Ruokinnalla ja ravitsemuksella voidaan estää tai parantaa vain sellaisia ongelmia, jotka perustuvat tai johtuvat ravitsemuksesta. Tämä voi kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta ei se ole.

Jos olisi, niin glukosamiinia tai MSM:ää ei annettaisi varmuuden vuoksi lonkka- ja nivelvammojen estämiseen. Omistajat laittaisivat koiransa liikkumaan ja pitäisivät ne hyvässä lihaskunnossa (onnistuu ilman omistajan rehkimistä, olen elävä esimerkki). Turkin tai ihon huono kunto sinkin puutteen tai kehnon rasvan takia taasen kuuluvat ruokinnalla hoidettaviin ja estettäviin ongelmiin.

Ole hyvä: Jagsterin teesit 4.

Selvitä, opi ja ymmärrä mitä ja miksi teet koiran kanssa

Jostain kumman syystä aivan kaikkea yritetään tällä hetkellä korjata ruuan kautta. Hieman sama kuin että autossa klonksuvaa raidetangon päätä korjattaisiin vaihtamalla 95E10 98-oktaaniseen. Tai vuotava vesiletku saataisiin tiiviiksi uudella moottoriöljyllä.

Jos koira on hermostunut, niin ei hätää: annetaan hermostuneiden kuivamuonaa, jossa on hieman nostettu B-vitamiinipitoisuus ja laskettu proteiini. Barffaajillahan on vakioratkaisu tähänkin: anna raakaa.

Vaikka ravureilla B-ryhmää yli-isona annoksena käytetäänkin rauhoittamaan kilpailuissa kierroksilla käyvää pakoeläintä, ja vaikka ihmisillä muutama hyvinkin kiistelty tutkimus väittää ADHD-käyttäytymisen kytkeytyvän energian saantiin, niin eivät kummatkaan muuta koiran perusluonnetta – heikko hermorakenne ei ruokinnalla korjaannu. Eikä ruuan kypsennysasteella.

Vastaavia esimerkkejä on vaikka kuinka. Ja vielä villimmäksi asia menee, jos mukaan otetaan lisäravinteet ja muut apuvälineet – vaikka feromoneja suihkautteleva DAP.

Ilmeisesti ihmisillä on taipumus yrittää ensisijaisesti ratkaista ongelmat jollain sellaisella mihin voi lyödä näppinsä ihan fyysisesti. Oli se sitten kuivamuonasäkki tai umpijäinen laatikko kanankauloja. Ja kun ongelmakimppu ei ole enää hallittavissa – tai illuusio hallittavuudesta – niin sitten otetaan näkymättömät voimat käyttöön; sellaiset, jotka lupaavat laittaa kaaoksen taas järjestykseen ja palauttaa tasapainon.

Ei homeopatian tai reikin suosio ole mikään kummajainen tai poikkeus – ihmiset ovat aina turvautuneet korkeampiin voimiin menettäessään kontrollin.

Ongelmat tulisi ratkaista etukäteen. Ei jälkikäteen.

Omistajat uhraavat tuntitolkulla aikaansa tutustumalla mielipiteisiin koiran ruokinnasta. He voivat ajaa pitkiäkin matkoja vain saadakseen halumaansa ruokaa. He muistavat lähes tunnin tarkkuudella koska ruoka vaihtui ja millaista oli uloste.

Mutta oman koiran vanhemmista ei ole tietokaan – enkä nyt tarkoita sukutaulujen luotettavuutta. Suurin osa ei tiedä millainen pentueen emä on luonteeltaan, isästä puhumattakaan. Isovanhemmat? Liikaa muuttujia, ei ole hallittavissa. Ei tiedetä mitä isä tai emä ovat syöneet. Terveystuloksista tiedetään ehkä hiukan, mutta käyttökoirissakin luvattoman moni ei ole selvittänyt tulos- tai suoritustasoa.

Otetaan minulle tuttu rotu esimerkiksi, greyhound siis. Uudet harrastajat ostavat söpön pennun, josta kasvattaja lupaa ne tyypilliset kaksi tusinaa nättiä ja kaunista. Kun vanhempana pentu ei ole tarpeeksi lihaksikas, niin tilanne korjataan antamalla proteiinirikkaampaa ruokaa. Kun pentu ei jaksa juosta kilpailumatkaa, niin annetaan kreatiinia ja rautaa. Kun pentu ei aja viehettä, vaan kääntelee päätään, niin annetaan mega-annokset B- ja E-vitamiinia. Kun se vihdoin ja viimein murtaa kintereensä, niin syytetään rataa.

Missä mentiin pieleen?

Uudet ostajat eivät selvittäneet mikä oli vanhempien aito kilpailumenestys. He eivät selvittäneet, että isän suvulla on diskikoiria maa täynnä. He eivät selvittäneet, että emällä oli henkilö(koira)kohtaiset diskit tuloksissa. He eivät liikuttaneet pentua riittävästi kasvukaudella, ja treeni jätettiin kokonaan tekemättä. He eivät selvittäneet, että toiselta puolelta yksi isovanhemmista on jättänyt huomattavan paljon loukkaantuneita koiria.

Uudet ostajat eivät tehneet kotiläksyjään pentueen valinnan suhteen. Sen sijaan he olivat penkoneet kaiken mahdollisen ruokinnasta. Tai ainakin sen kaiken, jonka helposti löysivät.

Liian pehmeän turkin omaavaa näyttelykoiraa voi yrittää saada kuosiin ruokinnan muutoksella, mutta mitkä ovat mahdollisuudet, jos pennun vanhemmilla on myös liian pehmeä turkki?

Ruokinta ja ravitsemus ovat erittäin tärkeitä. Mutta ruokinnan suhteen koira kestää kompromisseja, sillä elimistö pyrkii paikkaamaan, tasaamaan ja korjaamaan. Sen sijaan geeneissä piileviä ominaisuuksia ei ruokinnalla korjata. Ne voi yrittää välttää vain ja ainoastaan tekemällä kotiläksynsä – selvittämällä taustat.