Suututin aamuni ratoksi pienen porukan, kun taivastelin erään jalostuskoiran takakulmauksia. Minun mielestäni koiria, jotka ovat missään suhteessa kummallisen näköisiä, ei tulisi käyttää jalostukseen. Sama koskee mitä tahansa perinnöllistä terveysongelmaa, heikkoa pääkoppaa tai huonoa luustoa. Oikeasti, todella jalostuskelpoista materiaalia on naurettavan vähän.
Syy, miksi näitä kummallisia yksilöitä jalostetaan sukupolvi toisensa jälkeen vain entistä kummallisemmiksi, on se, että ne ääri-ilmiöt pärjäävät näyttelyissä – ja samasta syystä käyttölinjat ovat todella monesta rodusta jo erkaantuneet. Käyttö ja näyttö kulkevat ani harvoin käsi kädessä. Mutta missä kohti se ulkomuoto on päästetty käyttötarkoitusta tärkeämmäksi?
Kysehän on oikeastaan siitä, että jalostuskoira voi suomalaisen kattojärjestön mukaan kyllä olla hyvä käyttökoira, mutta sen ei tarvitse olla sitä. Käyttötestaus tai tulokset eivät ole edellytys jalostuskäytölle. Sen sijaan käyttökoiraltakin vaaditaan sitä ulkomuotoa. Ja jos kerran käyttö ja näyttö eivät kulje käsi kädessä, niin onko vaikea arvata, kumpi suunta edellä tätä nykyä mennään?
Ulkomuotoa on paljon helpompi jalostaa, kuin käyttöä – käyttökoira vaatii sitä käyttöä päästäkseen osoittamaan taipumuksensa ja kykynsä. Ulkomuotoa voidaan jalostaa pelkästään ulkoisten seikkojen perusteella, eli kasvattajan ei tarvitse seistä märässä metsässä syyspimeässä kokeilemassa, onko omasto koirasta käyttöön vaiko eikö. Ulkomuotoa jalostavalle riittää se, että märän syysillan viettää koiranetin ja rotugallerian ihmeellisessä maailmassa.
Ja sitten, sitä kummallista, äärirajoille vietyä ulkomuotoa ihannoidaan. Näyttelyissä pärjää se, joka metsässä katkoo kinttunsa, tai joka viettää näyttelyiden välisen ajan kotona hämärässä huoneessa aivoperäisten kohtausten pelossa. On ihan naurettavaa vastustaa ääripiirteitä paperilla, jos niihin ei kuitenkaan tuloksissa puututa, ja selvästi huonosti liikkuvat, epäpuhtaat ja possulta kuulostavat koirat kahmivat titteleitä.
Koko ajatus lähtee väärästä päästä. Koiran pitää voida olla käytettävissä siihen työhön, mihin se on alun alkaen jalostettu, jotta se on kelvollinen rotunsa edustaja. Valitettavan monessa näyttelylinjassa tästä voi vain enää haaveilla. Käyttö vaatii tervettä rakennetta ja tervettä päätä, ja vain käyttötarkoituslähtöisesti voidaan tehdä pitkäjänteisesti kestävää jalostusta.
Ulkomuoto seuraa käyttöä – alunperinkin tietty ulkomuoto on ollut seuraus käyttötarkoituksesta. Käyttö karsii ääriominaisuudet pois, ja vain terve ja hyvärakenteinen koira kestää käytössä omistajansa toverina vuosia hajoamatta, jos muut puitteet ovat kunnossa.
