Koirien yliruokinta on yleisempää kuin aliruokinta. Liiallinen ruokinta kuitenkin aiheuttaa yleensä vähemmän ongelmia kuin ruuan puute. Lihavuus on pienempi paha kuin laihuus, jota turhan usein kutsutaan hienostelevilla termeillä hoikkuus, tiukkuus tai kuivuus. Toki lihavuudestakin saadaan ongelma, kun se menee liiallisuuksiin, mutta silloin puhutaan sairaalloisesta ylilihavuudesta. Koiralla on samat ongelmat kuin rajusti ylipainoisella ihmisellä: ei jakseta liikkua ja pumppu huutaa viimeisiään jo pelkästä jalkeille noususta.

Koirilla on kuitenkin enemmän pelivaraa lihomiseen kuin laihtumiseen, ainakin ennen kuin ongelmat tulevat näkyviin. Syy on yksinkertainen. Kun syödään kaloreita liikaa, niin yleensä saadaan kaikkea muutakin enemmän, ainakin jossain määrin. Kun laihdutaan, niin saadaan aivan kaikkea vähemmän, ei pelkästään kaloreita. Paradoksaalista, mutta sama saadaan aika ajoin aikaiseksi, vaikka ruokaa onkin yltäkyllin.

Yliruokinnasta puhuminen on aina hankalaa, koska se ymmärretään terminä väärin. Samaten omistajien vastahanka on tolkutonta. Syy on siinä, että aika harva ihminen pystyy myöntämään tekevänsä asiat huonosti tai jopa väärin. Sitä ei läheskään aina myönnetä edes silloin, kun tulee ongelmia, vaan syitä etsitään jostain aivan muualta – syntipukki on löydettävä, mutta se ei saa löytyä peilistä.

Jos näkyviä ongelmia ei ole, niin on käytännössä mahdotonta vakuuttaa omistajaa siitä, että asiat voisi tehdä paremminkin. Aivan eri asia, mutta täysin samaa perustaa:

Katiskan naamakirjaryhmässä eräs oli vakaasti sitä mieltä, että maksasta  saa riittävästi sinkkiä. Kun hänelle selitettiin maksan ravintoarvot ja että siitä on täysin mahdotonta saada sinkkiä edes tyydyttäviä määriä, niin vastustus oli jotain aivan käsittämätöntä. Sinkin saanti kiellettiin, vakaa usko maksan arvoon pysyi horjumattomana ja kaikki muut olivat väärässä. Se, että on itse luullut jotain pieleen, ei ollut vaihtoehto. Vahvin perustelu oli, että silminnähtävää puutosta ei ollut. Plus tietysti se säännönmukainen väite: eläinlääkärin tutkimukset olivat sitä mitä pitikin – se, että sinkkistatusta on mahdotonta tutkia eläinlääkärillä, oli taasen aivan toissijaista. Minun on ollut aina mahdotonta ymmärtää maailmankatsomusta, jossa ei haluta oppia, vaan asiat halutaan tehdään jääräpäisesti väärin. Omistajat kehuvat kantavansa vastuun, mutta eivät he mitään kanna. Koira seuraukset kantaa.

Mitä yliruokinta on?

Yliruokinnan käsitteen oivaltaminen on usein hankalaa, koska se riippuu. Kuten aina kaikki ravitsemuksessa, niin yliruokinnan rajaa ei voida vetää tarkkaan ja joslus myös summittainenkin on liian selvärajainen. Se on yhdellä jotain ja toisella aivan muuta. Silti yliruokinta on perusteiltaan hyvin yksinkertainen:

Yliruokintaa on kun koiralle annetaan ruokintakerroissa tai ruokamäärissä huomattavasti enemmän kuin mitä koiran tarve on

Kysymys yhdestä tai kahdesta ruokintakerrasta ei ole sinällään yliruokintaa. Kummastakin toki saadaan sellaista, mutta yleensä ruokamäärän kautta. Varsinaisesti ruokintakerroilla tehtävä yliruokinta tulee vastaan pentujen ja nuorten koirien kohdalla, kun annoksia annetaan kolme tai enemmän. Kaikki se mitä kutsutaan pentujen ruokintasuosituksiksi, ovat yleenä joko imeväisten tai juuri vierotettujen käytäntöjä. Niillä on hyvin vähän mitään tekemistä edes seitsemänviikkoisen kanssa, eikä koskaan mitään yhteistä 12 viikon kohdalla. Tämä pätee varsinkin ruokintakerroissa.

