Me saimme ostettua kohtuullisen edullisesti pari säkkiä Belcandoa messuilta. Voisin huijata itseäni sillä, että saimme hinnan alas koska kävimme ständillä juttelemassa, kun messutilaisuus veti viimeisiään. Aika monet pienemmät yrittäjät haluavat myydä silloin säkkinsä pois, koska eivät halua kantaa niitä takaisin autoon. Mutta ei tuo aivan pidä paikkaansa.

Myyjät yrittävät tehdä kauppaa, saada uusia sieluja takataskuunsa ja sitoutettua brändiinsä, joten hinnan saa alas vaikka heti messujen ensimmäisellä minuuttilla. Ruokakauppiaat eivät ole siellä tekemässä nopeaa voittoa, vaan markkinoimassa. Tai ainakin pitäisi, kaikki eivät sitä tee. On muutenkin outoa, että melkoisen moni myyjä ei edes yritä myydä. Seistään tylsänä tavaroiden takana, ei osata vastata edes alkeellisempiin kysymyksiin. Oikeammin, ei haluta vastata. Ollaan unohdettu myyntitaito, jos sellaista on koskaan ollutkaan. Belcandon ständillä tapahtui myyntiä.

En ollut pahimmillani, mutta en parhaimmillanikaan. Itseasiassa yritin olla kohtuullisen asiallinen. Kerroimme mitkä ovat meidän tarpeemme ja halumme. Myyjä teki pari virhettä. Hän ohitti tarpeet ja muutti myyntiväittämiään aina sen mukaan mitkä olivat halumme. Katteettomat lupaukset ovat aina vaarallisia. Se oli kuitenkin positiivista, että Belcandolla ymmärrettiin samalla sekunnilla, että me emme ole tavallisia asiakkaita; meille ei kannata saarnata takiaisen terveysvaikutuksista. He osasivat työnsä, myymisen, kohtuullisen hyvin itseasiassa – päinvastoin kuin esimerkiksi Ziwipeaksillä, jotka sortuivat laittamaan ravitsemusta ja aineenvaihduntaa aivan uuteen uskoon. Ammattitaidottomuus ei ole hyve, eikä ostajan vedättäminen järkevää – terveisiä vaan Uuteen-Seelantiin. Saksalainen täsmällisys veti pidemmän korren tällä kertaa.

Belcando kuuluu hintaluokkaan 50 -60 euroa – useimmat taitavat myydä sitä 55 euron kintailla. Netistä ruuasta löytää samat jutut ja väitteet kuin kaikilta muiltakin valmistajilta. Ehkä jossain vaiheessa jonkun olisi syytä oivaltaa, että nettiäkin voisi käyttää markkinointiin – mutta silloin täytyy erottua, tai lähteä hinta- ja toimituskilpailuun mukaan.

Kun googletuksen kautta valitsee belcando.fi-linkin, niin päätyy Espoon Akvaariotukun sivuille. Siellä hetken pyörittyään löytää Belcandon tiedot, joissa kerrotaan ah niin tuttua huttua holismista, ihmisravinnoksi kelpaavista raaka-aineista ja miten kaikki tulee hyvämaineisilta saksalaisilta maatiloilta. Toivottavasti ei kuitenkaan Ruhrin alueelta… tai menee holistisuus ihan uuteen uskoon. Töppi on, että lue lisää Belcandosta-linkki kääntyy saksalaisille ja saksankielisille sivuille. Suomessa osataan englantia, vaikka saksa Keski-Euroopassa valtakieli onkin. Tuo materiaali olisi pitänyt löytyä kotimaiselta sivustolta molemmilla kotimaisilla kielillä – ja saksalaisen tuottajan olisi syytä saada englanti kielivalikoimiinsa asap.

Me otimme kokeiluun kaksi säkkiä: adult powerin ja activen.

