Kaikki tavat ruokkia koiraa perustuvat lihaan. Vegaaniratkaisut ovat oma maailmansa, mutta silloin kyse ei ole ruokinnasta, vaan eläinsuojelullisesta ongelmasta. Kuivamuonat mainostavat itseään milloin lihan osuutena proteiineista, milloin suhteellisena määränä raaka-aineista, olkoonkin, että toteutus välillä ontuu. Koiramaailman ainoa konsensus koskeekin lihaa koiran tärkeimpänä ruoka-aineena. Siihen se herttainen yksimielisyys sitten loppuukin.

Ruokinta herättää vähintään yhtä suurta tunteiden paloa kuin vaikkapa koirien jalostuspohja, kilpailijan näyttelymenestys tai naapurin uusi auto. Hauku mitä haukut, mutta älä jumalauta arvostele minun autoani tai koiraani – tapa ruokkia koiraa on liittynyt tuohon sanontaan.

Ennen koiramaailma väänsi eri kuivamuonamerkkien välillä oivaltamatta, että ei Valion maito eroa Arlan maidosta. Kenttää väänsi australialaisen elävän ravinnon puolestapuhuja ja hetken aikaa eläinlääkärinä toiminut Ian Billinghurst lanseeratessaan uudestaan lämmittämänsä ja muokkaamansa barffin.

Kun ennen oltiin riidelty vaikkapa siitä, että onko soija huonompi vaihtoehto kuin maissi, niin nyt valokeilaan nostettiin luuaines yli kaiken. Lihan merkitys säilyi retoriikassa, mutta se vaipui toteutuksessa yhtä alas prioriteettilistalla kuin mitä se on halpakuivamuonien valmistusaineissakin.

Ääripäät linnoittautuivat ja asemasotavaihe alkoi. Väliin jäivät kaikki he, jotka halusivat vain syöttää koiraansa terveellisesti ilman väkisin rakennettuja mainoslauseita ja kiihkouskovaisuutta hipovia legendoja.

Tilanne alkoi olla lähes absurdi. Todettiin, että liha on tärkein ja samaan hengenvetoon maalailtiin helvetin kauhuja miten liha kiihdyttää kasvua tehden pennusta E-lonkkaisen mastodontin tai tuhoaa munuaiset samalla sekunnilla.

Biologia, aineenvaihdunta ja ravitsemus tieteeseen perustuvana asiana olivat lähes kirosanoja.

Välissä olevat tavalliset koiranruokkijat joko sulkivat korvansa tai eivät tienneet mitä olisivat tehneet. Valitsit tai teit mitä tahansa, niin aina jonkun mielestä joko rikoit tai tapoit koirasi. Voima aiheuttaa aina vastavoiman ja tällä kertaa se vastavoima oli lihan uusi nousu ja uho.

Kuivamuonat olivat herättäneet ymmärryksen ravintoaineiden tärkeydestä, se on tosiasia. Barf oli tuonut valokeilaan käsittelemättömien raaka-aineiden edut, sekin on tosiasia. Niistä alkoi kehittyä synteesi, joka tänään tunnetaan yleisesti 50/50-ruokintana. Hyödynnettiin kummankin hyvät puolet unohtaen uskomukset ja kuvitelmat kummastakin äärilaidasta.

Kuivamuonia käytettiin täydentämään ruokien suojaravintoaineiden eli elintärkeiden vitamiinien ja hivenaineiden saantia, ja lihasta saatiin koiralle parhaat mahdolliset proteiinit ja rasvat.

Ei liene yllätys, että kuivamuonavalmistajat älähtivät ruokiensa tarkkaan lasketun tasapainoisuuden takia, joka on kylläkin vain pelkkää sumua ja sanahelinää. On edelleen täysi mysteeri miksi sitä ei hyödynnetty markkinoinnissa, sillä lihan käyttäminen ohessa olisi ollut mahdollista myydä ideana ilman, että olisi pitänyt julkisesti myöntää, että varsinainen ongelma piili täysravintojen lihojen liian alhaisessa määrässä ja laadussa.

Barf älähti myös, sillä kuivamuonien käyttö soti gurun julistamaa uskontoa vastaan, jossa luu on sakramentti ja kypsennys tuhoaa maailman.

Siinä välillä olevat 50/50-tyylillä ruokitut koirat älähtivät myös, mutta innosta ja kiitoksesta. Vihdoin saatiin ruokaratkaisu, joka toimi.

Asioilla on taipumus kehittyä, jos kehitystä ei jarruteta. 50/50-ruokinta jalostui, koska kuivamuonat aiheuttivat osalle koirista edelleen ongelmia raaka-ainepohjansa vuoksi tai koska omistaja oli laajentanut harrastuspohjaansa koirien ruokintaan.

