Koirilla on useita täysin vastaavia elintaso-ongelmia kuin ihmisilläkin. Ylipaino on niistä ehkä tutuin ja yleisin. Heikko fyysinen kunto tulee hyvänä kakkosena.
Vaikka koirien meitä lyhyempi elinkaari harmittaakin, niin se myös suojaa ongelmilta. Ainakin ajan myötä kertyviltä. Osaksi siksi, osaksi koirien erilaisesta aineenvaihdunnasta johtuen, ylipaino ei ole aivan samanlainan terveysongelma koiralla, kuin mitä se on omistajalla. Silti liikalihavuus on harvoin hyödyksi ja koiran laihdutuskuuri on aivan yhtä järkevää kuin omistajankin.
Laihduttamisen syy
Kannattaa kuitenkin muistaa, että kun laihdutetaan hieman pullukkaa, niin siinä ei ole kyse ylipainoisen laihduttamisesta. Silloin puhutaan kehonkuvasta, jossa omistaja muokkaa koiran ulkonäköä omaan silmään sopivammaksi.
Tapauksesta riippuen se on joko merkityksetöntä tai ollaan menossa toiseen äärilaitaan. Äärilaidassa kyse on normaalipainoisen laihduttamisesta fitness- tai body building -kuntoon, jolloin kehon rasvaprosentti ajetaan alas vain siksi, että saadaan lihakset näkyviin. Aivan samaa siis kuin six pack ihmisillä, joka ei kerro yhtään mitään voimasta, kunnosta tai edes terveydestä, vaan ainoastaan matalasta rasvaprosentista.
Toinen äärilaita on psykologisempi. Omistaja heijastaa oman halunsa laihtua koiraan. Kun omat dieetit eivät toimi, niin laihdutetaan koira. Minua ei kiinnosta omistajat ja jos pahasti ylipainoinen koira laihtuu, niin minua mietityttää suunnattoman vähän omistajan henkisemmät motivaatiot – pääasia, että koira laihtuu.
Mutta jos sinällään sopivan painoista koiraa aletaan diettaamaan omistajan oman minäkuvan takia, niin mennään aina metsään.
Pieni pyöreys ei aiheuta koiralle minkäänlaisia terveyshaittaa. Suoraan sanottuna, suurin osa kotikoirista voi paljon paremmin, kun niillä on hieman ylimääräistä rasvaa nahan alla. Ne eivät ole yleensä ihan niin ahneita varastamaan kaiken mahdollisen (tuo toki riippuu koiran korvien välistäkin) ja vaikka sanonta lihavat ovat leppoisia ei pidä paikkaansa ihmisillä, niin koirilla riittävä paino hieman laskee aggressiota. Tai jos ei laske, niin paino ainakin poistaa nälkään liittyvää huonotuulisuutta.
Painolla on myös tarkoituksena. Kun koiralla on energiavarastoja, niin se kestää paremmin satunnaiset rasituspiikit. Laiha koira menee helpommin ylirasituksen puolelle leikkiessään rannalla ja juostessaan vedessä. Hyvä fyysinen kunto muuten altistaa ylirasitukselle. Huonommalla fysiikalla väsytään nopeammin ja lopetetaan leikki. Kovakuntoinen jatkaa pidemmälle kuin pitäisi.
Kehon ei-niin-urheilijamaiselle rasvaprosentille on toinenkin peruste. Koira ei ole niin herkkä satunnaisille vatsataudeille kuivumisen suhteen. Ihan jokaisesta puolen päivän syömättömyydestä ei ole tarvetta lähteä tiputukseen. Koiralla on puskureita. Kun paino on alhaalla, niin aivan riippumatta kuinka timmiltä koira näyttää, niin se on veitsenterällä kaikkien muutosten suhteen.
Ei kilpakuntoinen greyhound ole jalostuksen ja äärisuorituksen takia poikkeuksellisen herkkä ylirasitusoireille, vaan koska sen hematokriitti, joka kertoo verisolujen määrän ja samalla myös nesteen määrän plasmassa ja koko koirassa, on matalan rasvapitoisuuden takia korkea. Greyhound ei kestä kuivumista, koska kilpailusuorituksen takia sen koko keho on lähellä ongelmarajoja.