Se, että 5 viikkoinen syö jopa neljä kertaa päivässä kasvattajalla (tai sitten ei… läheskään aina kasvattajat eivät noudata niitä asioita, joita ostajille selittävät ja kolme kertaa on lähempänä totuuutta) ei tarkoita sitä, että luovutuksen jälkeen kaksi ateriaa olisi liian vähän. Paitsi että yliruokkiminen viivästyttää usein sisäsiisteyden oppimista, niin törmätään kysymykseen ruuan sulamisajoista ja annosten aikataulutuksesta.

Kuivamuona poistuu vatsalaukusta aikajaksolla 6 -10 tuntia, eikä 12 tuntiakaan ole poikkeus. Suoliston läpikulkuaika tuo joitain tunteja lisää. Raakaruokkijat pääsevät hieman helpommalla ja ajat ovat muutaman tunnin lyhyempiä. Se aiheuttaa sen, että jos omistaja ei herää yöllä syöttämään pentuaan ja joku ole koko ajan kotona, niin edes kolmen ruokinnan toteuttaminen järkevällä tavalla ei ole mahdollista. Päivällä ja illalla ruokintojen väli jää niin lyhyeksi, että vanhaa ruokaa on vielä vatsassa kun annetaan jo uutta.

Pennun vatsa toimii nopeasti. Huomattavasti nopeammin kuin aikuisella, ja siksi aikarajat eivät ole pikkupennuilla noin suuria. Mutta se törmäyttää meidät penturuokinnan paradoksiin: pennulle pitäisi antaa enemmän ruokaa, koska läpikuluaika on lyhyt, mutta jos annetaan enemmän ruokaa, niin läpikulkuaika nopeutuu entisestään. Aidosti tuossa ei ole paradoksia. koska pentu on suunnattoman tehokas ruuan hyödyntäjä, ainakin ns. normaaleilla annoksilla.

Kun koira syö kuivamuonaa ja mielellään vielä hieman liian suuret annokset, niin ruuan poistuminen vatsalaukusta vie sellaiset 12 tuntia. Tuo tarkoittaa silloin sitä, että 12 tunnin ruokinnoilla vatsa tekee taukoamatta töitä. Ei se terveille mikään ongelma ole, mutta määrätyille sairaille se saattaa helpostikin olla altistava tekijä. Haimatulehduksen hoidossa nykyinen käytäntö antaa useita matalarasvaisia aterioita on täysin kestämätön – jos unohdetaan energiavaje, jonka takia koira laihtuu, niin sillä taataan se, että haima on aktiivinen koko ajan, kuin myös suolisto, ja paranemisen hidastumisen myötä myös suolistoärsytyksen riski kasvaa,

Ruuansulatus toimii silloin taukoamatta. Se, että onko se etu, ongelma vai merkityksetöntä, on täysin tuntematon asia. Paljon puhutaan ruuansulatuksen lepäämisestä, mutta moisen merkitystä ei aidosti tunneta. Ollaan siis arvailuissa ja kokemuksissa, ja ne vasta vaarallisia ja epäluotettavia mittareita ovat. Silti tiedetään, että ruuan riittäessä ruuansulatus muuttuu tuhlailevaksi, jonka takia se ruokamäärä, jolla paino pysyy samana, on melkoisen iso.