Alettiin puhua yleisesti raakaruokinnasta, jonka idea oli erittäin yksinkertainen. Käytetään pääsääntöisesti kypsentämättömiä tuotteita, jossa pääroolissa on liha, lihaperäiset tuotteet ja elimet.

Raakaruokinta yleisenä ideana seisoo kahdella huomattavan tukevalla jalalla:

• koiran ravitsemus perustuu lihaan merkityksessä eläinperäiset lähteet ja
• raakaruokinnassa ravintosisältö on sellainen, että se täyttää koiran tarpeet, ei omistajan tarvetta mystiikkaan.

Kyse ei ole sen kummallisemmasta asiasta kuin siirtymisestä valmiista einesnoutopöydästä tai äärilaidan ravintofilosofiasta takaisin itsetehtyyn kotiruokaan, mutta koirien ehdoilla.

Raakaruokintaan kytketään säännönmukaisesti etuliite, joka on barffin perintöä: luonnonmukaisuus.

Sillä tarkoitetaan jotain epäselvää, määrittelemätöntä ja tulkitsijasta riippuvaa käsitystä siitä, miten villit koiraeläimet syövät tai mikä on evoluutiobiologian kannalta lajityypillistä ravintoa.

Yleensä määritelmissä on osa kohdallaan, osa on enemmänkin romanttista kaipuuta ja jacklondonmaista kuvitelmaa korpimaista, joissa susilaumat hallitsevat.

On muistettava, että aivan kaikki ruoka on luonnonmukaista. Synteettistä ruokaa ei ole kuin scifi-elokuvissa. Kun ruoka toteutustavasta riippumatta täyttää syöjänsä tarpeet eikä sairastuta lyhyellä tai pitkällä aikavälillä, niin ravinto on luonnonmukaista.

Kysymys kypsennyksestä tai nestesisällöstä ovat täysin epäolennaisia. Kuivaliha on aivan yhtä paljon lihaa kuin tuorekin, eikä kypsennys tee ruuasta hyödyntämätöntä sahajauhoa. Aivan samalla tavalla raakuus ei tuo mitään ravitsemuksellista lisäarvoa, jolla olisi kokonaisuudella mitään merkitystä.

Mutta raa’an käyttö on vaivattomampaa ja säästää sähköä.

On muistettava toinenkin tärkeä asia. Koira on lihansyöjä. Peto. Koira ei ole sekasyöjä kuten ihminen tai sika.

Tällä on huomattava merkitys raaka-aineiden valinnassa, ja suurin syy siihen miksi kuivaruuat ovat aiheuttaneet pettymyksiä omistajille ja terveysongelmia koirille. Samasta syystä barffin painotukset kasvissoseiden käytölle eivät toimi.

Koira kykenee käyttämään hieman hyvin kypsennettyä kasvimaailmaa hyödykseen, mutta se ei tee koirasta sekasyöjää. Täysin sama kyky on myös kissoilla, mutta niiden asemaa lihansyöjänä ei kukaan kyseenalaista.

Puuroja voidaan toki käyttää ruokinnassa, mutta ruokinta ei saa koskaan perustua niihin, vaan liha on ykkönen. Jos puurojen tai soseiden määrä on sama tai suurempi kuin lihan ja elimien, niin koiraa ei ruokita koirana, vaan sikana.

Mikään sääntö ei tietenkään ole kiveen hakattu ja osa koirista tarvitsee terveydellisten syiden takia painotuksia muualle kuin lihaan, mutta sairaiden ja vaivaisten ruokinta on aivan oma taiteenlajinsa, eikä liity suureen enemmistöön. Mutta ennen kuin voit rikkoa sääntöjä, sinun on osattava ne.

Liha on pelkästään terveellistä koiralle. Se ei lisää kasvua pennuilla, vaan tukee kasvua ja mahdollistaa terveen kehittymisen. Liha ei tuhoa munuaisia yhtään sen enempää kuin hengittäminen vahingoittaisi keuhkoja tai verenkierto sydäntä.

Jos pelätään lihapohjaisen ruokinnan antaman korkeamman aminohappomäärän poistamisesta johtuvaa munuaisten lisääntyvää työmäärää, niin on syytä pitää mielessä, että kasvimaailma antaa enemmän hyödyntämättömiä osasia, jotka on poistettava. Sama pätee myös luupohjaiseen ruokintaan.

Lihaa ei saa ajatella vain pelkästään paistina tai jauhelihana, vaan liha on syytä ymmärtää laajana käsitteenä pitäen sisällään kaiken ikään kuin pehmeän materiaalin, josta saaliseläin rakentunut.

