Kun puhutaan kloorista, niin yleensä ilmaisu on kloridi. Kloridi on kloorin ioni eli sen atomirakenteessa elektronien määrä on tehnyt siitä sähkövaraukseltaan miinusmerkkisen. Sama pätee natriumiinkiin, tosin se on plusmerkkinen, mutta vain kloorista käytetään sen ioninimeä. Kloridi osallistuu natrium- ja kaliumionien tavoin nestetasapainon säätelyyn sekä happo-emästasapainon säätelyyn. Kloridi on osa mahanesteen, suolahapon (HCl) muodostamista. Suurin osa kloridista löytyy solujen ulkopuolisesta nesteestä ja vain hyvin pieni osa solujen sisältä.

Helpoin tapa varmistaa kloridin saanti on vanha tuttu ruokasuola, NaCl. Kloridia saa muistakin lähteistä, varsinkin kuivamuonissa.

• ammoniumkloridissa on on kloridia 66 %
• kalsiumkloridissa 48 %
• kaliumkloridissa 47 %
• natriumkloridissa 60 %

Imeytyvyys

Ei ole mitenkään yllättävää, että kloorista ei suuremmin löydy tutkimuksia aiheesta sen imeytymisen ja bioaktiivisuuden tehokkuus. Itse asiassa aika harvasta sinänsä erittäin tärkeästä mineraalista löytyy. Kloori imeytyy lähes sataprosenttisesti, mutta se alenee jos ruokinnassa aletaan liioittelemaan. Sellaisia raja-arvoja ovat rasvaa 35 % tai kypsennettyä tärkkelystä 47 %, kun sulamattoman kuidun määrä nostetaan prosentista 20 prosenttiin. Tällöin kloorin imeytyminen tipahtaa 91 prosenttiin. Ja aivan kuten natriumillakin, niin ylipäätään ulosteiden määrän kasvu lisää hukkaantuvan kloorin määrää.

Kuten jo varmasti huomattiin, niin kloorilla imeytyminen ei ole ongelma käytännössä koskaan. Jos ylipäätään ruuassa on komponentteja, joista kloridia saadaan, niin imeytymisestä tai erittymisestä ei tarvitse huolehtia missään tilanteessa. Kloorin puute on normaalioloissa teoreettinen asia – jos ruokinta on edes alkeellisella tasolla kunnossa.

Puutos

NRC kertoo vain yhdestä kloorin puutosta käsittelevästä tutkimuksesta. Yritin löytää tuoreempia, mutta turhaan. Vuonna 1987 Felder ryhmänsä kanssa selvitti, että kun kaksiviikkoiset imettävät pennut saivat maidosta klooria 210 mg/kg ja energian sekä syödyn määrän ollessa muutoin riittävä, ne kehittivät kahdessa viikossa puutosoireita. Pennuille tuli hypokalemia ja metabolinen alkaloosi elimistön happo/emästasapainon romahtaessa. Ne menettivät painoa ja osoittivat heikkoutta ja ataksiaa. Oireet liittyivät luultavasti kloorin puutteen myötä seuranneessa kaliumin puutoksesta. Verrokkiryhmä oli saanut klooria maidossaan 4,4 mg/kgKA, josta ne saivat noin 137 mg/kgEP, ja pennut kasvoivat normaalisti ilman mitään oireita.

Liikasaanti

Kloorin liikasaannin vaikutuksista ei löydy tutkimuksia. Tilaa pidetään muutenkin täysin teoreettisena, eikä siitä olisi ongelmia.

Tarve

Pennuille ei ole tehty tutkimuksia, joilla olisi määritelty kloorin minimisaantia. Puutosta selvittäneessä tutkimuksessa saatiin yhdet raja-arvot ja 130 mg/kgEP (200 mg/kgME), joka katsotaan riittäväksi. Se saadaan tyydytettyä jos ruuasta saadaan 720 mg/kgKA energian ollessa 4000 kcalME/kgKA.

Aikuisten koirien kloorin tarve on määritelty suoraan natriumin saannin kautta. Tällöin jos natriumsuosituksena käytetään 13,3 mg/kgEP, ja saanti tapahtuu pelkästään ruokasuolalla, niin kloorin saanti olisi 20 mg/kgEP (40 mg/kgME).

Kantaville ja imettäville nartuillekaan ei ole suoraa kloorin saantisuositusta, vaan sekin lasketaan natriumin kautta. Niille tarvittaisiin ruokaa, jossa klooria on 750 mg/1000 kcalME, joka täyttäisi vaatimuksen 165 mg/kgEP (358 mg/kgME).

Turvallisen saannin yläraja on määritelty aivan samoin. Ensi katsottiin mitä natrium suurimmalla turvallisella määrällä antaisi suolasta kloridia. Sitten huomattiin, että määrätyissä funktionaalisissa ruuissa oli klooria enemmän, jonka jälkeen raja vedettiin siitä 100 milligrammaa ylemmäs: 23,5 g/kgKA on turvallinen ylin määrä.

Kuten huomata saattaa, niin kloorin kohdalla ei oikeastaan mikään raja perustu mihinkään itse klooriin liittyvään asiaan. Käytännön elämässä tämä tarkoittaa täysin sitä, että seurataan natriumia ja muita elektrolyyttejä, ja tietämys kloorista kattaa vain yleisen mielenkiinnon ja ehkä ymmärryksen siitä, että kloridi toimii solujen metabolisessa pumpussa natriumin kanssa – ruokinnallista merkitystä kloorilla ei ole siinä suhteessa, että sitä pitäisi laskea tai edes miettiä.