Greyhoundien kilpailuruokinta on asia, jota eräällä tavalla pidetään omana tieteenhaarana. Jokaisella kasvattajalla ja auktoriteetilla on oma näkemyksensä ja suosituksensa aiheesta. Suhtautuminen on minusta outo, koska mitään sellaista kuin kilpailuruokinta ei itseasiassa edes ole. On ainoastaan erilaisia painotuksia riippuen siitä, mitä halutaan saavuttaa. Aivan samoin kuin ns. arkiruokinnassa. Kilpailukauden ruokintaa toki painotetaan eri tavalla kuin talvikauden kunnon kohotuksessa ja kilpailuaamun ruokinta eroaa vaikka seuraavan päivän aamusta. Kuten treenausta, hoitoa ja ylipäätään ruokintaa, niin tämäkin voidaan tehdä useilla eri variaatioilla. Seuraava on kuitenkin todettu toimivaksi, ja sillä on voitettu isoja kilpailuja.
Kilpailukauden ruokinnan on täytettävä aivan samat vaatimukset kuin muinakin vuodenaikoina. On saatava tarvittavat suojaravinteet ja energia. Kilpaillessa kulutus on kuitenkin suurempi kuin levossa tai treenissä. Ei niinkään energian suhteen, sillä siltä osin kilpailevakaan greyhound ei ole sohvakoiraa kummallisempi Talvella hangessa rämpiminen tai muu pitkäkestoisempi liikunta kuluttaa huomattavasti enemmän kuin starttaaminen. Lisäksi painokontrolli aiheuttaa omat vaatimuksensa ruuan energiatiheyteen. Rasvaa tarvitaan, mutta sen kanssa ei voida liioitella – kilonkin lihoaminen vie voiton. Vitamiinien ja kivennäisten suhteen kulutus kasvaa, ja tuo tarve on tyydytettävä. Kilpailupäivän stressi, varsinkin kilpailua edeltävä odotus, aiheuttaa lihasten energiavarastojen tyhjentymistä jännityksen takia tai liiallista läähätystä tai haukkumista. Tämä, yhdistettynä kuivumiseen nestehukan takia ja elektrolyyttien epätasapainoon, heikentää suoritusta ja mahdollisuuksia voittoon. Nämä kaikki on huomioitava ruokintaa suunniteltaessa.
Ruokinnan perusta
On aivan sama millä idealla koiraansa ruokkii, kunhan se kattaa tarpeet. BARF toimii siinä kuin kuivamuona tai sekaruokinta. Täytyy vain huolehtia siitä, että ruoka on sulavaa, siinä ei ole raaka-aineissa painotuksia, jotka voivat kuivattaa greyhoundia ja sen energia on oltava maltillinen, mutta sisältäen silti riittävästi rasvaa. Barf sulkee itsensä kokonaismäärän ja sulavuuden osalta pois järkevänä vaihtoehtona. Kuivamuonien ongelmana on heikkolaatuinen valkuainen, jonka poistaminen munuaisten kautta virtsaan kuivattaa elimistöä. Sopivimmaksi tavaksi jää sekaruokinta tai puhdas lihapohjainen.
Ruokkii miten tahansa, niin kannattaa sisäistää yksi asia. Mikään ruokintapa ei kata yksinään lisääntynyttä raudantarvetta, elektrolyyttejä ja kalsiumin tarvetta. Vitamiineissa on sama ongelma. On pakko turvautua lisäravinteisiin. Jos yritetään normaaliruualla kattaa kohonnut tarve, niin ruokamäärät nousevat niin korkeiksi, että sitä ei voida enää syödä. Tämä pätee ihmisillä, kuin myös eläimilläkin.
