Energy requirements of antarctic sledge dogs. Br. J. Nutr. 1981; 45:95-98[Medline]
Chengappa M. M., Staats J., Oberst R. D., Gabbert N. H., McVey S. Prevalence of Salmonella in raw meat used in diets of racing greyhounds. J. Vet. Diagn. Investig. 1993; 5:372-377[Medline]
Cicmanec J. L., Condie L. W., Olson G. R., Wang S. R. 90 day toxicity study of dichloroacetate in dogs. Fundam. Appl. Toxicol. 1991; 17:376-389[Medline]
de Bruijne, J. J. (1981) Ketone-Body Metabolism in Fasting Dogs. Drukkerij Elinkwijk BV, Utrecht, The Netherlands.
Downey R. L., Kronfeld D. S., Banta C. A. Diet of beagles affects stamina. J. Am. Anim. Hosp. Assoc. 1980; 16:273-277
Durrer J. L., Hannon J. P. Seasonal variations in caloric intake of dogs living in an arctic environment. Am. J. Physiol. 1962; 202:375-378[Abstract/Free Full Text]
Fenwick, B. (1996) Food safety for the canine athlete and their owners. In: Proceedings of the 12th Annual International Canine Sports Medicine Symosium (Bloomberg, M. S. & Lewis, D., eds.), pp. 59-63. Center for Sports Medicine, College of Veterinary Medicine, University of Florida, Gainesville, FL.
Finke M. D. Evaluation of the energy requirements of adult kennel dogs. J. Nutr. 1991; 121:S22-S28[Medline]
Gannon, J. R. (1980) Exertional rhabdomyolysis (myoglobinuria) in the racing greyhound. In: Current Veterinary Therapy: Small Animal Practice (Kirk, R. W., ed.), pp. 783-787. W.B.Saunders Co., Philadelphia, PA.
Gannon, J. R. (1987) Feeding greyhounds to win races. In: The Racing Greyhound: Volume 4 (Clifford, R. J., ed.), pp. 97-109. World Greyhound Racing Federation, London, UK.
Gannon J. R., Kendall R. V. A clinical evaluation of N,N-dimethylglycine (DMG) and diisopropylammonium dichloroacetate (DIPA) on the performance of racing greyhounds. Canine Pract. 1982; 9:7-13
Grandjean D., Paragon B. M. Nutrition of racing and working dogs. Part II. Determination of energy requirements and the nutritional impact of stress. Compend. Cont. Educ. 1993; 15:45-76
Griffiths B.C.R. Nutrition of the greyhound. Vet. Rec. 1969; 84:654-657[Medline]
Gunn H. M. Differences in the histochemical properties of skeletal muscles of different breeds of horses and dogs. J. Anat. 1978a; 127:615-634[Medline]
Gunn H. M. The proportions of muscle, bone and fat in two different types of dog. Res. Vet. Sci. 1978b; 24:277-282[Medline]
Guy P. S., Snow D. H. Skeletal muscle fiber composition in the dog and its relationship to athletic ability. Res. Vet. Sci. 1981; 31:244-248[Medline]
Hazewinkel H.A.W., Goedegeburre S. A., Poulos P. W., Wolvekamp W. T. Influences of chronic calcium excess on the skeletal development of growing Great Danes. J. Am. Anim. Hosp. Assoc. 1985; 21:377-391
Herbert, V. D. (1988) Pseudovitamins. In: Modern Nutrition in Health and Disease (Shils, M. E. & Young, V. R., eds.), pp. 471-477. Lea & Febiger, Philadelphia, PA.
Herschel D. A., Argenzio R. A., Southworth M., Stevens C. E. Absorption of volatile fatty acid, Na, and H2O by the colon of the dog. Am. J. Vet. Res. 1981; 42:1118-1124[Medline]
Hill, R. C. (1993) The Effect of Texturized Vegetable Protein on Nutrient Availability in the Dog. Doctoral thesis, University of Florida, Gainesville, FL.
Hill, R. C., Bloomberg, M. S., Legrand-Defretin, V. & Burger, I. H. (1996) Energy, fat and performance in greyhounds. J. Vet. Intern. Med. 10: 170 (abs.).
