Ymmärrys sen suhteen, että koirankin ruokintaa on mietittävä, lisääntyy koko ajan. Toki edelleenkin on vallalla ajatus, että luonto hoitaa itsensä ja maalaisjärjellä pärjää. Valitettavasti kumpikaan ei pidä paikkaansa.

Luonto hoitaa vain pois päiviltä, ja maalaisjärki ohjaa pääsääntöisesti harhaan. Jos muuten aihe maalaisjärki kiinnostaa enemmän, niin kannattaa ostaa Duncan J. Wattsin kirja Everything Is Obvious: How Common Sense Fails Us. Kindlen e-kirjana maksaa vain 12 taalaa, ja sitä voi lukea kaikilla tableteilla ainakin kuin myös pöytäkoneilla ja fiksummilla luureilla.

Mutta muutoin käsitteet luonto ja maalaisjärki ovat vain kiertoilmaisuja sille, että

• ei tiedetä,
• ei oikein kiinnosta opetellakaan
• eikä missään nimessä nähdä vaivaa vastata kysymykseen miksi.

Mutta mitä tehdä kun koirien ravitsemus kiinnostaa ja haluaisi tarjota edes kohtuullisen täysipainoista ruokaa? Netti tarjoaa tietoa enemmän kuin tarpeeksi, ja suurin osa siitäkin on itseasiassa pseudotietoa sekä faktoideja höystettynä taikauskolla, luuloilla ja suoranaisilla valheilla. On pakko kehittää työtapojaan:

• lähdekriittisyys; kun ei sokeasti usko kaikkea heti, niin ajan myötä kehittyy silmä huomata, koska ollaan tiedon lähteillä ja koska juttuihin kannattaa suhtautua satumaailmana. Nippu lähdeviitteitä näyttää aina vakuuttavalta, mutta ne eivät ole tae juurikaan mistään.
• olennaisen löytäminen; älä eksy sivupoluille (lähdeviitteiden seuraaminen on road to hell, se ei lopu koskaan). Jos ja kun etsit tietoa aiheesta A, niin etsi tietoa vain aiheesta A ja jos jokin asia vaikuttaa siihen, niin huomioi yhteys, mutta älä selvitä sitä heti. Ja yritä hahmottaa, että selitetäänkö tosiaan aiheesta A, eikä kuitenkin ehkä B:stä.  Jos haluat selvittää, paljonko kokonaisessa silakassa on kalsiumia, niin tieto, että sitä on noin 30 % ruotojen kuiva-aineesta, ei kerro sinulle yhtään mitään koko kalasta. Yritä ensin etsiä tuoreen kalan tiedot, ja jos niitä ei löydy, niin vasta sitten selvität kalan koostumuksen, jotta voit laskea paljonko ruotojen tuhkan jokin aine on koko kalasta.
• asia kerrallaan; kun suunnittelet tai selvität ruokintaa, niin mene pala kerrallaan. Selvitä ensin tärkeimmät, eli rasva (energia) ja valkuaisen määrä. Sen jälkeen kalsium. Sitten A- ja D-vitamiini. Kun tuo runko on valmis, niin voit lähteä penkomaan magnesiumin ja sinkin osuuksia. Olet kurkkuasi myöten keltaisessa nesteessä, jos yrität kertalaakista saada selvitettyä kaiken rasvasta kadmiumiin.
• raaka-aine kerrallaan; kuuluu samaan kuin edellinen, mutta hieman eri lähtökohdasta ja raaka-aineiden eroon kannatta keskittyä vasta kun perusta on valmis. Keskity ensin vain niihin raaka-aineisiin, joita sinulla on käytössäsi. Jos pakastin on täynnä sikanautaa, niin strutsin ravintoarvot ovat ajan hukkaa.
• ongelma kerrallaan; jos tuntuu, että jokin tai jotkut asiat eivät ole kohdallaan, niin älä yritä ratkoa niitä kaikkia yhtä aikaa. Keskity ensin tärkeimpään (tai helpoimpaan). Koiralla on karvattomat silmänympärykset, se on jäykkä, ei jaksa liikkua riittävästi ja kuivuu helposti. Selvitä ensin mitkä tekijät vaikuttavat kuivumiseen, se on tärkein. Kun se on ratkaistu, niin itse asiassa liikkumattomuus ja jopa jäykkyyskin ratkeavat helpommin, koska olet rakentanut tietosi pohjan siihen tärkeimpään ongelmaan. Siinä ohessa sitten selviää turkkiongelmatkin. Lisäksi aina ensin selvitetään akuutit ongelmat, vasta sitten krooniset.
• avaa Pocket tili; Pocket, tai entinen Read me later, on palvelu, johon voit helposti tallentaa verkkosivuja luettavaksi myöhemmin. ÄLÄ KÄYTÄ KIRJANMERKKEJÄ. Niistä ei löydä hetken kuluttua yhtään mitään.
• älä ole ahne; ihminen pystyy omaksumaan vain määrätyn määrän asioita kerrallaan. Jos liioittelet, niin väsyt ja kyllästyt.