Greyhound tekee anaerobisen suorituksen. Suoritukset jaetaan yleensä aerobiseen ja anaerobiseen keston mukaan, koska kesto määrää miten energiaa tuotetaan kolmesta mahdollisesta tavasta. Alle minuutin kestolla ollaan anaerobisella puolella ja yli neljän minuutin menee aerobiselle. Väliin jäävät ei ole puhtaasti kumpaakaan. Ensimmäiset 5- 20 sekuntia energia tuotetaan entsymaattisesti puhtaasti solutasolla. Se on nopein ja räjähtävin tapa saada lihakset töihin, mutta hyötysuhteeltaan kehno ja maksaa koiralle paljon. Voima tuotetaan ATP:llä, kreatiinifosfaatilla (CP) ja ADP/myokinaasireaktiolla. Tuosta rajasta aina kahteen minuuttiin asti energia tehdään anaerobisesti (ilman happea) glukoosista eli lihasten varastosokerista. Se on erittäin monimutkainen tapa, hyötysuhteeltaan myös kehno. Kahdesta minuutista ylöspäin lihakset ruokitaan kaikkein vaikeimmalla, mutta hyötysuhteeltaan parhaimmalla tavalla. Oksidatiivinen, hapettava, metaboliikka pystyy käyttämään elimistö useita energian varastointitapoja hyväkseen. Sillä ei saada räjähtävää nopeutta, vaan maksimaalista kestävyyttä, eikä greyhoundin elimistö käytä kilpaillessa sitä hyväkseen.
Ruokinnassa tällä on se merkitys, että greyhound ei tarvitse erittäin korkeaa rasvaa energiantuottoon, vaan maltillisempana määränä normiaineenvaihdunnan tarpeeseen ja muuhun elimistön vaatimuksiin. Hiilihydraatteja suosittiin aikaisemmin siksi, että sen uskottiin täyttävän nopeammin elimistön glykogeenivarastot. Tutkimusten perusteella tiedetään, että rasva toimii paremmin kestävyyskoirilla ja sprinttereillä rasvalla saadaan sama tulos kuin hiilihydraateilla. Hiilihydraateilla ei saada kuin laskennallista energiaa hieman yli 3 kilokaloria, mutta rasvan tuplaenergian lisäksi se on edellytys rasvaliukoisten vitamiinien hyödyntämiselle. Rasvan metabolisointi tuottaa vettä 107 g per 100 g rasvaa (proteiinit 40g/100g, hiilihydraatit 55g/100g), joten se on erittäin tärkessä roolissa nesteytyksessä. Hiilihydraatilla ei siis käytännössä ole muuta merkitystä kuin olla keskinkertainen energiantuottaja, mutta rasva on tuon lisäksi mukana lähes kaikessa elimistö prosesseissa.
Greyhound vaatii muita rotuja enemmän valkuaista suuremman lihasmassansa takia. Proteiinit ovat suurimmassa merkityksessä treenin aikana, kun lihasmassaa rakennetaan, mutta tarve on melkoinen kilpailukaudellakin. Joka kerran kun koira rasittuu, oli se sitten sprinttavaa greyhound tai iditarod-husky, niin siltä tuhoutuu ja vaurioituu lihassoluja. Nämä on korjattava ja rakennettava uudelleen. Siihen tarvitaan hyvälaatuista eläinproteiinia, joka sisältää kaikki tarvittavat aminohapot.
Mineraalit ovat erittäin tärkeässä roolissa. Elimistö hukkaa elektrolyyttejä, suoloja, suuria määriä neutraloidessaan anaerobisen energiantuotannon kuona-aineita, kuten maitohappoa. Luuston kautta kiertää parhaimmillaan gramman verran kalsiumia, joka on saatava jostain – ellei sitten halua altistaa pitkän ajan puutteesta aiheutuvalle osteoporoosille.
Ruokakupin sisältö
Jos treenikaudella ruokinta on kohtuullisen staattista – samaa huttua päivästä toiseen – niin kilpailukaudella asiaan olisi syytä tulla muutos. Ei paljoa, mutta määrättyjen asioiden tulisi elää päivästä toiseen, viikon jaksossa (jos kilpailee viikottain). Kilpailun jälkeen pyritään auttamaan elimistöä palautumaan, ja siitä päivä kerrallaan valmistaudutaan taas uuteen koitokseen. Suuriakaan muutoksia ei tarvitse tehdä, lähinnä muutetaan määrää, niin ruuan kuin lisäravinteidenkin.