Toki keuhkot tai mahalaukku ovat ravintoarvoiltaan kehnoja, mutta ne voivat olla mukana varsinaisen lihan ohessa.

Sisäelimet mielletään usein eri asiaksi kuin liha, vaikka niistäkin saadaan samat proteiinit ja rasvat kuin lihastakin. Toki on olemassa selvä ero maksan ja kinkun välillä vitamiinien ja hivenaineiden suhteen, mutta silti ne on ajateltava saman pääkategorian, lihan, alle.

Usein maksakastikkeessa käytetään sianlihaa tuomaan hiukan makua sekä rasvaisuutta. Jos maksa jätetään pois, niin maku muuttuu ja ruuasta tuleekin läskisoosia. Samalla menetetään A-vitamiini. Mutta kumpikin ruoka on hyvää ja täyttää omat ravitsemukselliset tarpeensa riippuen täysin valmistukseen käytettyjen raaka-aineiden painotuksesta. Ei koirille erilaisten lihojen ja elimien käyttö eroa mitenkään tuosta.

Raakaruokinta ei ole maailman helpoin asia toteuttaa oikein. Siksi sen perusteet on opeteltava. Mikään asia ei ole kertalaakista opettelematta hallussa. Kouluissa on kotitalous oppiaineena, että lapset oppisivat edes ruuanlaiton alkeet. Terveystiedon tunneilla opetellaan ravitsemuksen alkeet ja miksi vitamiineja pitäisi saada ruuasta. Aivan perusasioita opetellaan läpi koko yhdeksänvuotisen peruskoulun, eikä niitä silti läheskään aina opita kunnolla.

Eräs aikuinen ihminen päivitteli, että miksi pullataikina ei kohonnut – hän oli korvannut puuttuvan hiivan leivinjauheella. Hän muisti edes sen verran, että leivinjauhe liittyy jollain tavalla kohoamiseen, mutta siihen tuo eräällä tavalla jopa yleissivistykseen liittyvä tietotaito loppuikin.

Jostain syystä kuitenkin kuvitellaan, että koirien ruokien tekeminen ja koostaminen kotona olisi jotenkin huomattavasti helpompi asia, jonka jokainen osaa luonnostaan.

Kun selviää, että koirien ravitsemusvaatimukset eroavat ihmisestä ja vaikka omistaja voikin selvitä greipillä, kaurapuurolla ja vihannesgratiinilla, niin koiralle se ei ole soveliasta ja tarpeet tyydyttävää koiranruokaa.

Siinä vaiheessa lyödään keskustelun tappava musta pekka pöytään ja vedetään esille rakettitiedekortti.

Ihmisten ruuanlaittoa ja ravitsemusta on opeteltava, mutta jos sama asia koskee koirien raakaruokintaa ja lihan käyttöä, niin asia on aivan liian vaikeaa ja tylsää.

Agilityssä maksetaan hyppykursseista, että saataisiin luontaisesti fyysinen eläin hyppäämään tai PK-puolella uhrataan aikaa, vaivaa ja rahaa koiran oppimisen perusteisiin, mutta täydellisen arkipäivän ja säännöllisesti joka päivä syntymästä hautaan tapahtuva elossa säilyminen perusasia eli syöminen muuttuukin jossain vaiheessa mahdottomaksi avaruustieteeksi.

Lapset oppivat päivittäin kerta kerran jälkeen uudestaan, että asioita on opeteltava ja kerrattava ja aikuiset vahtivat, että oppimista tapahtuu. Sama aikuinen on kuitenkin omalta kohdaltaan vakuuttunut, että opetella ei tarvitse.

Outoa ja tuo outous saattaa aiheuttaa koiralle ravitsemuksellisia ongelmia. Elämä on oppimista.

Raakaruokinta vaatii perustaitoja, mutta ne ovat helppoja enkä ole kouluttajan urani aikana törmännyt yhteenkään suomalaisen peruskoulun läpäisseeseen, joka ei olisi niitä oppinut.

Kaava on suunnattoman helppo.

• Annetaan lihaa niin paljon, että vatsa tulee täyteen.
• Jos koira laihtuu, niin joko lihassa ei ole tarpeeksi rasvaa tai ei annetakaan tarpeeksi.
• Jos koira lihoo, niin annetaan joko liikaa tai liian rasvaista.
• Annetaan vähintään kerran viikossa maksaa lihan osuudesta noin neljäsosa.
• Jos kakka liikkuu liian sukkelaan, niin annetaan kuitua, kuten pellavansiemenrouhetta, kuivana.
• Jos kakka ei liiku, niin annetaan sama kuitu turvotettuna.

Perusta oli siinä, ja minusta tuolla tiedolla ei vielä rakenneta kuurakettia tai päästä NASA:an astronautiksi.

