Helle ja kilpailuttaminen ovat yhtälö, joka täytyy pitää mielessä. Helle saattaa nimittäin vaikuttaa huomattavasti koiran suorituskykyyn. Eräs kuuman ilmanalan ongelmista on lämpöhalvaus, mutta tässä ei puututa nyt siihen, vaan lähinnä terveen, normaalin ja kilpailukykyisen greyhoundin käsittelyyn helteellä.

Koiran käsittely helteellä voidaan jakaa kolmeen osaan: Käsittely on samantyyppistä, mutta niissä on määrätyt painotuserot.

• ennen kilpailuja
• kilpailupäivä
• kilpailun jälkeen

Yksilöerot

Koiran kyky kestää hellettä vaihtelee suuresti. Keväällä kestetään huonommin, ja kesän edetessä sietokyky kasvaa. Lämpöön totutaan. Lisäksi sietokykyyn vaikuttavat luonnollisesti kunnon ja terveyden vaihtelut sekä ruokinta lisäravinteineen. Koiran värillä on suuri merkitys. Ei liene yllättävää, että valkoiset ja fawnit kestävät kuumaa paremmin kuin mustat tai siniset. Suurin merkitys on kuitenkin yksilöllä, ja jokaisen onkin opeteltava koirakohtaisesti missä menee sen yksilön raja. Jo pelkästään senkin takia, että huomataan jos jokin asia on poikkeavasti, esim. läähätetään normaalia enemmän tai että koira kulkee normaalia enemmän pää alhaalla.

Koira hikoilee käytännössä pelkästään hengittämällä. Esimerkiksi tassuissakin on hikirauhasia, mutta ne eivät näyttele minkäänlaista roolia lämmönsäätelyssä. Se havaitaan vain talvisin, kun lumi paakkuuntuu varpaiden väliin. Läähättäessään koira poistaa liikalämpöä. Samalla elimistöstä poistuu nestettä hiilidioksiidin ja muiden kaasujen lisäksi. Liiallinen hiilidioksiidin poistuminen nesteen lisäksi laskee veren puskurivarastoja, jolloin pH nousee. Se huijaa munuaisia poistamaan elektrolyyttejä, kuten kaliumia. Näitä tarvittaisiin kuitenkin suorituksen jälkeisten kuona-aineiden neutralisoimiseen, kuten maitohapon. Ollaankin saatu elimistöön epätasapaino jo ennen kilpailemista. Suoloilla on erittäin tärkeä merkityksensä esimerkiksi hermoimpulssien välityksessä sekä lihasten supistumisessa. Helle vaikuttaa siis suoraan koko elimistöön. Kuinka paljon, se taasen riippuu täysin koirasta yksilönä.

Ennen kilpailuja

Sääennusteiden tutkiminen etukäteen on sinällään turhaa. Samat rutiinit voidaan tehdä oli tulossa hellettä tai ei. Jos on viileämpää, niin toimilla ei ole merkitystä – ainakaan negatiivista. Jos taasen lämpötila nousee, niin ollaanpahan valmistauduttu. Kaikki lähtee ruokinnasta, lisäravinteista lähtien. Paria päivää ennen aletaan nostamaan ruuan rasvapitoisuutta, ja samalla lasketaan hiilihydraattien määrää. Proteiinit pidetään maltillisella tasolla. Tarkkoja prosentti- tai grammamääriä on mahdotonta antaa, koska ne riippuvat, paitsi koirasta, myös perusruokinnasta. Mutta esimerkiksi rasvan nostaminen kahta päivää ennen viidellä prosenttiyksiköllä ja päivää ennen kymmenellä tipauttaen hiilihydraattien määrää samanverran ei olisi välttämättä huonoin mahdollinen ratkaisu.