Kilpailun jälkeinen ruokinta
Koiran ruokinta alkaa itseasiassa jo pari tuntia startin jälkeen. Ei koskaan aikaisemmin, koska greyhoundin ruuansulatus palaa tolkkuihinsa vasta noin kaksi tuntia suorituksen jälkeen. Ihmiset eivät miellä sitä ruokintana ja osa jättää sen jopa tekemättä, mutta se on oleellinen osa. Kaikki juottavat koiransa suorituksen jälken. Kuka enemmän, kuka vähemmän – se riippuu koirasta ja omistajasta. Osa käyttää valmiita palautumisjuomia ja tuudittautuvat niiden tehoon, koska niiden nimi on palautumisjuoma. Tosiasiassa suurin osa niistä on vain värjättyä vettä, joista löytyy pieniä määriä suoloja. Parhaimmillaankin ne ovat ”vain” elektrolyyttivalmisteita, pahimmillaan eivät oikein niitäkään. Ihmisten tuotteita voidaan tietysti käyttää, mutta niiden mineraalisuhteet poikkeavat koirien tarpeista johtuen ihmisen erilaisesta hikoamistiestä. Mutta toki nekin ovat parempia kuin ei mitään.
Suorituksen jälkeen koiran elimistö on katabolisessa tilassa. Tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että maitohappo ja muu kuona-aine tuhoaa lihassoluja. Lihakset siis eräällä tavalla ovat purkutilassa. Palautuminen tarkoittaa sitä, että elimistön katabolia käännetään anaboliaksi, eli soluja aletaan uudelleen rakentamaan. Anabolisuus ei ole doping-termi, vaan tarkoittaa vain uudelleenrakentamista. Insuliini on elimistön anabolisin hormoni. Kun syödään, niin elimistö vastaa verensokerin nousulla, jolloin insuliinia lähtee virtaamaan. Insuliini on se työkalu, avain, jolla aminohapot saadaan soluihin käytettäväksi. Siitä seuraa väsymisen tunne, jonka yksi merkitys on rauhoittaa, jotta kroppa voisi keskittyä nimenomaan korjaamiseen ja uuden rakentamiseen. Sokeri aiheuttaa nopeimman insuliinivasteen, ja myös pahimman väsymisen. Siksi sokerin, hiilihydraatin, antaminen ennen starttia kuuluu sarjaan huonot ideat. Samasta syystä osa antaa hiilihydraattipitoisen palautumisjuoman startin jälkeen. Tarkoituksena on nostaa insuliini mahdollisimman ylös niin nopeasti kuin mahdollista, jotta elimistö muuttaisi katabolisen tilan anaboliseksi. Tässä ajattelussa on vain yksi puute. Se ei ihan toimi. Insuliinista ei ole mitään hyötyä, jos verenkierrossa ei ole niitä rakennuspalikoita, aminohappoja. Tyhjästä on paha nyhjäistä, eikä vasara auta jos ei ole nauloja. Tiedämme myös, että rasvakin nostaa insuliinia. Jos näin ei kävisi, niin karppaajat olisivat kuolleet sukupuuttoon jo aikoja sitten. Rasva on myös koiran elimistyön pääasiallinen ja tärkein energiantuottaja. Rakennuspalikat ja polttoaine eivät kuitenkaan riitä, jos elimistö on niin hapan, että kaikki menevät rikki. Voihan ruosteisen auton moottori käydä iloisesti, mutta paha sillä on ajaa, jos pyörän ripustukset romahtavat ruostuneesta pohjasta. On siis jollain neutralisoitava elimistön happamuus. Siihen tarvitaan elektrolyyttejä.
Koira tarvitsee vettä. Tuota tarvetta minä en edes suostu perustelemaan. Koira tarvitsee rakennuspalikoita, nioitä proteiineja. Koira tarvitsee energiaa rakentamiseen ja omaan ”tyhjäkäyntiin”. Koska emme halua polttaa valkuaista energiaksi, niin tarvitaan rasvaa. Josta saadaan kaupan päälle lisää vettä. Myös happamuus täytyy neutralisoida elektrolyyteillä. Tässä meillä on palautumisjuoman ainekset. Jokainen osannee sekoittaa tarvittavan litkun. Jos tuota haluaa vielä vähän buustata, niin lisätään hiven sokeria rajumman insuliinipiikin saamiseen.