Tavallisen kotikoiran hematokriitti on 40 % kohdalla, eli se sietää melkoisestikin nestehukkaa, ennen kuin vaatii tippaa. Treenatulla greyhoundilla hematokriitti on 60 %, joka on tavallisella koiralla huolestuttavan korkea, jonka takia se ei kestä kuivumista oikeastaan yhtään. Ja kaikki tulee, fyysisen kunnon lisäksi, kehon matalasta rasvaprosentista.
Tuo kaikki tarkoittaa sitä, että normaalipainoon voi ja saa pyrkiä, mutta laihduttaminen vain laihduttamisen takia on lähes aina huono idea – tai ainakin on tiedettävä riskit.
Ruuan määrä ratkaisee
Meillä oli 11 vuotias russelirouva. Olin päästänyt sen lihavaksi. Paino oli kertynyt syömisellä, kuten terveillä koirilla aina. Liian korkealla rasvalla olevaa ruokaa vanhalle koiralle, jonka aineenvaihdunnan nopeus oli jo iänkin myötä hidastanut. Lisäksi se sai Oltermannia, ainakin kun ihmiset tekivät voileipiään. Rouva sai myös nuolla kattilat ja kipot, koska esitiskaus on koirien ikiaikainen oikeus.
Ajan myötä kalorimäärät nousivat niin korkeiksi, että töppöjalkarusseli alkoi muistuttamaan mäyräkoiran ja lapukan sekoitusta. Oli kaksi asiaa, jotka herättivät koirien ruokinnan asiantuntijan ihmettelemään oman koiran painoa: yläkerran portaat alkoivat olla ongelma ja sängylle hyppääminen ei enää onnistunut. Ja jos nyt kysyt, että miksi juuri minulla kaikista maailman ihmisistä koira päästettiin lihomaan syöttöpossuksi, niin vastaus on aika selvä: koska suutarin lapsetkin ovat ilman kenkiä.
Russeli ei lihonut liikunnan vähenemisen takia, mutta toki se altisti. Se lihoi liian ruuan takia. Tämä on perusasia, joka on ymmärrettävä. Ratkaisu on sama kuin niin monessa muussakin asiassa. Tehdään päinvastoin kuin se, mikä on ongelmat aiheuttanut.
Syöminen kulutuksen mukaan
Vanha viisaus on, että kun syödään vähemmän kuin mitä kulutetaan, niin laihdutaan. Kääntäen: kun syödään enemmän kuin mitä kulutetaan, niin lihotaan.
Nuo väitteet pitävät paikkaansa, mutta ne myös ymmärretään usein väärin. Oletetaan, että laihdutaan, kun aletaan liikkumaan enemmän ja niin ei valitettavasti käy. Johtuu siitä, että liikkuminen nostaa kulutusta vähemmän kuin mitä ruuasta saadaan.
Ei ole sattumaa, että vanhuus lihottaa – ainakin terveillä, joilla ei ole aineenvaihdunnallisia ongelmia. Kyseessä on koko ajan aineenvaihdunnan nopeus.
Aineenvaihdunta on kaikki se, kun asioita muutetaan toiseksi. Tehdään sokerista kaloreita, proteiineista lihaksia tai rasvasta solukalvoja. Se, kuinka nopeasti elimistö kykenee asioita tekemään, on aineenvaihdunnan nopeutta ja sitä mitataan energian, kaloreiden, kulutuksella.
Perusaineenvaihdunta on se mitä keho tekee laiskana ollessa. Se energia, joka kuluu silloin, on se kalorien peruskulutus, joka on käynnissä koko ajan. Se voi lisääntyä, kun stressataan, treenataan tai ollaan sairaana, mutta aineenvaihdunnan nopeus laskee aniharvoin alle perusaineenvaihdunnan.