Tämä siksi, että rasvasta saadaan muiden etujen lisäksi metabolista vettä. Samalla tapaa hiilihydraattien aineenvaihdunta kuluttaa vettä. Nämä yhdistämällä tehdään eräällä tapaa elimistön sisäistä nesteytystä. Erittäin korkea valkuaisainemäärä kuivattaa myös koiraa, koska ylimäärän aminohappojen poistaminen elimistöstä kuluttaa nestevaroja sekä nostaa ruumiinlämpöä. Tärkeä asia huomioida, jos greyhound on helleherkkyyden lisäksi kramppiherkkä. Tällaisilla koirilla kuiva-aineesta 30 prosenttia tai yli oleva valkuainen on ehdottomasti liian korkea. Mikäli koira on ns. sekaruokinnalla, kuten lihan ja kuivamuonan yhditelmällä, niin näppärin tapa nostaa rasvaa ja pudottaa hiilihydraatteja on vähentää kuivamuonan määrää ja nostaa saman verran lihan. Helppo toteuttaa, eikä vaadi taskulaskinta.

Lisäravinteista elektrolyytit ovat ehdottoman tärkeitä. Elimistön puskurivarastojen on oltava täydet ennen kilpailua. Jos elektrolyyttien antaminen rajoittuu pelkästään palautusjuomien antamiseen startin jälkeen, niin ollaan hankkimassa ongelmia. Oli hellettä tai ei. Elektrolyyteistä nimenomaan kalium osallistuu moneen, yhtenä solutason metaboliikka, joka taasen liittyy omalla tavallaan myös nestetasapainoon. Kaliumin saanti ei sinällään ole ongelma, vaan että sitä menetetään paitsi rasituksen jälkeen niin myös läähättäessä.

Aamiainen

Kilpailupäivän aamuna annetaan yleensä määrältään pieni, mutta sulavuuudeltaan, energiatasoltaan sekä valkuaiseltaan korkea aamiainen. Vaikka tapoja on monia, niin kokemusperäisesti – joka on myös teoriapohjalta perusteltavissa – paras vaihtoehto on hiukan rasvaista lihaa sekä kanamunaa jatkettuna nesteeellä. Se mikä aina unohdetaan munan suhteen, on että siinä on myös huomattavan paljon rasvaa. Joukkoon elektrolyytit sekä banaani. Tällöin saadaan kaikki tarpeet tyydytettyä: valkuaista, rasvaa energian varastoimiseen sekä käyttöön plus metabolista vettä, sekä suoliston kautta hitaammin imeytyvää nestettä, suolot ja banaanin kalium.

Banaani

Banaani on mielenkiintoinen tapaus. Se nimittäin toimii kohtuullisen hyvin helleherkillä koirilla. Syitä on haettu monesta, kuten hedelmäsokerista, mutta luultavammin taika on pelkästään sen sisältämässä kaliumissa. Greyhoundeille käytettiin kaliumlisää, joka oli hitaasti imeytyvässä muodossa, kun taasen banaanin kalium saadaan nopeasti käyttöön. Banaanin etu on sama kuin yleensä normaaliravinnosta saatavilla: yliannostus on käytännössä mahdotonta ravinnon kautta, eikä siinä yleensä ole silloin ripulivaaraa.

Kilpailupäivä

Kilpailupäivän voidaan katsoa pitävän sisällään radalle matkustamisen sekä odotusajan. Autossa koiralle on pidettävä koko ajan vettä saatavilla. Mielellään viileää, mutta ei kylmää. Toki lämminkin on vettä, mutta sen juominen ei viilennä. Vaikka etupenkillä pidettäisiinkin ikkunat auki, niin ajoviima ei silti välttämättä viilennä auton takaosaa, varsinkaan paketti- tai farmariautoissa. Ongelma, jonka ratkaiseminen on vaikeaa. Yleensä ilmakierron saaminen jollain tavalla, esimerkiksi tuulettimilla, on ainoa järkevä ratkaisu. Toinen on takaikkunoiden tummentaminen. Ilmastoitujen autojen omistajilla on tässä suhteessa selvä etulyöntiasema.

Starttia odotellessa koiran juomisesta on pidettävä huolta. Tämä on vaikeaa nimenomaan greyhoundeilla, jotka ovat luonnostaan huonoja juomaan. Jonkinasteista pakkojuottoa on siis harrastettava. Määrän suhteen kannattaa olla kuitenkin maltillinen, sillä vatsa täynnä vettä ei pysty juoksemaan. Ruotsissa koirat punnittiin kahdesti, tullessa ja juuri ennen starttia. Paino ei saanut vaihdella liikaa, varsinkaan alaspäin hellesäällä. Syynä se, että koiran katsottiin kuivuneen liikaa ja kilpaileminen saattaisi silloin olla riski. GRL:llä tuota sääntöä ei ole, joten vastuu jää kokonaan treenareille.