Meitä varoiteltiin, että power saattaa lihottaa greyhoundimme nopeastikin, normiaktiivi saattaisi riittää. Tuota käytettiin myyntiargumenttina läpi koko keskustelun. Belcando on poikkeuksellinen ruoka verrattuna mihin tahansa muuhun kuivamuonaan. Se tarttuu kiinni, siinä on potkua. Husky-valjakkokin jaksaa ja menestyy pelkästään sillä.

Tuo sai minut hiukan varpailleen, koska en tunne ainuttakaan aitoa kilpavaljakkoa, joka söisi pelkästään noin 60 euron hintaista kuivamuonaa. Tipahdin takaisin kantapäilleni ja lopetin husky-argumenttien kuuntelemisen siinä vaiheessa, kun kilpavaljakon kehuttiin menestyvän myös näyttelyissä. En tiedä huskeista tarpeeksi, mutta tähän päivään mennessä ne eivät ole olleet multi-purpose, eivätkä aidot työvaljakot käy näyttelyissä.

Myyjä oli kuitenkin vakuuttunut, että koiramme voisivat ja jaksaisivat paremmin, ruokintakulut pienenisivät ruokintamäärien vähentyessä, painoa saattaisi tulla nopeastikin lisää ja me tulisimme kokeilun jälkeen varmastikin siirtämään tusinan koiran laumamme Belcandolle. Hienoa jos noin kävisi, joten aloitimme kokeilumme powerista, koska talven perustreenissä saisi koirilla olla enemmän läskiä luiden ympärillä.

Belcando Adult Power ei ole valmistusaineiltaan mitenkään poikkeuksellinen. Prosentit ovat mukavan korkeat, 29,5/20,5, mutta hiukan ihmetyttää, että valkuaisessa ollaan jääty alle 30 prosentin. Toisaalta, kun mainokset lupaavat korkeaa sulavuutta ja proteiinien olevan 80 prosenttisesti siipikarjasta ja kalasta, niin nettohyöty saattaa helpostikin olla parempi kuin jollain maissiin perustuvalla 36 % raakavalkuaisella.

Valmistusainelistan alkupää kertoo, että kyse on aivan tavallisesta ”rotunsa edustajasta”: kuivattu kananliha (28,0 %); maissi; riisi; sillijauho (7 %); siipikarjanrasva; puhdistettu kasviöljy; kuivattua kananmunaa (2,5 %). Kananmunan jälkeen alkaa hauskuus, sillä siirrytään holistiselle osalle. Yrttejä on huimat 0,2%, mutta öljynsä menettänyt viinirypäleensiemen on aivan huippu.

Olen aivan varma, että jos joku vaivautuisi tekemään edullisesti aivan aitoa, hienostelematonta työkoirasapuskaa, ilman holistisia liirumlaarumeja ja siihen liittyvää suoranaista huijaamista, niin kauppa vetäisi – sen minkä katteessa menettäisi per säkki, niin tulisi suurissa myyntierissä takaisin. Tuollainen ruoka ei edes söisi näiden liirumlaarum-ruokien markkinaosuuksia, koska ei kukaan täysjärkinen kallista ruokaa osta isolle laumalle siksi, että sieltä löytyy siankärsämöä tai alle 2,5 % hydrolysoitua kananmaksaa.

Belcancon powerissa osui kaksi asiaa, toisiinsa liittyvää, silmiin. Ensimmäinen, että säkkiä oli hankala kantaa. Se oli pienempi kuin ueimmilla muilla merkeillä, joten se ei kulkenut olkapäällä yhtä näppärästi. Toinen, että kun sen kaatoi 15 kiloa vetävään tynnyriin, niin määrä jäi tilavuudesta vajaaksi. Epäilevänä ihmisenä olin valmis julistamaan vajaista säkeistä, mutta oli siinä riittävän tarkasti se tuttu 15 kiloa. Ruoka on siis painavampaa per rae kuin muilla.