Kilpailun jälkeinen iltaruokinta
Ruokinta on normaali, hivenen suuremmalla määrällä. Annokseen lisätään reippaammin vettä ainakin niillä koirilla, joilla joudutaan rajoittamaan juomista. Joukkoon lisätään kalkkia ja elektrolyyttejä kattamaan puskurien tyhjenemiset veren neutraloimisessa. Rasvaa lisätään reippaasti helpottamaan elimistön palautumista.
Viikkoruokinta
Viikolla ruuan määrää aletaan vähentämään asteittain alkaen kaksi päivää ennen starttia, ja viimeistään silloin lisätään myös elektrolyytit ja kalkki muiden lisäravinteiden kanssa. Rasvassa ollaan palattu normaaliin päivä tai kaksi (usein maanantaina tai tiistaina) ja sekaruokkijat alkavat vähentämään kuivamuonan osuutta. Pelkällä kuivamuonalla syöttävien kannattaa seurata koiran kuivumista, ja yrittää paikata tilannetta lisärasvalla. Lihaa käyttävien olisi syytä lisätä kilpailukaudella ylipäätään lihan osuutta reippaasti. Vähentää mahdollisuutta stressin aiheuttamaan vatsan löysyyteen ja kuivumiseen. Kilpailun aaton aattona annetaan normaalia joltisenkin pienempi annos ja aattona luokkaa puolikas. Lisäravinteet annetaan normaalisti, eikä unohdeta elektrolyyttejä.
Kilpailuaamu
Kilpailupäivän stressi, niin henkinen kuin fyysinen, kuluttavat verensokeria ja lihasten energiavarastoja, jotka molemmat suoraan leikkaavat nopeutta ja suorituskykyä. Kun nämä ynnätään matkan, odottamisen ja läähättämisen aiheuttamaan nestehukkaan, niin kilpailuaamun ruokinnalla on merkitystä. On kuitenkin muistettava kaksi asiaa. Greyhound ei kalorien polttamisen suhteen tee mitenkään suunnattoman rasittavaa suoritusta, ja että ajovietti on ns. kyllääntyvä vietti. Jos ei ole tarvetta syödä, ei ole tarvetta metsästää. Kaikki muistavat sir Attenboroughin leijonadokumentit, joissa gaselli laiduntaa laiskottelevan leijonalauman vieressä. Savannien märehtijät tiesivät, että kylläinen leijona ei ole vaarallinen. Se ei metsästä. Greyhoundilla on hieman sama asia, olkoonkin että tuhatvuotisen jalostuksen myötä koiramme ajavat myös vatsa täynnä. Voittaminen muodostuu useammasta asiasta, lihaskunto ja onni ovat luonnollisesti oleellisia, mutta tahdolla on suunnaton merkitys. Nälkä voittaa. Koirilla kyse ei ole selkeästä tahtotilasta, mutta pieni nälkä lisää työmotivaatiota melkoisesti.
Pasta, peruna ja riisi, ovat teoriassa hyödyllisiä, mutta hiilihydraattitankkaus ei toimi greyhoundeilla, ei maastokoirilla, ei agilityssä eikä valjakoilla. Noilla saadaan kivasti nostettua verensokeritasoa ennen starttia ja saadaan koira väsyneeksi ja haluttomaksi ennen starttia. Jos ruokinnan ja startin välillä on riittävästi aikaa, niin koira ehtii tasaantua, mutta tuo heittely poltti jo itsessään energiaa. Toinen ongelma on hiilihydraattitankkaukseen käytettävien ruoka-aineiden käytännössä täydellinen mineraaliköyhyys. Jos greyhound ei kuivu ja kramppaa muuten, niin hiilihydraattitankkauksella kylläkin. Vielä kymmenenkin vuotta sitten greyhoundeja tankattiin Suomessa valkoisella leivällä. Silloin radalta tuleva kramppaava koira ei ollut harvinaisuus, ja kädettöminkin treenari osasi antaa ensiavuksi kävelytystä. Tänään ollaan luovuttu tankkauksesta, suurin osa syöttää lihaa, eikä alle 10 olevaa rasvaprosenttia enää pidetä optimina, niin krampit ovat harvinaisuus ja aika monet eivät edes tiedä mitä tehdä kramppaavalle koiralle.
