Ratagreyhoundeilla on muutamia kirjoittamattomia sääntöjä tai tapoja. yksi sellainen on, että kun keskenkasvuinen aloittaa ratatreeninsä, niin viimeistelyssä tulee usein kiire, koska kauden lopussa oleva Junior Derby painaa päälle. Se on ikäkausikilpailu kaudella kaksi vuotta täyttäville. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että nuorten kanssa kuuluu opetella rataa huolellisesti sekä pitkään, ja antaa koirien aikuistua rauhassa.

Otetaan kaksi esimerkkiä Nordicin tallista. Omaa jalostusta oleva Zefyros ja Top Visionin kasvattama Oya, jonka emä, kaksinkertainen Vuoden Narttu Cream’em Mate on Jagster Scoopin kasvattama – eli suora linkki löytyy tuollakin pennulla Nordic/Katiskaan.

Zefyros juoksi heinäkuussa 2009 ryhmäkoejuoksunsa Haukiputaan radalla aloittamalla voitolla. Siitä se sitten siirtyi Masterin kautta Derbyyn ja sai siinä A-finaalin kakkossijan. Sen täysveli, Waseniusten treenaama Notos, voitti B-finaalin. Loppukaudesta Zefyros rikkoi Haukiputaan lyhyen matkan rataennätyksen tullen kautta aikain nuorimmaksi RE-koiraksi.

Zefyros oli 17 kuukauden aloittaessaan uransa.

Oya on vasta aloittanut. Haukiputaa, ensimmäinen kisastartti, voitto, päivän nopein aika ja luokitus ykkönen. Ikää 16 kuukautta.

Pointti on se, että koiran kehitystä ei saa hidastaa, vaan antaa sen mennä tasonsa mukaisesti – oli sen syntymäaika mikä tahansa.

Nuoren koiran ratakoulutus alkaa pentuna. Paljon vapaata juoksemista vaihtelevassa maastossa nopeudeltaan tasavertaisessa seurassa. Silloin se oppii kiihdyttämään, jarruttamaan, kääntymään vasemmalla ja oikealle, ja koordinoimaan liikkumistaan muiden koirien suhteen. Mutta tärkeimpänä, se kehittää kasvun myötä fyysistä voimaansa ja kuntoaan. Silloin se on viimeistelyä valmis tullessaan ikään, jolloin ura alkaa.

Pahinta mitä pennulle voi tehdä, on laittaa se jäihin kasvuajakseen ja säästellä – ja aloittaa fyysinen treeni vasta sitten, kun sen pitäisi jo aloittaa kilpaura.

Pentu on siis oppinut juoksemaan vapaana. Vartalon hallinta on automaatti sen lihassoluissa ja hermotuksessa. Ollaan kuin itsekseen saavutettu sama mitä ihmiset tekevät liiketoistoilla vaikkapa kontaktilajeissa. Tai ylipäätään missä tahansa urheilulajissa, jossa teknisellä osaamisella on vahva rooli. Kun ratakoulutus alkaa, niin se alkaa useimmiten käsivieheellä. Paitsi että siinä hiotaan nopeutta, niin siinä opetetaan koira juoksemaan suoralla täysi- tai ylivauhtisesti. Se ei ole enää viehekoulutusta, vietin herättämistä, kuten liian moni luulee. Ne asiat on tehty jo aiemmin. Ensijaisesti kasvattajan jalostusvalinnoissa, toissijaisesti pikkupennun leikittämisessä.

Ei käsiviehettä ole mitään tarvetta tahkota satoja kertoja. Muutaman kerran jälkeen ollaan fyysisesti saavutettu se, mitä käsiviehetreeni kykenee antamaan. Samalla ollaan opetettu yksi tärkeä asia: juoksemaan suoraa rätin perässä.

On siis siirryttävä eteenpäin. Radalle, toisenlainen viehe ja kaarre.

Ei kaarteen oppiminen ole uutta pennulle. Se on juostessaan kääntynyt jo satoja, mielellään tuhansia kertoja. Nyt vain kerrotaan nuorelle koiralle pari asiaa. Ensinnäkin että kaarteen päässä, kun viehe alkaa häviämään näkyvistä, niin käännytään vasemmalle. Ihan joka ikinen kerta, joka ikisellä radalla. Sekä annetaan pennun oppia, että täyttä vauhtia voidaan juosta kaarteessakin.

Ei tuotakaan ole tarvis tahkota kerta toisensa jälkeen, viikko viikon jälkeen. Tyhmempikin koira oivaltaa kohtuullisen nopeasti, että rata koostuu kahdesta osasta. Ensin on suora ja sen jälkeen käännytään vasemmalla. Joka kerta.

Lähtökoppi on se helpoin. On ihan sama tehdäänkö se pikkupennulle, ratakoulutuksen alussa tai aivan viimeisenä asiana. Jokainen koira, joka ajaa viehettä, oppii erittäin nopeasti, että vieheen perään päästään vain yhtä tietä: siihen suuntaan mihin nokka osoittaa ja veräjän kautta.

Viimeiseksi nuo kaikki laitetaan yhteen. Palapeli saa ulkomuotonsa. Ja koira menee soolokokeeseen.

Suurimmat virheet, joita treenarit kerta toisensa jälkeen tekevät, ovat

• fyysisesti kehnossa kunnossa oleva koira, jolloin omaa tekemättömyyttä yritetään korjata lyhyillä vedoilla ratavieheen perässä ratakoulutusvaiheessa; jos koiran kunto on vajaa, niin ei se jaksa edes sprinttiä, vaikka kaikki muu olisikin jo hallinnassa
• olla lukematta koiran aitoa kehitystä, vaan noudattaa orjallisesti jotain luuloa. Koiran täytyy antaa kehittyä henkisesti valmiiksi kilpailemiseen, mutta silloin seurataan nimenomaan koiraa – ei omaa kuvitelmaa koirasta jossain hatusta heitetyssä kaavassa.

Stetsontyyppisessä tilastoinnissa voisi väittää, että noin 90 prosenttia koirista pääsi nopeammin radalle, jos perustyö olisi tehty silloin kun olisi pitänyt ja treenarit antaisivat koiran tehdä sen mitä se osaa – eivätkä jarruttelisi koiran kehittymistä.

Tuota ei saa myöskään käyttää tekosyynä omalle ahneudella. Ja on muistettava, että kalenteri ei kerro kaikkea: koiran syntymäaika ratkaisee milloin se ylipäätään pääsee aloittamaan ratauransa.

Kuitenkin, Zefyros aloitti kilpailukautta aiemmin kuin se ylipäätään olisi saanut osallistua Junior Derbyyn. Oya aloitti kilpailukautta aiemmin kuin se ylipäätään olisi saanut osallistua Junior Derbyyn. Saavatko ne – jos Jumala ja rouva Fortuna suovat – etua siitä, että niillä on kokemusta yhtä kilpaulukautta enemmän kuin vastakilpailijoilla? Kyllä, tekniikan ja pelisilmän verran – huippunopeus on silti perimässä. Se tulee jos on tullakseen – ja jos treenari antaa sen tulla.