Kyllä, jotkut levittävät myrkkysyöttejä. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että jos koira jonkun käntynpalan popsii ulkoilulenkillä, niin ei siitä paniikkia kannata tehdä vaikka olisikin ollut rotanmyrkyllä maustettu. Rajumpi troppi monen omistajan popsima verenohennuslääke Marevan on.
Rotanmyrkkysyötit eivät ole käytännössä suurikaan uhka koirille, käytännön elämässä. Bromadiolonia sisältävissä myrkyissä, esim. Rotanmyrkky 342, koirien LD50-annos (annos joka on tappanut puolet koe-eläimistä) on yli 10 mg/kg. 30 kg greyhoundin olisi siis saatava yli 300 mg, joka tarkoittaa 6 kg itse tuotetta. Ratakissa on vaikuttavana aineena difenakumi, jonka LD50 on koirille yli 50mg/kg. Kun Ratakin suurimmassa 5 kg annoksessa on silloin difenakumia 250 mg, niin 30 kg koiran olisi saatava 1500 mg vaikuttavaa ainetta. Vaatii valmista myrkkyä kuusi kappaletta noita viiden kilon paketteja äkkiä päässä laskien. Hiiribaareissa on vieläkin vähemmän vaikuttavaa ainetta, koska esim. Ratakin hiiribaarissa on painoa 100 grammaa.
Muitakin vaikuttavia aineita on. Koiran ja kissan LD50 varfariinille kertasyönnillä on haarukassa 5 – 50 mg/kg ja brodifakumilla 0,25 – 3,6 mg/kg. Siitä vain laskemaan paketin kyljestä paljonko täytyy paahtoleivän viipaleen sisälle ainetta työntää.
Suurin osa hivenenkään uudemmista myrkyistä (ns. tappaa kertasyönnistä) ovat ns. antikoagulanttimyrkkyjä, jotka estävät veren hyytymisen ja tappavat rotan tai hiiren sisäiseen verenvuotoon. Toki nämä aiheuttavat saman kaikille, myös koirille ja ihmisille, mutta edelleenkin jyrsijät ovat herkempiä kuin me tai koiramme. Yleensä rotan- ja hiirenmyrkyt ovat lisäksi värjätty sulamattomalla väriaineella, jolloin syöminen on helpompaa todentaa plus myrkyn näkee kauempaakin. Oranssi, sinivihreää tai vihreää väri ulosteessa (tai leivässä) kertoo rotanmyrkystä.
LD50 kertoo millä annostuksella puolet koe-eläimistä (koirilla useimmiten beagle) on kuollut. Kun tiedetään koiran saaneen myrkkyä, niin syödystä annosmäärästä on kohtuullisen helppoa laskea myrkyn määrä, jolloin tiedetään mikä on ”riskiraja”. Terveellä aikuisella kuoleman riski on siis 50 % luokkaa LD50-annoksella. Myrkytysoireita toki voi alkaa esiintymään aiemminkin, mutta todella harvoin kun ollaan huomattavasti alle tuon määrän. Edelleenkin kannattaa muistaa kuinka paljon koiran on kuollakseen syötävä.
Hyvin nuoret sekä hyvin vanhat eläimet ovat alttiimpia antikoagulanttirotanmyrkkyjen vaikutuksille. Kilpirauhasen vajaatoiminta esimerkiksi voi voimistaa tai pidentää myrkyn vaikutusta hidastamalla elimistön aineenvaihduntaa. Maksasairaus tai suoliston K1-vitamiinia tuottavien bakteereiden väheneminen antibioottikuurin seurauksena ovat myös myrkytykseen altistavia tekijöitä.
Jotkut ovat olleet huolissaan myös etanasyöteistä, nehän tappavat myös kotona ja puutarhassa. En ole koskaan kuullut, että joku vatipää olisi niillä yrittänyt hoitaa pois päiväjärjestyksestä naapuruston koirakantaa, mutta kotipuutarhassa riski on. Riskiä pienentää se, että en löytänyt minkäänlaista myrkytysrajaa koirille etanamyrkyille. Niin kauan kun joku ei muuta esitä, niin itse pidän etanasyöttejä koirille yhtä suurena uhkana kuin muuraissyöttejä – eli nollana.
Kun guugletin muutamaa myrkkyä, niin törmäsin huolestuttaviin sivuihin, jotka vain alleviivaavat netin ongelmaa. Kukaan ei takaa mitään tietoa, faktoideja kopioidaan kritiikittä ja jossain vaiheessa elinkaartaan ne muuttuvat tosiksi. Yksi tällainen meemi voisi olla vaikka hiirenmyrkkynä käytetty krimidiini, joka on niin hirveä myrkky, että jos ei välittömästi saa koiralle B6-vitamiinia injektiona, niin koira kuolee hengityksen lamaantumiseen. Ensinnäkään en löytänyt yhtään vuoden 1988 jälkeen valmistettua krimidiiniä sisältävää tuholaismyrkkyä. En myöskään löytänyt mitään viitettä siitä, että se olisi curareen verrattava tappaja. Tai että etanamyrkyt tappaisivat jos ei saada nopeasti atropiinia.
Mutta mielelläni otan vastaan parempaa tietoa, jos jollakulla sellaista on. Kotskasivulinkit eivät sellaisia ole. Siihen asti tyydyn kokemusperäiseen tietoon, että etanamyrkky saattaa joillekin aiheuttaa vastaavanlaatuisen reaktion kuin rupisammakko: kuolaamista, jota voi helpottaa maidolla tai piimällä.
Tuossa on muuten yksi mielenkiintoinen linkki, vuodelta 2006: ELÄINSUOJIEN JA ELÄINTEN PIDOSSA KÄYTETTÄVIEN LAITTEIDEN TUHOLAISTEN JA TAUTIEN TORJUNNASSA SALLITUT AINEET
credit: morner