Käytän usein esimerkkinä auton moottoria ja sen tyhjäkäyntinopeutta. Kun joutokäynti on korkealla, niin bensaa palaa enemmän, vaikka mitään ei tehtäisi. Sama juttu toisinpäin. Kun tyhjäkäyntiä on tipautettu alemmas, niin polttoaineen kulutuskin laskee, kunhan vaan pidetään moottori käynnissä.
Perusaineenvaihdunnan nopeus on vahvasti yksilöllinen asia. Toisilla vaan kone tikittää kovemmin kuin toisilla. Vaikka perusaineenvaihdunnan tasoa on mahdollista muuttaa, niin käytännössä se on aina vakio sillä yksilöllä. Samasta syytä toinen voi syödä mitä vaan, eikä liho, ja toinen saa pari ekstrakiloa vain ajatellessaan ruokaa.
Perusaineenvaihdunnan nopeuden idean ymmärtäminen on oleellista siksi, että se selittää suurimman osan lihomisesta.
Kasvuikäinen teini voi syödä suunnilleen kuinka paljon haluaa (tolkun määrissä), eikä hän liho. Se johtuu kasvusta, jossa aineenvaihdunnan nopeus ja kulutus on korkealla. Rakennetaan uutta luuta, lihasta, hermostoa… kaikkea sitä, mitä kutsutaan kasvuksi.
Kun kasvu hidastuu, niin aineenvaihdunnan nopeuksin hidastuu. Vanhana moottori ei enää jaksa tehdä töitä niin paljon, ja kehon uudustuminen ja korjaantuminen hidastuu, ja samalla vähenee energian tarve. Se ruoka, mikä ennen riitti normaalipainoon, alkaakin lihottamaan.
Kun teini lihoo, niin se johdu tietokoneista, pelaamisesta ja liikkumattomuudesta. Ne aiheuttavat kehnoa lihaskuntoa ja surkeaa koordinaatiota. Lihominen tulee siitä kaikesta maposteltavasta, jota päivän aikana suuhun työnnetään.
Ihmisurheilijoilla on taipumusta lihota vanhemmiten. Vaikka terveelliset elämäntavat ovat iskostuneet syvälle lihasmuistiin, niin silti syödään samoja annoksia kuin aktiivisella treenauskaudella.
Varsinkin vanhenevat voimanostajat ovat (surullisen) kuuluisia tästä. Kun on rautaa rangaistaessa syöty 5000 kilokaloria päivässä, niin iän myötä rauta vähenee, mutta kalorit eivät – ja hauiksen kasvu vaihtuu vyötärön levenemiseen.
Minä aloin lihomaan samalla hetkellä, kun greyhoundien treenaminen jäi lajin kuollessa Suomesta. Se ei johtunut siitä, että metsälenkit jäivät pois. Liikkumattomuus aiheutti muita ongelmia. mutta ei lihomista. Lihominen alkoi siinä vaiheessa, kun söin kaksi lautasellista ruokaa yhden sijaan. Tai popsin yöllä puoli kiloa mansikkahilloa, koska teki mieli jotain hyvää.
Lihominen johtuu aina syömisen lisääntymisestä, ei muusta. Ja se korjataan vähentämällä syömistä, ei millään muulla.
Ruuansulatus ei ole aineenvaihduntaa
Säännöllisesti törmää ajatteluun, että suoliston toiminta olisi aineenvaihduntaa. On niin nopea aineenvaihdunta, että ruoka ei sula ja siksi tarvitaan jätesäkki kakkapussiksi.
Ruuansulatus ei ole aineenvaihduntaa, vaan ruuan pilkkomista pienemmiksi osiksi. Toki nopea ja tuhlaileva suolisto vaikeuttaa lihomista, mutta se on eri asia. Sitä voi tietysti käyttää työkalunakin, jolloin valitaan huonosti sulavia ruokia. Kuivamuonamarkkinoilla kaikki light-ruuat perustuvat tähän käytännön toteutuksiltaan.
Vatsalaukun suolahappo ja suolistossa vaikuttavat ruuansulatusentsyymit ovat haarukka ja veitsi. Ne pilkkovat ruoka-aineiden antamat ravintoaineineet niin pieniksi osiksi, että ne saadaan siirrettyä suoliston seinämän läpi verenkiertoon ja siitä sitten maksaan.