Hill, R. C., Lewis, D. D., Scott, K. C., Sundstrom, D. & Butterwick, R. F. (1998) Increased dietary protein slows racing greyhounds. J. Vet. Intern. Med. 12: 242 (abs.).
Hinchcliff, K. W. & Reinhart, G. A. (1996) Energy metabolism, and water turnover in Alaskan sled dogs during running. In: Recent Advances in Canine and Feline Nutritional Research: Proceedings of the 1996 Iams International Nutrition Symposium (Carey, D. P., Norton, S. A. & Bolser, S. M., eds.), pp. 199-206. Orange Frazer Press, Wilmington, OH.
Hultman, E., Harris, R. C. & Spriet, L. L. (1994) Work and exercise. In: Modern Nutrition in Health and Disease (Shils, M. E., Olson, J. A. & Shike, M., eds.), pp. 663-685. Lea & Febiger, Philadelphia, PA.
Jenkins R. R. Free radical chemistry: relationship to exercise. Sports Med. 1988; 5:156-170[Medline]
Jeukendrup A. E., Saris W. H., Brouns F., Halliday D., Wagenmakers J. M. Effects of carbohydrate (CHO) and fat supplementation on CHO metabolism during prolonged exercise. Metabolism 1996; 45:915-921[Medline]
Knochel J. P., Blachley J. D., Johnson J. H., Carter N. W. Muscle cell electrical hyperpolarization and reduced exercise hyperkalemia in physically conditioned dogs. J. Clin. Investig. 1985; 75:740-745[Medline]
Kondo T., Naruse S., Hayakawa T., Shibata T. Effect of exercise on gastroduodenal functions in untrained dogs. Int. J. Sports Med. 1994; 15:186-191[Medline]
Kozlowski S., Brzezinska Z., Kruk B., Kaciuba-Uscilko H., Greenleaf J. E., Nazar K. Exercise hyperthermia as a factor limiting physical performance: temperature effect on muscle metabolism. J. Appl. Physiol. 1985; 59:766-773[Abstract/Free Full Text]
Kronfeld D. S. Diet and the performance of racing sled dogs. J. Am.Vet. Med. Assoc. 1973; 162:470-473
Kronfeld, D. S. & Donoghue, S. (1988) A role for vitamin C in work stressed dogs. In: Proceedings of the Sixth Annual Veterinary Medical Forum (Anonymous, ed.), pp. 537-538. Omnipress, Madison, WI.
Kronfeld D. S., Hammel E. P., Ramberg C. F., Dunlap H. L. Hematological and metabolic responses to training in racing sled dogs fed diets containing medium, low, or zero carbohydrate. Am. J. Clin. Nutr. 1977; 30:419-430[Abstract]
McLelland G., Zwingelstein G., Taylor C. R., Weber J. Increased capacity for circulatory fatty acid transport in a highly aerobic mammal. Am. J. Physiol. 1994; 266:R1280-R1286[Abstract/Free Full Text]
Medred, C. (1997) Necropsies find vitamin deficiencies, ulcers killed Iditarod dogs. Anchorage Daily News, April 19th.
Merrill G. F., Zambraski E. J., Grassl S. M. Effect of dichloroacetate on plasma lactic acid in exercising dogs. J. Appl. Physiol. 1980; 48:427-431[Abstract/Free Full Text]
Meyer J. H., Doty J. E. GI transit and absorption of solid food: multiple effects of guar. Am. J. Clin. Nutr. 1988; 48:267-273[Abstract]
Miller H., Issekutz B., Rodahl K. Effect of exercise on the metabolism of fatty acids in the dog. Am. J. Physiol. 1963; 205:167-172[Abstract/Free Full Text]
Morris M. L., Teeter S. M., Collins D. R. The effects of the exclusive feeding of an all-meat dog food. J. Am. Vet. Med. Assoc. 1971; 158:477-488[Medline]
National Research Council (1985) Nutrient Requirements of Dogs. National Academy Press, Washington, DC.
Nazar K., Greenleaf J. E., Pohoska E., Kaciuba-Uscilko H., Kozlowski S. Exercise, performance, core temperature, and metabolism after prolonged restricted activity and retraining in dogs. Aviat. Space Environ. Med. 1992; 63:684-688[Medline]
Prokop V. L. Untersuchungen zur leistungssteigernden Wirkung oraler Procain-Gaben. Weiner Med. Wochenschrift 1973; 45:658-660
Reynolds, A. J. (1995) The effect of diet on performance. In: Proceedings of a Performance Dog Nutrition Symposium (Anonymous, ed.), pp. 10-20. The Iams Company, Lewisburg, OH.