Greyhoundia täytyy myös jäähdyttää. Tassujen, ranteiden sekä kinnerten suihkuttaminen kylmällä vedellä on yksi tapa. Samaten pään kastelu, myös kaulansyrjän. Hännänalus voidaan myös kastella. Selkää, nivusia tai vatsanalustaa ei suihkuteta, ne tehdään vain ensiavussa ylikuumenemisessa tai lämpöhalvauksessa. Vaalean pyyhkeen kastelu ja sen pitäminen koiran selän päällä auttaa myös. Mutta se ei saa olla valuvan märkä. Paras tapa on kuitenkin hakeutua varjoon. Autossa pitäminen saattaa olla yksi ratkaisu, mikäli auto saadaan varjoon ja viileäksi. Yksi tapaa viilentää auto on heittää sen päälle vettä, pitää katto kosteana. Toinen on pressu, joka levitetään noin viidestä kymmeneen senttiä katon yläpuolelle ja sen verran yli, että liepeet varjostavat ikkunoita.

Starttia varten koiraa ei tarvitse suuremmin lämmittää. Paitsi jos haluaa antaa tasoitusta kanssakilpailijoille. Vastoin kuin yleensä luullaan, niin helteessä juokseminen ei ole suurikaan riski. Odotusaika on, kuten myös palauttaminen jos sitä ei tehdä tehokkaasti.

Kilpailun jälkeen

Startin jälkeen koira hoidetaan ja palautetaan asianmukaisesti. Panostetaan normaalia enemmän pesuun sekä juottamiseen. Koiran selkää ei saa kastella. Suurten lihasten jäykistymisellä ei ole suurtakaan merkitystä. Syy on se, että läpimärästä turkista vesi haihtuu huonosti ja sen lämpötila nousee. Koira laitetaan siis eräällä tavalla lämpimään vesihauteeseen. Palauttavaa liikuntaa, siis kävelyä, voidaan antaa hiukan normaalia enemmän, mutta vain jos kyetään tekemään se varjossa. Metsäpolku olisi paras vaihtoehto. Huonoin on kävellä edes takaisin Metsämäen asvaltilla. Koira voidaan laittaa autoon lepäämään, mutta vain jos auto on varjossa, ilmankierrosta on huolehdittu, juomavettä on saatavilla ja koira on kuiva. Märkää koiraa ei saa koskaan laittaa kuumaan autoon. Kosteus nousee, ja sen ja lämmön yhteisvaikutus on hieman sama kuin tuulella on pakkaskelillä: vaikutukset kumuloituvat.

Tämä on otettava huomioon myös ajettaessa takaisin kotiin. Myöhäisiltapäivä saattaa olla kuumempi kuin aamupäivä, varsinkin helteellä, ja lämpötila saattaa nousta autossa huomattavasti. Pysähdytään useammin ja varmistetaan ettei autossa ole liian kuuma, koira voi hyvin ja juomavettä on saatavilla. Mieluummin viileää. Mikäli koiralla käytetään kuonokoppaa autossa, niin kennelkoppaa ei ole paras mahdollinen valinta. Sen ”ilmanvaihto” ei ole riittävä, vaan pakottaa koiran hengittämään lämmintä ilmaa, jolloin elimistön oma jäähdytys pettää. Kuono- ja haukunestopantoja ei saa koskaan käyttää, koska ne estävät koiraa läähättämästä. Ne ovat koulutuksellisia välineitä, joita käytetään lyhyitä aikoja suorassa valvonnassa. Suun sulkevia pantoja ei saa milloinkaan käyttää, jos koira jätetään hetkeksikin ilman valvontaa, oli helle tai ei. Pahin virhe, jonka kuljetuksessa voi tehdä, on pysähtyä syömään yhdessä muiden treenarien kanssa ja jättää auto varjottomalle parkkipaikalle. Jos sitä sosiaalista kanssakäymistä ei voinut hoitaa radalla, niin ei sen aika ja paikka ole hellepäivänä kisojen jälkeenkään.