Kilpailuaamun ruokinnalla pyritään kolmeen tärkeään asiaan. Katetaan matkustamisen ja odottamisen aiheuttaman stressin energiavaje (ei se edellisestä illasta iltapäivän starttiin aikana energiaa kuluta). Nesteytetään koiraa. Täydennetään elektolyyttipuskurit yli äyräidensä.
Koiralle annetaan määrältään erittäin pieni ateria. Yksi tai kaksi keitettyä munaa, pieni nokare lihaa. Osa laittaa mysö pienen määrän kuivamuonaa, mutta ei siitä mitään hyötyä ole. Pieni loraus kasvisöljyä. Elektrolyytit. Sekoitetaan ja tarjotaan vähintään kuusi tuntia ennen starttia, niin tuon käynnistämä ruuansulatus saadaan rauhoittumaan ennen suoritusta.
E-vitamiinilla boostaus
Stressaavien ja hermostuneiden greyhoundien rauhoittamiseen ilman, että suoritus kärsii, on useita tapoja. Käytännössä nuo ovat korvien välin hoitoa. Pyritään pitämään greyhound rauhallisena, ja estetään rataäänien kuuluminen ja tapahtumien näkyminen. Vitamiinejakin käytetään. Isompi annos B-ryhmän vitamiineja uskotaan rauhoittavan. Tämä tapa on peräisin hevospuolelta, ja toimivuudesta koirille on eriäviä mielipiteitä. Yksi käytetty tapa on ns. E-vitamiinilla buustaus. Siinä nostetaan luonnollisesta lähteestä (synteettinen ei jostain syystä toimi) olevan E-vitamiinin määrä asteittain 200 IU:hun.
tuotenimi White-E, määrää 200 iu:hun.
Suomessa yksikkönä käytetään toisinaan IE:tä, useammin KY. Nuo kaikki kuitenkin tarkoittavat samaa, eli kansainvälistä yksikköä. Lisäksi useimmissa kuivamuonissa E-vitamiinin määrä ilmoitetaan milligrammoina kilogrammaa kohti. Ainakin tuotemerkin Ido-E valmistaja ilmoitti, että 100mg puhdasta E-vitamiinia vastaa 110 KY:tä. En tiedä voidaanko tuota suhdetta soveltaa muihin E-vitamiinivalmisteisiin. Sillä ei liene kuitenkaan merkitystä, koska Suomessa pääsääntöisesti annetaan greyhoundeille liian vähän E-vitamiinia – eikä siitä tietääkseni ole koskaan raportoitu yliannostusongelmia.
Monien vuosien tutkimukset ihmisillä, hevosilla ja koirilla tukevat sitä, että äkillinen aloitus suhteellisen korkealla annostuksella pitkävaikutteista E-vitamiinia vähentää hermoärsykkeiden ylireagointia. Jos heti alkuun annetaan korkea annos, niin se tekee greyhoundin masentuneen, velton ja pehmeän oloiseksi 5-7 päiväksi. Vaikutus ei kestä pitkään. Vaikka tätä vaikutusta ei voida selittää tieteellisesti, niin se on hyvin tunnettu sivuvaikutus aloitettaessa käyttämään luonnollista E-vitamiinilisää.
Jos E-vitamiinia annetaan noin neljäsosa päivittäisestä annoksesta (10-15iu) 2-3 päivän ajan, sitten nostetaan puolikkaaseen annokseen (25iu) toiseksi 2-3 päiväksi, kunnes askel kerrallaan saavutetaan 50-100iu:n täysi päiväannos, niin silloin veltostuttavaa vaikutusta ei havaita. Siksi on tärkeää, että annosta on nostettu 50 iu:hun päivittäin vähintään 7-10 päivää ennen kilpailua tai harjoitusta. Sitten edeltävänä ja kilpailupäivän aamuna annos nostetaan suurimpaan päiväannokseen (200iu) aamuruokaan sekoitettuna.
On erittäin tärkeää antaa E-vitamiinia ainakin viikko ennen annoksen lisäämistä. Jos yht’äkkiä annetaan korkea annos kahtena aamuna ennen kilpailua, greyhoundista voi tulla veltto, eikä se anna parastaan. Tämä voitiin välttää kasvattamalla annosta ja sitten antamalla suositeltu päivittäinen maksimiannos 36 tuntia ennen kilpailua.