• Kun annetaan vähemmän ruokaa, niin säätely imeyttää tehokkaammin ja eräällä tavalla vakiomäärällä entsyymejä on vähemmän pilkottavaa. Myös suoliston nopeus on hitaampaa.
• Kun annetaan enemmän ruokaa, niin ruuansulatuksen teho heikkenee ja suoliston nopeus kiihtyy.

Nuo ovat suuria suuntalinjoja, eivät ehdottomia totuuksia. Paitsi että yksilö vaikuttaa, niin myös ruuan koostumuksella on merkitystä. Kuivamuona käyttäytyy eri tavalla kuin liha. Jos lihassa on paljon luuta, niin se toimii suolistossa eri tavalla kuin puhtaampi liha. Jauheliha sulaa eri tavalla kuin palaliha. Broilerin rintaleike sulaa eri nopeudella kuin lihaisa rasva. Kuidun määrällä (oikeammin sillä ruoka-aineella, joka antaa kuidun) on oma vaikutuksensa. Koiran koko vaikuttaa melkoisestikin.

Muuttujia on niin paljon, että on mahdotonta tehdä kaavaa tai käyrästöä, josta voisi halun ja tarpeen mukaan valita ruuansulatukselle nopea tai hidas ruoka. Mutta eräällä tavalla ääripäät voidaan rakentaa:

• jos haluat mahdollisimman nopean ruuansulatuksen, niin anna luista lihaa kolme kertaa päivässä
• jos haluat mahdollisimman hitaan ruuansulatuksen, niin anna iso määrä 30/20-tyyppistä kuivamuonaa kerran päivässä

Kuivamuonien hitauteen perustuu niiden määrätty teho suolisto-ongelmissa. Paljon sulamatonta massaa koko ajan suolistossa. Ja samasta syystä aiheutuu niiden määrätyt ongelmat vatsalaukussa: paljon sulamatonta ruokaa koko ajan vatsassa, jolloin mahalaukun limakalvot ovat jatkuvassa ärsytyksessä vatsahappojen takia.

Lyhyesti: yksi syy yliruokinnassa laihtumiseen on, että ruuansulatus ei enää ehdi käsittelemään jatkuvalla syötöllä tulevaa ruokaa. Suoliston on pakko kiihdyttää toimintaansa, että se saa tehtyä tilaa uudelle ruoka-annokselle (jos se ei onnistu, niin sitten oksennetaan; valitettavan tuttua suolistotukoksissa ja todella pahassa ummetuksessa. Oksentaminen on suojatoimenpide ja tässä kyse on samasta, mutta päinvastaisesta ratkaisusta).

Syöty vai syömätön ruoka

Syömättömän ruuan ravintoarvo on nolla. Jos omistaja laittaa koiralleen reilulla rannemitalla ruokaa kuppiin, ja kuppi on täynnä mieluummin  useammin kuin harvemmin, niin aletaan äkkiä keskustelemaan kahdesta asiasta:

• nirsoudesta
• saako koira tarpeeksi kaikkea

Nirsous voi tarkoittaaa ruuasta kieltäytymistä, vaikka olisi nälkä. Silloin kyse on aina ja poikkeuksetta terveydellisestä ongelmasta. Seuraava osoite ei ole lemmikkitarvikekaupan ruokahylly, vaan eläinlääkäri. Nirsous voi olla myös anoreksiaa. Silloin koiralla ei ole enää nälkä ja ruoka ei vaan maistu. Anorektinen koira syö juuri sen verran, että pysyy hengissä. Omistaja herää yleensä tilanteeseen siinä vaiheessa, kun hän alkaa pelätä ovikelloa, koska joku naapureista on saattanut soittaa elsun paikalle. Ero sairauden takia ruuasta kieltäytymiseen on häilyvä, mutta se on kuitenkin selvä: jos koira ei kieltäydy ruuasta syömisen aiheuttamien oireiden takia (närästys, suolistokivut, huonovointisuus…), niin se menee anoreksian puolelle. Suunta on tässäkin eläinlääkäri, koska syy saattaa olla jostain perussairaudesta johtuvaa. Jos jotain elimellistä selvää vikaa ei löydy, niin melkoisen usein tila saadaan korjattua totaalisella ruuanvaihdolla sekä reippaalla kädellä annetulla B-vitamiineilla. Mutta välillä tarvitaan radikaalimpia otteita nälän herättämiseen – se vaatii kuitenkin osaamista, enkä siksi suostu antamaan siihen rautalankaohjeita.

