Harjoittelevan koiran ravintovaatimukset antaa erään näkemyksen greyhoundin ruokintaan. Mutta mitä artikkelin suositukset sitten tarkoittavat käytännön elämässä? Suosituksiksi tarjotut prosentit kun eivät olleet kuivamuonien tuoteselosteissa olevia prosentteja. Ne ovat osuuksia greyhoundin päivittäisestä muuntokelpoisen energian tarpeesta.

Yksilö ratkaisee

Tärkein lähtökohta on, että koira yksilönä määrää ruokinnan. Jos joku toimii, sitä ei korjata. Yksilöerot ovat paikoin suuret, toinen tarvitsee kramppiherkkänä enemmän rasvaa samalla kun toinen lihoaa jo nähdessään öljypullon. Suositukset, jotka perustuvat tutkittuun tietoon greyhoundeista, antavat kuitenkin selvän ohjenuoran – eräällä tavalla sen nollapisteen, jonka molemmin puolin sitten poiketaan yksilön tarpeiden mukaan.

Laskennallinen tarve

Suositukset perustuvat aina laskennallisiin tarpeisiin. Siksi niissä on aina vaihteluväliä. Treenauksessa olevan greyhoundin energiantarve ilmoitetaan usein kaavalla ~600W^0.75 kJ/d. Tämä tarkoittaa sitä, että painosta riippumatta greyhound tarvitsee noin 600 kilojoulea per metabolinen painokilo. Arvo on noin, koska yksi yksilö saattaa tulla toimeen hieman vähemmällä, toinen tarvitsee hieman enemmän – riippuen aineenvaihdunnasta, olosuhteista, treenin rasittavuudesta ja suunnilleen sadoista muista asioista. Se voidaan kuitenkin ilmoittaa metabolista painokiloa, ”elopainoa”, kohden, koska suhteessa energiantarve kasvaa samalla tavalla koon mukaan. Jonkun mielestä paradoksaalisesti niin, että pienempi tarvitsee suhteessa enemmän energiaa.

Yleensä kun kaavoja muutetaan sopivimmiksi elävään elämään, niin greyhoundin oletetaan painavan 30 kg. Osaksi siksi, että se on tarpeeksi lähellä keskiarvoa, osaksi koska se on mukavan pyöreä luku. Silloin em. kaavan mukaan oletuksella 30 kg greyhoundin päivittäinen energian tarve on pyöreät 7691 kJ päivässä.

Harjoittelevan koiran ravintovaatimukset

Artikkelin paras anti, kaiken teoreettisen ja tieteellisen kuorrutuksen alla, oli suositus paljonko ja mistä energiaa olisi saatava. Parhaimmaksi mahdolliseksi tulkittiin tilanne, jossa valkuainen tuottaa 30-50% ja rasva 24% energiasta. Pienen vähennyslaskun jälkeen tiedämme, että hiilihydraattien osuudeksi jää 26-46 %. Kun alkaa kytkeä näitä omaan ruokintaan, siihen mitä koiran kuppiin laitetaan, on muistettava kaksi asiaa. Ensimmäinen se, että säkin raakavalkuainen tai -rasva ei tarkoita samaa kuin osuus energiasta. Toinen, että laskemisessa on käytettävä muuntokelpoista energiaa.

Kuivamuona

Useimmat valmisruokien valmistajat ilmoittavat nykyään muuntokelpoisen energian. Silloin periaatteessa tarvittavan päivittäisen ruokamäärän laskeminen on helppoa – vaikeus on siinä, ettemme tiedä paljonko oikeasti muutetaan energiaksi, emmekä paljonko koira tarvitsee energiaa.

Eräässä greyhoundeille suunnatussa ruuassa valmistaja ilmoittaa 1534 kJ/100 g. Tällöin esimerkkimme 30 kiloinen greyhound tarvitsisi tuota ruokaa 7691/1534=500 g päivässä (valmistajan suositus 290 g päivässä…)

Jos edelleenkin pidetään artikkelin prosentteja ohjenuorana, niin kyseisestä ruuasta tulee rasvasta hieman liikaa energiaa ja valkuaisesta saman verran liian vähän. Mutta tiedämme myös, että rasvan osuuden nostaminen on huomattavasti vähemmän ”hidastavaa” kuin valkuaisen, niin voitaneen todeta kyseisen ruuan täyttävän ruokintasuositukset energian suhteen riittävän hyvin.

Oma ongelmansa taasen käytännön elämässä on, että ruokamäärä kaavan suhteen on aivan liian korkea. Puoli kiloa tuota ruokaa on 12,4 desiä – ja se on aivan liikaa, ainakin taloudelliselta pohjalta. Yleensä oletetaan, että maksimiruokamäärä jonka koira voi syödä – jonka vatsalaukku vetää – on kolme prosenttia painosta. Oletetulla 30 kg koiralla se olisi siis 900 g. Tältä osin siis pysyttäisiin kuitenkin rajojen sisällä.

