Osalla uroksista on kiusallinen vaiva. Kun ne ovat tehneet kovaa työtä, tai ovat muutoin vain lämmenneet, niin ne eivät kykene kunnolla virtsaamaan. Pissa jumittaa. Asia ei kannatta naureskella, tai jättää huomioimatta, sillä tila on lievimmilläänkin urokselle erittäin epämukava – pahimmillaan tuskallinen. Nartuilla vastaavaa ei ole käytännössä koskaan, vaikka sellainenkin on tullut vastaan.
Uroksen virtsaputki on kohtuullisen ohut ja pitkä, ja se menee vatsalihasten joukossa. Osalla uroksista virtsaputki on liian pehmeä, ja kun vatsa- ja nivuksen lihakset menevät tiukille, ne puristavat virtsaputken kiinni. Lyttyyn. Vaivaa ei voi estää, mutta tilaa voidaan lyhentää ja koiran oloa muutoin helpottaa.
- C-vitamiini ennen ja jälkeen suorituksen rentouttaa hivenen. 30 kg koiralle 500 mg tai jopa tonni ennen ja jälkeen suorituksen auttaa usein, ainakin lieventää. Eikä C-vitamiini antioksidanttina ole muutoinkaan väärin lihastyön jälkeen.
- Koiran juomista säädellään. Se ei saa juoda suuria määriä ennen ja jälkeen suorituksen, eikä myöskään suorituksen aikana. Tällä yksinkertaisesti pyritään vähentämään virtsan määrää ja eräällä tavalla vähentämään painetta virtsarakosta virtsaputkeen. Kun tullaan treeneistä tai kilpailuista kotiin, niin vesikupit siivotaan pois ja varmistutaan, että pihalla ei ole missään sadevesilammikoita. Vessan ovi on myös syytä muistaa sulkea. Tässä on sekin etu, että tiedetään varmuudella paljonko koira juo. Varsinkin greyhoundeilla ylirasituksessa vapaa (liiallinen) juominen saattaa olla se korsi, jotka katkaisee kamelin selän – hetken kuluttua ollaan metabolisen asidoosin kynnyksellä.
- Kipulääke relaksoi, joten esim. Metacam saattaa auttaa. Kannattaa kuitenkin muistaa doping-säännökset.
- Jos koira menee selvästi tuskaiseksi, niin katetrointi auttaa. Sitä ei ole syytä tehdä itse, jos ei osaa – eläinlääkärit auttavat mielellään, ja koska ollaan kilpailujen jälkeen viikonloppu(sunnuntai)illassa, niin he auttavat enemmän kuin mielellään. Mutta korkeampi hinta ei saa olla hidaste lähteä päivystykseen, jos koira menee todella tuskaiseksi.
- kävelytetään, kävelytetään ja kävelytetään.
Omien empiiristen eläinkokeiden kautta väittäisin, että ongelmaa on enemmän kuivamuonalla olevilla koirilla kuin liharavinnolla. Syy saattaa olla niinkin yksinkertainen kuin että koiran vatsalihakset ovat enemmän tai vähemmän koko ajan krampissa. Kivitettävä syyllinen on kuivamuonien hiilihydraatit. Näissä tapauksissa ruokinnan muutos on se loogisin vaihtoehto.
Kun uros tekee töitä, juo säännöllisesti ja kokee tarpeelliseksi merkata jokaikisen ruohonkorren ja tolpan, niin – vastoin kansanviisautta – siltä saattaa vain yksinkertaisesti virtsa loppua. Jalka nousee, mutta mitään ei tule. Tätä ei kannata sekoittaa virtsan jumiutumiseen. Eron huomaa pakonomaisuudessa. Kyse ei ole enää pelkästä käyntikorttien ja reviiriin merkkauksesta, vaan yrityksestä nimenomaan virtsata.