Vaikeus piileekin siinä, että on osattava kerto- ja prosenttilaskun alkeet, että pystyy laskemaan kalsiumin takia tarvittavan luumäärän tai ravintolisänä annettavien D-vitamiinin ja sinkin määrät oman koiransa painolle.

Jokainen, joka tekee käsitöitä, suoriutuu säännönmukaisesti vaativimmista laskuista, mutta sitä ei vain mielletä matematiikaksi, koska se osataan ja se osaaminen on vaatinut harjoittelemista.

Jokainen peltiseppä mallintaessaan levystä kartiota käyttää huomattavasti vaativampia geometrisiä laskuja, mutta ei sekään ole ongelma, koska ollaan opeteltu.

Sen jälkeenkö kertolasku koiran painon kautta on ylitsepääsemätöntä? Suomessa kertolasku opetellaan peruskoulun toisella luokalla.

Raakaruokinnan aloittaminen ei vaadi muuta kuin pakastintilaa ja lihan ostamista. Sen jälkeen ruokitaan koiraa, joka päivä. Siinä samalla voi sitten opetella perusteita, vaikka kuinka paljon maksaa kannattaa antaa. Kun törmää tarjoukseen lohesta, niin sen voi ostaa ja antaa koiralle, ja vasta myöhemmin uhrata hetken aikaansa selvittääkseen, että miksi kala on terveellistä ja auttaako se D-vitamiinin saantiin – jota koirat eivät saa muuten auringosta, vaikka omistajan iho sitä muodostaakin; eläinlajiero, aivan vastaava kuin ruokintaerotkin.

Ihmiset pelkäävät arkipäiväisiä asioita aivan liikaa ja se syö oma-aloitteisuutta. Jos koira on laiha, niin sille annetaan enemmän ruokaa ja vasta sitten kysellään facebookissa, että miten koiraa lihotetaan.

Lihojen suhteen eri eläinlajien miettiminen on pääsääntöisesti jatkokurssitason teoretisointia eikä ole mitään erikoista tarvetta antaa vähintään kolmen eri eläimen lihaa, kuten aika ajoin raakaruokintakoulutuksissa väitetään.

Sen sijaan on välttämätöntä antaa kolmea eri osaa eläimestä:

• lihaa,
• elimiä ja
• luita.

On kyseessä mikä tahansa eläin ja mikä tahansa myynnissä oleva osa sen lihasta, niin sitä on turvallista antaa. Sen jälkeen voi murehtia, että oliko siitä hyötyä, mutta lihaa itsessään ei tarvitse pelätä.

Tähänkin sääntöön on yksi poikkeus. Raakaa järvikalaa on syytä pelätä ja pakastaa tai kypsentää se aina. Lapamato ei ole suunnattoman vaarallinen, mutta kiusallinen vaiva ja kallis häätää. On turvallisempaa käsitellä järvikala poikkeuksetta niin kauan kun ei ole selvittänyt, että missä kalalajeissa matovaara on. Plussaa on myös osata erottaa kuha ahvenesta ja muikku hauesta.

Lähes säännönmukaisesti kun siirrytään kuivamuonasta tai barffista lihapohjaiseen raakaruokintaan, niin tullaan julkisuuteen kertomaan muutamasta havainnosta. Koirien vatsat toimivat paremmin, niiden olo ja elo on terveempi ja rakenne on silmää hivelevä.

Tämä tietysti edellyttää kahta asiaa: ruoka on koostettu edes suunnilleen oikein ja annoskoko on riittävä, sillä litroina mitattuna lihaa annetaan huomattavasti enemmän kuin turvottamatonta kuivamuonaa, sillä lihassahan on huomattavan paljon enemmän vettä.

Kyse ei ole mistään ihmeestä, vaan aivan perusasioista. Koira saa raakaruokinnassa sellaista ruokaa, jota se suolisto osaa käsitellä. Ruoka sisältää niitä ravintoaineita, joita koira tarvitsee. Liha antaa myös nestettä, josta on turhan usein puutetta niin kuivamuonilla kuin barffilla ruokittaessa.

Voidaan siis sanoa, että kun koira saa ruokaa, jonka se saa sulatettua, joka on sille lajityypillistä petona ja joka täyttää sen tarpeet, niin ollaan parhaimmassa mahdollisessa luonnonmukaisessa ruokinnassa. Ilman hypeä, aivan jokaiselle koirarodulle, aivan arkipäiväisesti.

Haluatko kuulla suuren salaisuuden? Lihaan perustuva raakaruokinta tukee koirasi terveyttä parhaiten kun koira liikkuu paljon. Joten ensin lenkille, sitten lihaa kuppiin ja vasta sitten tarkistamaan mitä naamakirjassa tapahtuu.