Orijen

Otetaan esimerkiksi eräs toinen kuivamuona, joka ratsastaa nimenomaan korkealla proteiinillaan, Orijen.
Adult-versiossa on proteiinia 40, rasvaa 16 ja hiilihydraatteja 23 prosenttia. Tällöin metabolinen energia on valkuaiselle 584 kJ (39 %), rasvalle 596,6 kJ (39 %) ja hiilihydraatille 335,8 kJ (22 %), yhteensä 1516,5 kJ/100 g. Ruokintamäärä olisi 30 kg greyhoundille silloin hieman yli 520 g tarvittavan energian suhteen. Valmistaja suosittelee hieman yli 300 grammaa. Laskennallinen tarve on kuitenkin suurempi kuin esimerkin ensimmäisessä matalamman valkuaisen ruuassa. Tämä johtuu siitä, että Orijenissa on kuitenkin energiaravintoaineita yhteensä vähemmän. Suosituksiin Orjien ei mahdu. Siitä saadaan liikaa energiaa rasvasta ja liikaa valkuaisesta – suhteessa rasvan määrään. Käytännön elämässä tämä näkyy kuivumisriskinä, sillä rasvasta ei saada tarpeeksi metabolista vettä samalla kun elimistö hukkaa nestettä munuaisten kautta virtsana elimistön poistaessa liian suurta määrää valkuaista.

32/10

Vuosia, ellei vuosikymmeniä, noudatettu suositus on ollut kilpailukaudella 32 valkuaista, 10 rasvaa. Miten tämä sopii artikkelin johtopäätöksiin? Moisessa ruuassa olisi noin 42 prosenttia hiilihydraatteja, jolloin energia jakautuisi proteiinille 33 % (467,2 kJ/100 g) rasvalle 25 % (356 kJ/100 g) sekä hiilihydraateille 42 % (613,2 kJ/100 g). Kokonaisenergialla 1436,4 kJ/100g tuon tyyppistä ruokaa tarvittaisiin luokkaa hieman päälle puoli kiloa. Artikkelin suosituksiin tuo kuitenkin mahtuu.

Märkätuotteet

Märkätuotteet eroavat kuivamuonista ainoastaan veden suhteen. Kun kuivamuoniin lisää koiranomistaja veden, niin märkätuotteissa sen hoitaa valmistaja – oikeammin, hän ei ole poistanut sitä. Muutoin ne eivät yleensä kuivamuonista, eli niissä on suurin valmistusaine kasviskunta, ei liha. Poikkeuksen muodostavat koirien lihahyytelöt ja -makkarat, mutta niihin kannattaa suhtautua energia suhteen kuten lihaan.

NEU

Eräs markkinoita valtaavista tuotteista on NEU. Siihen suhtaudutaan useasti kuin lihaan, mutta sitä se ei ole. Se on teollisesti valmistettu täysiravinto.

NEU:ssa on valmistajan ilmoituksen mukaan valkuaista noin 31 ja rasvaa hieman alle 30 prosenttia. Tässä on kuluttajan oltava tarkkana, sillä nuo prosentit ovat kuiva-aineesta, ei valmiista tuotteesta. Ilmoitettujen tietojen mukaan laskettuna märkäpainosta on raakavalkuaista 10,6 % (157,7 kJ ME), raakarasvaa 10,2 % (363,1 kJ ME) ja hiilihydraattia 11,7 % (170,8 kJ ME). Metabolinen kokonaisenergia on siis 691,6 kJ/100 g. Tällöin greyhoundimme tarvitsisi NEU:ta päivässä hieman päälle 1,1 kg. Prosenttitasolla NEU ei mahdu suositukseen, sillä rasva antaa 53 % ja valkuainen 23 % energiasta. Lisäksi ongelman tuottaa tarvittava suuri ruokamäärä, se ylittää maksimina pidetyn 3 % painosta.

NEU:n suhteen on muistettava aina kalkkilisä, sillä kalsiumin ja fosforin suhde on tuotteessa väärä. Pentujen kohdalla tämä on varsinkin ehdottoman tärkeää – kilpakoirathan saavat muutenkin kalsium-lisää.

Liha

On mahdotonta tietää edes kohtuullisen tarkkaan mitä koirille syötettävät jauhelihat sisältävät. On siis arvattava. Onneksi tällä arvauksella ei ole suurtakaan merkitystä käytännön suhteen, sillä edelleenkin ruokinnan määrää koira. Saamme kuitenkin jonkun suhteen, mittakaavan, missä mennään.

Koska luotettavaa tietoa ei ole, niin käytetään Fineliä aina kun muuta lähdettä ei ole.