Vasta maksa aloittaa ensimmäiset (ja tärkeimmät) aineenvaihduntaan liittyvät työt, kuten proteiinien rakentamisen, rasvojen muokkaamisen tai glukoosin valmistamisen amino- ja rasvahappojen osista.
Liikunnan merkitys
Ihmiset yrittävät laihduttaa itseään ja koiriaan liikkumalla. Se ei koskaan onnistu. Jos syö gramman rasvaa, niin sen polttamiseen pitää etsiä lähin kotimainen vastine pilvenpiirtäjälle, eli 20 kerroksinen talo, ja mennä reipasta vauhtia portaita pitkin ylimpään kerrokseen asti.
Pitkäkestoisessa liikunnassa koirilla on rasvan käyttäjinä helpompaa, mutta omistajan pitää liikkua melkoisen rasittavasti lähes 40 minuuttia, ennenkuin edes aletaan käyttämään varastoläskiä energiaksi. Eikä silloinkaan aitoja rasvagrammoja montaa käytetä.
Kilpagreyhound juoksee eläinmaailmassa maksimaalisen sprinttisuorituksen (okei, on pari kovempaa, mutta ei kotitalouksissa). Tuo noin 30 sekunnin anaerobinen täysivauhtinen rasitus väsyttää ja aiheuttaa paljon muuta, mutta se ei laihduta.
Kisagreyhoundin päiväkohtainen energiankulutus kasvaa noin 8 prosenttia tuon äärimmäisen suorituksen takia. Jos mainittu koira olisi syönyt 800 grammaa 20 % rasvalla olevaa lihaa, niin se tarvitsisi työpäivänä lihaa pari ruokalusikkallista lisää.
Se, että urheilevia koiria hoikennetaan lisäämällä rasitusta, ei liity sinällään laihduttamiseen. Kilpakoirat ovat valmiiksi hoikkia ja niiden lähtökohdat ovat aina erilaiset kuin tavallisilla ylipainoisilla.
Kun kilpavinttikoiran treenari valittaa, että hävisi lähdön, koska koira oli liian lihava, niin hän puhuu täysin eri asiasta. Jos greyhoundilla on kilpailuun kilo liikaa, niin koira on edelleen noin 1,5 – 2 kiloa alle normaalin painon, jos mietitään kehon tervettä ja normaalia rasvaprosenttia.
Eikä silloinkaan kiristämistä tehdä pelkällä työllä. Samalla vähennetään ruokaa.
Liikunta laihduttaa vain jos se on aerobista pitkäkestoista liikuntaa, jossa rasitus pysyy korkealla. Ylipainoinen ei pysty siihen, koska lihaksisto ei jaksa kantaa ylimääräistä painoa. Tilanne olisi sama kuin käskisi maratoonarin laittaa päälleen 10 – 30 kilon painoliivin ja sitten juosta 42 kilometriä lujaa. Tuo tarkoittaa sitä, että lihaksistoa ja sydän- sekä verisuoniterveyttä parantava rasitus tulee kuvioihin vasta kun paino on saatu alas. Ei koskaan ennen.
Tavallinen kuntoliikunta ei laihduta ylipainoista, ei ihmistä eikä koiraa. Jos ei usko, niin asiaa voi kysyä uimahalleilta tai lenkkipolkujen sauvakävelijöiltä.
Russeli vaatii suhteessa enemmän energiaa kuin vaikkapa kingcharlesinspanieli. Osa tulee jalostuksen aiheuttamista aineenvaihdunnallisista eroista, mutta käytännössä ero tulee rotujen erilaisesta tavasta liikkua ja olla kotioloissa. Terrierit liikkuvat enemmän suuremmalla nopeudella.
Mutta tuokin pätee vain yleisellä tasolla. Mitä tehdään, kun russeli normaalissa arjessa osatessaan edetä vain juoksemalla, alkaa lihomaan? Viedään se kävelylenkeille, vaikka metsään, koska liikunta lisää kulutusta?
