Suomessa on noin 40 eri hyttyslajia, joista kymmenkunta imee verta ja niistä noin puolet on todella inhottavia. Pahimmat luojan meille ja koirille langettaman kiusankappaleet ovat Aedes-suvun metsähyttynen, Aedes communis, ja korpihyttynen, Aedes punctor.
Etelä-Suomessa pistäjä on lähes aina metsähyttynen, Keski-Suomessa lajeja on suunnilleen yhtä paljon ja pohjoisempaan päin siirtyessä kiusanhenki on luultavammin korpihyttynen tai taigahyttynen, Aedes pionips. Muitakin verenimijöitä hyttysistä löytyy, mutta ne ovat vähemmistönä. Mäkärä (Simuliidae) kuuluu hyttysten kanssa samaan sääskien alalahkoon, mutta eri heimoon. Mäkäröitäkin löytyy Suomesta kymmenkunta eri lajia.
Hyttysellä on pätevä suunnistusvälineistö. Ensin se haistaa uloshengitetyn hiilidioksidin noin sadan metrin päästä. Valitettavasti hengityksen pidättäminen ei auta, sillä hyttynen haistaa koko hajuarsenaalimme. Pelkästään ihmisen hien haju sisältää yli 270 eri tekijää, eikä edes tiedetä mitkä kaikki niistä hyttystä houkuttelevat. Päästyään kymmenkunnan metrin päähän se tunnistaa näöllään ja kolmesta metristä otetaan lämpöhaku päälle, jonka ”hienomekaaninen” osa ohjaa inisijän suoraan suonen päälle.
Hyttynen työntää imuputkensa ihon läpi ja siinä olevan toisen putken kautta se siirtää pistokohtaan sylkeään, joka estää verta hyytymästä. Toisella putkella se imee verta, jopa kaksi kertaa oman painonsa verran. Syljen sisältämät proteiinit ovat syy näppylöihin, pahkuroihin ja kutinaan – ne ovat allergisia reaktioita. Siitä syystä parhaat lääkkeet kutinaan ovat jo jonkun aikaa ennen verenluovutusta otettu antihistamiini sekä kutinaan (hydro)kortisoni. Doping-säännöstö on kuitenkin hyvä muistaa ennen lääkitystä.
Osa ihmisistä ja koirista saa olla melkoisen rauhassa samalla kun joku toinen on elävä itikkamagneetti. Tämä ei ole luuloa, vaan perustuu kahteen syyhyn. Ensimmäinen on syyltään tuntematon. Toiset vain maistuvat hyttysten mielestä paremmalta. Syy on luultavasti hajuissa, mutta kukaan ei ole kyennyt selvittämään miksi. Mutta kokeissa ollaan havaittu, että näin käy. Toinen onkin helpompi selittää, mutta siitä ei ole jollekulle muulle suurtakaan apua. Koska hyttysen pisto aiheuttaa allergisen reaktion ihon syöttösoluissa, niin kuten aina, osalla on parempi vastustuskyky. Heitä kylläkin pistetään, mutta he eivät saa reaktiota. Ylipäätään reagoimisherkkyys paranee kesän akana elimistön tottuessa, mutta tuota on vaikea nopeuttaa. Paitsi ehkä antamalla hyttysten syödä urakalla. Kehnompi puoli tässä on vain se, että moinen siedätyshoito auttaa vain oman alueen hyttysiin – muualla Suomessa reaktioita tulee. Pahimmilla Lapin alueilla osa saa niin paljon pistoksia, että kehittävät jopa elinikäisen immuniteetin, eräiden arvioiden mukaan noin joka toiselle ihmiselle käy näin – koirista ei tiedetä.
Mäkärä on toinen luonnon ihanuus. Noin kaksi milliä pitkä pieni öttiäinen, joka liikkuu suurissa parvissa. Ryömii paitojen ja housunkaulusten alle. Kun hyttynen puuduttaa – yleensä – pistokohtansa tehokkaasti, niin mäkärä on toista maata. Se ei pistele mitään, vaan viiltää haavan ja imee sitten siitä. Kuten hyttyselläkin, niin ihoreaktion aiheuttaa sen syljen proteiinit. Mutta viillon takia ruokailukohta saattaa jopa jonkun aikaa jälkeenpäin vielä vuotaa verta. Mäkärän puremat ovat yleensä hyttysenpistoa tuskallisemmat ja kutisevat huomattavasti enemmän.