Syömätön ruoka ei ole periaatteessa elimistölle yliruokintaa, mutta silti se useinkin on sitä. Silloin kyse on nälän puutteesta. Ruokaa tarjotaan liian usein ja monta kertaa myös määrällisesti liikaa. Puruluut, namit ja aktivointilelut altistavat. Kyseessä on usein käyttämäni vertaus jatkuvasta napostelusta: kun lapselle antaa koko ajan jotain pientä,  niin varsinainen ruoka ei enää maistu. Koira ei eroa tuosta mitenkään.

Elimistöllä on monimutkainen hormonitoiminta viestittämässä aivoille nälän tunteesta. Muutama peruskohta siitä tunnetaan (ihmisillä) kohtuullisen hyvinkin, mutta perusteiltaan kaikki ne tekijät, jotka herättävät nälän ja saavat syömään, ovat melkoisen kartoittamatonta aluetta. Sitä tutkitaan paljonkin, mutta päinvastaisesta lähtökohdasta: ylilihavuuden hoidossa ja selittämään miksi syöminen voi muuttua pakkomielteiseksi. Joten ihmisten sairaalloisen ylilihavuuden tutkimustulokset voivat kohtuullisen suoraan auttaa ymmärtämään lapukoita, mutta eivät nirsoja.

Kun nälkää kontrolloiva viestiliikenne menee rikki tavalla tai toisella, niin nälkätuntemus heikkenee. Yksi arvaus on, että koirilla kyse olisi hieman vastaavasta kuin ihmisillä kakkostyypin diabeteksessa. Hormonitoiminta on olemassa, mutta vastaanottopää ei enää reagoi kyllästyttyään jatkuvaan ärsytykseen. Silloin nirsous olisi puhtaasti omistajan aiheuttama elintaso-ongelma – jota se terveillä koirilla onkin, ainoastaan mekaniikka sen takana on epäselvää.

Jatkuvalla ruokinnalla olevilla on oman kokemusteni mukaan muita suurempi alttius kehittää syömättömyyttä.

Seuraus syömättömästä ruuasta on, että koira alkaa laihtumaan. Omistaja hermostuu ja alkaa tarjoamaan enemmän ruokaa, samalla heitellään hieman lisää juustoa ja muita makupaloja, jotta koira saataisiin lihomaan. Kierre on valmis.

Yksinkertaistava rinnastus: minä saatan tappaa näläntunteen isolla määrällä kahvia ja tupakkaa; koska kuitenkin olen luonteeltani enemmän lapukka kuin nirso, niin syön sitten itseni ähkyyn yöllä yhdellä aterialla – lopputulos on kuitenkin se, että lähden laihtumaan, koska päivällä ei ole nälkä. Tai popsin pientä koko ajan kahvin kanssa, jolloin minulle ei tule koskaan niin nälkä, että olisi pakonomainen tarve syödä jotain ruokaa (huono esimerkki, koska ihminen lihoaa tuolla, mutta se johtuu kokonaiskaloreista. Sen sijaan nirsouden syntyä se kuvaa).

Korjausliike

Yliruokinnasta syntyneen laihtumisen korjaaminen lähtee aina samasta kuin ylipäätään nirsouden korjaaminen:

• tehdään koiralle nälkä

Se tarkoittaa sitä, että aluksi suljetaan silmät ja sydän koiran laihuudelta, ja se jätetään hetkeksi joko ilman ruokaa tai huomattavan vähille annoksille. Sen jälkeen siirrytään ensi alkuun kiinteille ruokinta-ajoille, maksimissaan kaksi kertaa päivässä. Makupalat, puruluuta ja aktivointilelut laitetaan jäähylle.