Sika-nautajauhelihassa 17% on märkäpainosta 17,5 prosenttia valkuaista ja 17 prosenttia rasvaa. Hiilihydraatteja siinä ei ole. Tällöin 100 grammasta saataisiin 860,7 kJ ja esimerkkigreyhoundimme tarvitsisi sikanautaa 890 g päivässä. Tällöin energiasta tulisi rasvasta 70 % (605,2 kJ) ja valkuaisesta 30 % (255,5 kJ). Tällöin rasvan osuus energiantuotannosta nousisi liian korkeaksi.

Jauhetun kanan suhteen voimme vain olettaa. Mikäli kyseessä on kokonainen kana tai broileri, tai siellä on joukossa ylipäätään nahka ja ihonalainen rasva, niin rasvaprosentiksi voidaan olettaa 20. Valkuainen riippuu taasen siitä, mitä on jauhettu, mutta 18 ei liene kaukana totuudesta. Silloin saamme metaboliseksi energiaksi per 100 g valkuaiselle 262,8 kJ (27 %) ja rasvalle 712 kJ (73 %), yhteensä 974,8 kJ. Päivän energiantarve saataisiin tyydytettyä vajaalla 800 grammalla. Rasva on taasen liian korkea, mutta valkuaisen osuus käytännössä optimi, olkoonkin että se on alarajalla. Energian suhteen kana olisi paras vaihtoehto, jos sitä saa vähärasvaisempana.

Jos luottaa Finelin arvoihin kokonaisesta broilerista nahkoineen, niin proteiinia olisi 17,5 % (255,5 kJ 38 %) ja rasvaa 11,8 % (420,1 kJ 62 %). Broileria tarvittaisiin silloin noilla arvoilla lähemmäs 1,2 kg ja valkuaisen määrä olisi liian korkea. Finelin tietojen suhteen on kuitenkin aina muistettava, että siellä huomioidaan ainoastaan ihmisravinnoksi kelpaava osa. Mukana ei ole esim. luita ja rustoja.

Barffaajat tukeutuvat yleisesti broilerin siipiin. Voidaan olettaa, että niissä olisi 15-18% proteiinia ja 12-15% rasvaa. Esimerkin laskeminen on kuitenkin vaikeaa, sillä siivet ovat vain osa ruokintaa. Loppu muodostuu vaihtelevasti lihoista, sisäelimistä sekä vihannessoseista.

Lihaperustaisessa ruokinnassa on aina varmistettava riittävä kalsiumin saanti.

Elävästä elämästä

Meillä annetaan 27 kg nartulle sekoitus, jossa on arviolta

• 120 g 27/10 kuivamuonaa
• 150 g jauhettua nautaa
• 150 g jauhettua kanaa
• kananmuna

Silloin energioiden osuus on

Kokonaisenergia annoksessa on 4778 kJ, ja laskennallisesti kyseinen narttu tarvitsisi 7106 kJ päivässä. Ero tulee siitä, että se on aavistuksen ylipainoinen, laihdutuskuurilla sekä esimerkissä ei ole huomioitu aamupalaa sekä makupaloja. Lisäksi laskelma on lähinnä suuntaa antava, koska lihojen todellisia prosentteja ei tiedetä – laskin ne alakanttiin, ja todellisuudessa ne lienevät oletettua rasvaisempia.

On eräällä tavalla mielenkiintoista, että pääsimme energian suhteen samoihin johtopäätöksiin kokemuksen kautta jo vuosia ennen tuon artikkelin ja siihen tukeutuvien tutkimusten tekoa. Tosin enemmänkin rekikoirapohjalla… Olenkin melkoisen vakuuttunut siitä, että matala rasva – päälle 20 % energiasta – sopii tyypilliselle suomalaiselle greyhoundille kilpakaudella, sillä suomalaiset eivät silloin treenaa. Me olemme treenanneet aina myös kilpakaudella, ja rasvan merkitys korostuu.

Lopuksi

Prosenttien laskeminen antaa viitteitä siitä, onko ruokinta aivan pielessä. Lähinnä sen suhteen, pitäisikö rasvaa lisätä – greyhoundeilla on harvemmin puutetta valkuaisesta. On kuitenkin pidettävä järki kädessä, eikä aleta ruokkimaan taskulaskimella. Ruokinta on suunnattomasti laajempi asia kuin pelkästään metabolinen energia ja miten se jakaantuu. Mikään yllä olevastahan ei ottanut kantaa muihin asioihin, kuten vitamiineihin, kivennäisiin tai edes rasvan ja proteiinien laatuun. Toivon kuitenkin, että treenarit saavat nyt jotain vähän kättä pidempää yrittäessään ratkaista määrättyjä ruokintaongelmia – sillä kautta rantain nyt löytyy yksi ratkaisumalli esimerkiksi kuivumisongelmaan.

Koira päättää aina viime kädessä ruokinnan, ja miten sitä täytyy säätää.