Hyttys- ja mäkäräiskarkottimia on vaikka kuinka. Täysin turhia ovat niin sanotut biokarkotteet, jotka ovat joko uutettuja kasvishajusteita tai eteerisiä öljyjä. Niiden periaatteena on peittää ihmisen tai koiran hajuja. Niiden teho on tutkimuksissa ollut hyvinkin lähellä nollaa. Siksi lääketeollisuus on tuonut markkinoilla ns. hyttysmyrkyt.
Varsinaisissa kuluttajapuolen myrkyissäkin on eroja. Kokeilemalla selviää mitkä toimivat, mitkä ei. Mutta kerrotaan muutama käyttäjäkokemus etelän ihmisiltä ja koirilta – mäkärien suhteen Haukiputaan Virpiniemen greyhoundradalta ja hyttysten suhteen Iin alueelta. Mainittakoon lisäksi, että mitään taloudellisia kytköksiä tuotteisiin tai niiden valmistajiin ei ole. Muuta kuin että niitä on ostettu.
Offin hyttysprayt ovat melkoisen turhia. Ne toimivat kyllä hyttysiä vastaan aika hyvin, ja kohtuullisesti mäkäriin, mutta teho hiipuu nopeasti. Saa olla suihkuttamassa koko ajan, jolloin ne tulevat käytössä kalliimmiksi.”TV:stä tuttu” uusi hajuton valmiste oli aivan turha, niin hyttysiä kuin mäkäriä vastaan. Toki siinäkin on aitoa vaikuttavaa ainetta, mutta se haihtuu alle kahden tunnin. Parhaiten toimi Offin punkki/mäkärä-öljy. Suojasi parhaiten ja kesti pisimpään.
Luojan luomana hyttyskesänä 2010 koitettiin myös Bayvanticin spot-on’ia. Pohjoisen harrastajat olivat kehuneet sitä, joten kokeiltiin, koska hyttysöljyjen kanssakin läträäminen on työlästä – koiraa on hankala pitää suojattuna koko aikaa. Bayvantic laitettiin neljälle greyhoundille ohjeen mukaisesti neljään kohtaan pitkin selkää. Päinvastoin kuin mitä meillä yleensä tehdään, niin tällä kertaa annostelua ei säädelty, vaan jokainen koira haarukassa 24 – 36 kg saivat yhden pipetillisen jokainen. Hoito tehtiin neljä päivää ennen Pohjanmaalle lähtöä.
Bayvantic toimi. Ei se ihmeaine ole, mutta helpotti suunnattomasti koirien elämään. Hyttyset ja mäkärät kävivät kokeilemassa ja pörräsivät ympärillä, mutta suurin osa ei aterioinut. Joko lyhyen vaikutusajan, rodun tai annostelutavan takia koko koira ei ollut suojattuna. pää, häntä ja nivuset kelpasivat, mutta paikkoihin ei hyökätty tuhansittain, vaan ainoastaan muutama rohkea. Kun malttoi vetää punkki-mäkärä-öljyä päähän, häntään ja nivusiin, niin koirat saivat olla todella rauhassa.
Bayvanticin ongelma oli se, että uusintakäynnillä noin kuukauden kuluttua Bayvantic ei enää toiminut. Varsinaisia pesuja ei tehty välillä, mutta kylläkin normaalia kevyttä suihkutusta starttien välillä; puhutaan noin kahdesta kerrasta viikko. Toki syy saattaa piillä greyhoundin aineenvaihdunnassa ja/tai kehon matalassa rasvaprosentissa, jolloin muilla roduilla kesto saattaa olla parempi. Me emme kokeneet järkeväksi maksaa Bayvanticin kuukauden suojasta, koska kotona etelässä sen suurempaa häätötarvetta ei ollut. Offilla ollaan pärjätty.
Törmäsin radalla muutamaan hassuun tapaukseen. Toinen oli hankkinut koiralleen shootagin, mutta hänellä itsellään oli spraytä ihossa. Koiraa syötiin urakalla. Toinen taasen kehui laittaneensa koiralleen eläintarvikeliikkeestä ostettua, taatusti myrkytöntä karkotinta. Toimi kuulemma kuin junanvessa. Jos toimiminen pitkäkarvaisella koiralla tarkoitti noin tuhatta kuppaavaa mäkäräistä nivusissa, niin sitten vertaus oli osuva. Itseensä omistaja läästi hyttysöljyä, sellaista myrkyllistä.
Kuva: Wikimedia commons