Ruoka-annoksen koko täytyy olla vain hieman yli koiran nykyisen painon – ei kuten yleensä lihottamisessa, jossa ruokamäärät ovat tavoitepainon mukaisia. Kun kippo alkaa tyhjenemään, niin lisätään ruokamäärää, mutta maltillisesti. Nyt ei ole tavoite saada koira ihannepainoonsa viikossa, vaan opettaa se taas syömään. Jos se on aikoinaan laihtunut, niin ei viikko tai muutama enää mitään merkitse.

Jos koiralla on tyhjän vatsan oksentelua, niin silloin sille tietenkin täytyy antaa pieni määrä ruokaa hieman useammin. Toki se rikkoo makupalakieltoa, mutta asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen, eikä kyse ole siitä, että koiraa oksennuspelosta syötettäisiin kädestä koko ajan. Mutta jos koiralla on vakavaa tyhjän vatsan oksentelua, niin kannattaa pitää mielessä vaihtoehto, että syy ei ylipäätään ole yliruokinnassa – vaan vatsassa tai suolistossa.

Turhan usein ehdotetaan 20 minuutin tarjoilua. Jos siihen mennessä ei ole syöty, niin ruoka otetaan pois ja tarjoillaan seuraavalla aterialla. Ei tuo aidosti mitään muuta. Siinä pysytään koko ajan olevassa tilanteessa.

Ensinnäkin täytyy jollain tavalla hahmottaa, että syötävä ruokamäärä on jollain tavalla järkevä. Jos minä tarjoan 8 kg russelille 30/20 kuivamuonaa puoli litraa ja kaadan siihen vielä puoli litraa vettä joukkoon, niin saan odottaa aika paljon kauemmin kuin 20 minuuttia – annosmäärä on liian suuri. Jos siinä noudattaisin 20 minuutin ohjetta ja antaisin saman ruuan seuraavalla aterialla, niin se tarkoittaisi vain ja ainoastaan sitä, että siirrän koiran päiväannokseen, joka pitää sisällään puoli litraa ruokaa ja puoli litraa vettä samalla antaen koiran päättää paljonko se syö kerralla. Ei tuo sinällään ole ongelma, jos siitä ei tule omistajalle ongelma – minulle se olisi, koska moinen vaikeuttaisi useamman koiran laumassa ulkoilutusta.

Osa koirista vaan on hitaampia syöjiä. Minulla on yksi noin 25 kg narttu, joka saa ensimmäisenä ruokansa, mutta on viimeisenä valmis. Sen saa syömään nopeammin vain antamalla liian vähän ruokaa, joka ei ole vaihtoehto – tai siirtämällä se lihalle, joka on vaihtoehto. Liha yleensä syödään reippaammalla vauhdilla, eikä se välttämättä johdu siitä, että se maistuisi koiralle paremmalta (toki uskon, se on maistuvampaa). LIha on rakenteeltaan helpompaa syödä ja se näkyy nopeutena.

Kyse on siitä, että hidas syöminen ei ole sama asia kuin nirsous. Narttu syö kaiken mitä eteen pistää (paitsi salaatin), mutta se ei pidä kiirettä.

Kun miettii, että onko kyseessä hitaanlainen syöjä vai nirsoilija, niin sen erottaa muutamalla mittarilla:

• koira syö koko ajan, eikä huitele muualle; nirsoilija keksii muuta puuhaa
• koira syö koko annoksensa; nirsoilija syö osan ja jättää loput (huomaa annoskoko)
• koiran paino pysyy samana – tämä on vaikein mittari, mutta jos koiran paino on normaali, niin mitä aidosti yritetään korjata?