Meillä syötetään lihaa, munia, rasvaa ja loppu jatketaan kuivamuonalla. Belcandon mittamukin mukaan antaisimme 100 grammaa, jos määrä olisi tilavuutena sama kuin yleensä käyttämällämme Jepellä. Jeppe maksaa luokkaa hieman alle 25 euroa, Belcando noin 55 euroa. Tämä on se kaava, jolle yksikään hinnoiltaan super premiumia myyvä ei ole vielä voinut yhtään mitään. Meillä koirat voivat hyvin, ne näyttävät hyviltä, ne pysyvät terveinä ja mikä tärkeintä: ne ovat perkeleen nopeita ja menestyvät kilpailuissa; ei Nordic Greyhounds aivan katteetta ole Suomen ykkösosaaja greyhound racingissä. Ja tämä ruokinnalla, joka on edullista, helppoa ja toimivaa.

Nyt meille luvataan, että saamme parempia tuloksia kalliimmalla ruualla siten, että kokonaiskulut jopa laskevat.

Menin hetken jonkin verran pienemmällä määrällä kuin mitä Jeppeä olisi palanut. Vain hetken, koska lauma pirun nälkäisiä koiria tuhoaa huushollin nopeammin kuin mitä kykenee sanomaan holistisesti pienemmät ulostemäärät. Nostin määrän samaan kuin Jepellä – ja tähän kaatui Belcandon taloudellisuuspointit. Kun kauhaisen saman määrän tuplakalliimpaa ruokaa, jonka säkissä on nappuloita kappalemäärällä vähemmän, niin ruokintakulut nousevat aika paljon. Tuo on kuitenkin merkityksellinen pointti ainoastaan meille/heille, joilla on enemmän koiria – yhden tai kahden koiran taloudessa se ei ole merkityksellinen. Joten annettiin ajan kulua, ja seurattiin mitä koirille tapahtuisi. Ruuan toimivuus on kuitenkin arvo sinällään.

Power-säkki alkoi loppumaan, ja lopputulema oli, että meillä oli jokainen koira laihtunut ruualla, jonka olisi pitänyt lihottaa niitä aikana, jolloin yritämme nimenomaan saada painoa päälle. Ei hyvä. Selitykseksi ei kelpaa, että koirat olisivat tarvinneet pidemmän ajan tottua ruokaan, ja oppia käyttämään sen ”rasvojen korkeaa energiapitoisuutta ja huippulaatuisia proteiinilähteitä oikeassa suhteessa”. Meillä koirat eivät ole koskaan tarvinneet totuttautumisaikaa mihinkään ruokaan, ja ne ovat aina saaneet reippaasti rasvaa – suurin osa niiden energiasta tulee aina rasvasta. Ne osaavat siis käyttää rasvaa.

Kaupan päälle jokainen koiramme alkoi syödä ulosteita. Ei mitenkään harvinaista talvella, mutta määrä ja into oli jotain aivan poikkeuksellista.

Se Powerista, ei sopinut meille. Joten aktiivi kokeiluun. 25/14,5-ruoka, jonka koostumus oli käytännössä sama kuin Powerissa, mutta lihamäärää oli tipautettu jonkun verran. Annoin noin puolitoista kertaa yli Powerin, eli lähes tupla Jeppeen nähden ja nostin lihan määrää. Koirien paino ei noussut.

Se siitä. Belcando ei sopinut meille.

Jollekulle muulle varmasti sopii, ja jos normaalistikin käyttää saman hintaluokan ruokia, niin Belcando saattaa hyvinkin olla kokeilemisen arvoinen ruoka – varsinkin jos onnistuu tinkaamaan hintaa edes hivenen alaspäin. Mutta meille Belcando ei ollut toimiva ruoka, vielä vähemmän edullinen ruoka – edes messualennuksilla.

Kallis ruoka on aina kallis myös syöttää – jos huomioidaan ainoastaan ruokintakulut.