Suurin virhe mikä tehdään ruokintaa suunnitellessa, on että jokainen pikku nippeli yritetään mahduttaa suositusten rajoihin. Ei se onnistu. Jos yhtä lisäät, niin toista tulee liikaa. Kun sitä pienennät, niin kolmannesta tulee puutetta.

Lihoissa rasva määrää. Kun saat sen paikalleen, eli energian, niin että koira ei liho tai laihdu, niin proteiinikin on se mikä sen kuuluu olla – sen laskeminen on matematiikkaharjoituksia, ei muuta.

Selvitä pienin tärkein yhteinen nimittäjä suojaravintoaineista (ne vitamiinit ja mineraalit, poislukien kalsium) ja huolehdi sen saannista – yleensä se on A-vitamiini – ja muut seuraavat perästä. Paitsi D-vitamiini.

Viimeinen säätö tehdään kalsiumilla, joka raakaruokkijoilla tarkoittaa luun määrää. Viimeiseksi tehdään koristelu kuidulla ja kakku on valmis.

Jostain jää aina puuttumaan. Yleensä D-vitamiini ja sinkki tekevät kiusaa. Älä riitele niiden kanssa, vaan käytä lisäravinteita.

Älä sorru mikrotason laskuihin ja käyttämään liikaa desimaaleja. Tarkkaan kannattaa laskea, mutta on muistettava, että et tiedä ruokien tarkkoja määriä, et tiedä paljonko koira hyödyntää niistä, etkä paljonko juuri sinun koirasi tarvitsee. On siis vain kehitettävä joku näkemys, ja liikkua likiarvoilla.

On olemassa poikkeuksia, jotka eivät sovi em. kaavoihin.

Kilpirauhasen vajaatoiminta sotkee mm. rasva-aineenvaihdunnan ja ennen kuin se saadaan kuriin, niin koiran ravinnon rasvan laskeminen niin alas, että ei liho, tipauttaa myös proteiinit liian alas.

Kroonisesti löysänä olevilla ei kannata miettiä kuidun maksimimääriä, koska löysyys itsessään estää tai heikentää ravintoaineiden imeytymistä.

Juoksevilla vinttikoirilla, ja ylipäätään suuremmalla lihasmassalla, tarvitaan enemmän proteiinia kuin mitä pelkästään rasvan myötä olisi tarjolla.

Nuo ovat kaikki poikkeuksia, jotka ovat arkipäivää sille koiralle ja sen omistajalle, mutta eivät ole päteviä suuntaviivoja muille.

Se, että joudut tekemään tai olet tehnyt jotain omalla koirallasi, ei ole juuri merkityksellistä kaikille muille.

Jos olet niitä ihmisiä, joita ei koiran ruokinta & ravitsemus kiinnosta, etkä jaksa ottaa selvää, koska se on työlästä (kyllä, uuden opettelu usein on), niin se on sinun oikeutesi. Elämä on valintoja täynnä. Mutta muista kuitenkin, että vaikka luulosi ja uskosi olisivat kuinka vakaita tahansa, niin ne ovat vain kuvitelmia. Tuurilla osa saattaa osua yhteen todellisuuden kanssa, mutta useimmiten ei.

Minulle, ja koko maailmalle, on aivan yhdentekevää miten hoidat koiraasi, mutta älä jaksa esitelmöidä muille, että heidän halunsa oppia ja selvittää on turhaa sekä tarpeetonta. Ei se ole.

Ja seuraavan kerran kun kysyt miksi koirallasi on kaljut silmän ympärykset, kehno turkki, ja se on liian laiha tai lihava, niin kaikki nämä – joiden laskemiset ja opettelut olivat turhaa ajanhukkaa sekä avaruustiedettä – sitten kertovat sinulle mitä kannattaa tehdä. Katsos kun he ovat selvittäneet sen.

Minä olen opetellut ja opiskellut aihetta ahkerasti tuollaiset 20 vuotta. Sitä ennen menin maalaisjärjellä ja kasvattajien neuvoilla. Niistä ei yksikään ole pitänyt paikkaansa. Minä tein oman valintani omien tarpeideni ja mielenkiintoni mukaan – minua ei kiinnostanut petelius eikä putoukset.  Loppujen lopuksi tässä kaikessa on vain kysymys ajankäytöstä ja miksi jotain tekee.

Se ainainen peruskysymys: miksi.