Nuo kohdat tuovat mukanaan pari sääntöä (kyllä, muuttelen aikarajoja päivästä ja fiiliksestä toiseen, mutta perusasia on koko ajan sama):

• jos syömistä ei aloiteta heti eli noin 10 sekunnissa, niin ruoka otetaan pois (laumoissa osa toki vahtii ensin mitä muut saavat)
• kun kuono nousee kiposta muun kuin erittäin lyhyen ihmettelyn jälkeen, niin ruoka otetaan pois
• kun koira poistuu ruualtaan, niin ruoka otetaan pois
• jos ruoka ei ole syöty viidessä minuutissa, niin ruoka otetaan pois (tässä saa yrittää käyttää maalaisjärkeä)

Ruuan laatuun on kiinnitettävä huomiota. Turhan usein laihtuminen ei sinällään johdukaan nirsoudesta tai huonosyömäisyydestä, vaan ruuasta itsestään. Varsinkin osa

• sensitive-merkinnällä olevista,
• light-ruuista,
• senior-ruuista,
• ja varsinkin käytännössä kaikki eläinlääkärien myymät ”täysravinnot”

ovat niin matalalla energialla, että koiran olisi syötävä aivan tolkuttomasti pitääkseen painonsa. Sama juttu raakaruokinnassa, kun ruuan lihaosuus on joko matala tai perustuu luullisen lihaan, kuten poroon, tai matalarasvaisiin, kuten broilerin rintaan, hevoseen tai seitiin (seitiä ei pitäisi antaa koskaan millekään koiralle). Kun koira on näillä ruokavaliolla, niin yleensä ei kylläkään taistella nirsouden kanssa, vaan aivan muiden ongelmien kanssa, mutta ne tuovat mukanaan automaattisesti yliruokinnan – aliruokinta johtaa yleensä perusteltuun elsu-ilmoituksen.

Ruuan vaihtaminen ei auta. Toki koira saattaa syödä ensi alkuun paremmin, koska on saatu uusi ja jännittävä lelu. On koko ajan pidettävä mielessä, että nirso koira ei suhtaudu ruokaa ruokana. Ja kuten aina lelujen kanssa käy, niin jossain vaiheessa se muuttuu taas tylsän tutuksi ja muu puuhastelu on mielessä tärkempänä. Nirsouden korjaaminen ruokaa vaihtelemalla on hävitty taistelu ja koira vetää omistajaansa 5-0.

Joskus ruuan vaihtaminen auttaa, mutta silloin ei koskaan perussyy ole ollut nirsoudesta eli muuten vaan, läpällä ja huvikseen ruuasta kieltäytymisestä.

Yliruokinnan kirjo ja autuus

Suurin osa koirista ei laihdu yliruokinnalla. Yleisempää on, että koira joko lihoaa enemmän tai omistaja kuluttaa poikkeuksellisen paljon kakkapusseja. Kaksi jälkimmäistä ei sinällään ole koirille ongelma, mutta laihtuminen on. Laihtuminen pääsääntöisesti johtaa kaikkien muidenkin ravintoaineiden puutteeseen, ei vain kalorien. Eikä siitä pidemmällä aikavälillä seuraa koskaan mitään hyvää.

Yliruokinnan suurin ongelma ei ole mahdolliset terveysongelmat. Toki jos ruokinta sairastuttaa juuri sen yksilön, niin sille se on elämää suurempi asia. Mutta jos pyritään katsomaan asiaa kokonaisuutena ja enemmistön kannalta, niin yliruokinnan kaksi suurinta kysymysmerkkiä ovat:

• omistajan oppiminen vääriin toimintatapoihin
• raha

Ei ole koskaan hyvä asia, että tehdään asioita väärin, vaikka seuraukset olisivatkin harmittomia. Se nimittäin aiheuttaa sen, että samoja oppeja levitetään muille ja kun niitä harmeja tulee, niin toimintatapoja ei kyetä muuttamaan. Paras/pahin tapaus oli, kun omistaja piti jääräpäisesti kiinni ruokintavirheestään, koska näin on tehty ennenkin, ja kun koira sai lopullisen tuomion (hatunnosto sille lääkärille), niin se oli sitten meidän muiden vika, koska olimme antaneet huonoja neuvoja, joita hän ei noudattanut. Kyllä, tuo on ääripään esimerkki ja kertoo ihmisluonteesta enemmän kuin mistään muusta, mutta seuratkaapa mitä tahansa ongelmaketjua – täysin sama sävy niissä usein on; avuntarvitsija, joka kysyy koska ei tiedä, valitsee sopivat neuvot sen perusteella, että ne eivät sodi niitä asioita vastaan, joita noudattamalla ollaan ylipäätään jouduttu ongelmiin.

Tämä tulee vastaan säännönmukaisesti pentujen yliruokinnassa.

Raha lienee selviö. Koirien ruokinta kallistuu koko ajan ja maksaminen vain siitä, että saadaan naapurusto suuttumaan ulosteiden määrän noustessa, on vaan hölmöä.

Ruokintaa ei saa tuomita yliruokinnaksi vain siksi, että oma koira syö eri tavalla kuin jonkun randomin ja tuntemattoman facebook-kirjoittajan koira. Kysyn käytännössä aina puhelinasiakkailta paljonko heidän koiransa syövät ja useimmiten vastaukseni ovat haarukassa syöpä vähän, aika normaalilta kuulostaa ja onhan  tuo aika iso annos. Mutta useimmiten ruoka-annosta ei tarvitse muuttaa itse ruokinnan takia, mutta perussairauden suhteen kylläkin.

Kaksi suunnilleen samankokoista russelinarttua: 2-vuotias syö tuplasti sen mitä 11-vuotias, joka lihoaa omalla annoksellaan (kyllä, se on energian suhteen yliruokintaa).

Netin ruokalaskureita ei kannata käyttää. Tai kannattaa, jos ei osaa laskea 2 tai 3 % koiran painosta – ruokintalaskurit eivät nimittäin sen kummallisempia ole. Sen sijaan kannattaa kysyä muilta, mutta pitää jalat maassa. Jos ruokamäärä rasvaprosentti huomioiden on huomattavasti suurempi kuin muilla, tai jos kuivamuonaa menee reippaasti enemmän kuin mitä säkin suositukset sanovat, niin luultavasti yliruokit ja jotain kannattaisi muuttaa. Se, että korjataanko ruuan rasvaprosenttia vai jotain muuta, on oma juttunsa.

Jos ruokit ilman terveydellistä syytä kolme kertaa päivässä, niin taatusti yliruokit – jopa sen luovutusikäisen pennun.

Lapukkaihmisten ei kannata kokeilla tätä, mutta suunnilleen kaikki muut voivat.

• Anna koiralle pitkin päivää hiukan kuivamuonaa, yhteensä ehkä 1,5 tai 2 kertaa enemmän kuin normaalisti
• Kun suurin into on hiipunut, niin kaada sopivaan astiaan, josta koira pystyy syömään, joko koko säkki tai usemman päivän annos
• Lopeta erikseen ruokkiminen
• Hetken kuluttua viikko/kuukausitasolla kuivamuonan kulutus laskee lähtömäärän alle
• Koira alkaa laihtumaan

Tuota kutsutaan jatkuvaksi ruokinnaksi. Osalle se sopii, useimmille se aiheuttaa painon laskua. Sitä kutsutaan myös yliruokinnaksi, joka laihduttaa.

Tärkein laihan nirson hoito

• siirrä koira lihapohjaiselle raakaruokinnalle
• lisää koiralle mielekästä puuhaa (joka ei läheskään aina ole sama kuin omistajan mielestä mielekäs)
• lisää suoran ja reippaan rasituksen määrää

Tärkein asenneasia: pidä erossa se, mitä sinun mielestäsi koiran pitää syödä siitä, mitä koiran aidosti pitää syödä.