Reynolds, A. J., Taylor, C. R., Hoppeler, H., Weibel, E. W., Weyand, P., Roberts, T. J. & Reinhart, G. A. (1996) The effect of diet on sled dog performance, oxidative capacity, skeletal muscle microstructure, and muscle glycogen. In: Recent Advances in Canine and Feline Nutritional Research: Proceedings of the 1996 Iams International Nutrition Symposium (Carey, D. P., Norton, S. A. & Bolser, S. M., eds.), pp. 181-198. Orange Frazer Press, Wilmington, OH.
Roediger W.E.W., Rae D. A. Trophic effect of short chain fatty acids on mucosal handling of ions by the defunctioned colon. Br. J. Surg. 1982; 69:23-25[Medline]
Rose R. J., Bloomberg M. S. Responses to sprint exercise in the greyhound: effects on haematology, serum biochemistry and muscle metabolites. Res. Vet. Sci. 1989; 47:212-218[Medline]
Schmidt-Nielsen, K. (1984) Scaling: Why Is Animal Size So Important? Cambridge University Press, Cambridge, UK.
Scholander P. F., Walters V., Hock R., Irving L. Body insulation of some arctic and tropical mammals and birds. Biol. Bull. 1950; 99:225-236
Schünemann C., Mühlum A., Junker S., Wilfarth H., Meyer H. Precaecal and postileal digestibility of various starches, pH values and concentrations of organic acids in intestinal chyme. Fortschr Tierphysiol. Tierernaehr. 1989; 19:44-58
Slater M. R., Scarlett J. M., Donoghue S., Kaderly R. E., Bonnett B. N., Cockshutt J., Erb H. N. Diet and exercise as potential risk factors for osteochondritis dessicans in dogs. Am. J. Vet. Res. 1992; 53:2119-2124[Medline]
Snow, D. H. (1987) Metabolic responses in racing greyhounds. In: The Racing Greyhound: Volume 4 (Clifford, R. J., ed.), pp. 86-93. World Greyhound Racing Federation, London, UK.
Stoliker H. E., Dunlap H. L., Kronfeld D. S. Bone mineral measurement by photon densitometry in racing sled dogs, and its relationship to body weight, sex and bone fractures. Vet. Med. Small Anim. Clin. 1976; 71:1545-1550[Medline]
Sundlof S. F., Duer W. C., Gancarz T., Dorvil M. G., Rosen P. Procaine in the urine of racing greyhounds: possible sources. Am. J. Vet. Res. 1983; 44:1583-1587[Medline]
Toll, P. W., Pieschl, R. L. & Hand, M. S. (1992) The effect of dietary fat and carbohydrate on sprint performance in racing greyhound dogs. In: Proceedings of the 8th International Racing Greyhound Symposium (Anonymous, ed.), pp. 1-3. North American Veterinary Conference, Gainesville, Florida.
Van Zyl C. G., Lambert E. V., Hawley J. A., Noakes T. D., Dennis S. C. Effects of medium-chain triglyceride ingestion on fuel metabolism and cycling. J. Appl. Physiol. 1996; 80:2217-2225[Abstract/Free Full Text]
Weibel E. W., Taylor C. R., Weber J., Vock R., Roberts T. J., Hoppeler H. Design of the oxygen and substrate pathways VII. Different structural limits for oxygen supply to muscle mitochondria. J. Exp. Biol. 1996; 199:1699-1709
Yamada T., Tohori M., Ashida T., Kajiwara N., Yoshimura H. Comparison of effects of vegetable protein diet and animal protein diet on the initiation of anemia during vigorous physical training (sports anemia) in dogs and rats. J. Nutr. Sci. Vitaminol. 1987; 33:129-149[Medline]
Zuber, R. M., Neuwirth, L. & Hill, R. C. (1996) A scintigraphic study of the carpus and metacarpus of the racing greyhound. Vet. Radiol. Ultrasound 37: 80A (abs.).