Itseasiassa tuossa usein joko lasketaan kulutusta tai se pidetään ennallaan. Kuka tahansa, joka joutuu tekemään töistä jalkojensa päällä, kävelee helposti vaaditut 10 000 askelta päivässä. Silti hän ei laihdu, eikä itseasiassa kuntokaan parane. Se johtuu siitä, että ruoka on yli sen arjen kulutuksen ja keho on jo kehittynyt siihen pisteeseen, mitä arkikulutus pystyy kehittämään. Sama pätee koirilla.
Jos työ ei lisäänny reippaasti yli sen mitä tehdään muutenkin, niin mikään ei muutu. Jos russeli juoksee tuhatta ja sataa keittiön sekä olohuoneen väliä, tai menee touhuissaan tontin rajoja pitkin, niin ei metsälenkki mitään muuta. Ainoastaan ympäristö muuttuu. Toki koira saa virikkeitä enemmän, mutta ei se laihtumiseen mitenkään liity.
Lisäksi rasituksen täytyy olla säännöllistä, vähintään joka toinen päivä. Kerran viikossa ei paranna kuntoa ja vielä vähemmän laihduttaa – mutta stressiä se toki voi vähentää.
Lyhyesti: jos koira (tai omistaja) ei joka päivä hengästy kunnolla, niin rasitus ei taatusti vaikuta painoon.
Säästöliekki
Kun energiaa tipautetaan liikaa, niin keho siirtyy energiansäästömoodiin. Säästöliekki on aito tapahtuma, mutta sen merkitys ja koska se tapahtuu, onkin paljon riidanalaisempi.
Säästöliekissä elimistön hormonitoiminta reagoi tulevaan nälänhätään, jota paha energiavaje ennakoi. Kaikkia elimistön toimintoja aletaan hidastamaan, eli perusaineenvaihduntaa hidastetaan. Sillä pyritään säännöstelemään ja säästämään kehon energiavarastoja, käytännössä varastorasvaa eli läskiä.
Säästöliekissä jaksaminen heikentyy. Väsyminen on kehon tapa ilmoittaa, että nyt riitti ja vauhtia on hidastettava. Samalla laihtuminen hidastuu, koska läskiä ei enää käytetä tuhlailevasti. Jos ruuasta saatavat kalorit periaatteessa riittävät, niin säästömoodi ei mene päälle, vaikka kulutus ylittääkin saadun. Se, missä raja kulkee, on yksilökohtainen ja tuntematon, mutta yleensä sen takia pyritään välttämään rajua energian leikkaamista.
Se, että tapahtuuko koirilla sama, on tuntematonta. Osa olettaa, että säästöliekkiajatus voidaan siirtää ihmisistä koiriin ja osa on skeptisempiä. Itse kuulun jälkimmäiseen.
En ole koskaan nähnyt koirilla mitään mikä viittaisi säästöliekkiin. Tiedän myös, että se ei todista mitään ja valikoiva havainnointi on aina kulman takana vaaniva riski, vaikka sen tiedostaisikin. Koirat ovat aina laihtuneet rodusta ja koosta riippumatta samankaltaisesti, kun ruokaa vähennetään. Mitä enemmän kaloreita leikataan, niin sitä nopeammin ne laihtuvat.
Jaksamattomuutta toki tulee, mutta se on eri asia ja selitettävissä suoraan energiavajeesta. Se, että hidastuuko perusaineenvaihdunta merkittävästi ja niin, että isommalla kalorivajeella laihtuminen olisi hitaampaa kuin maltillisemmalla, on kysymysmerkki. Asian tutkiminen vaatisi sen kaltaisia eläinkokeita, että niitä ei enää tehdä sivistyneessä maailmassa.
Asia on kuitenkin aika akateeminen. On aivan se ja sama meneekö koira säästöliekille vai ei, koska se laihtuu. Ja jotta koiran elämästä ei tule aivan surkeaa, niin laihduttamista ei tehdä ylilihavilla viikossa, vaan useamman viikon aikajaksolla. Huomattavan nopeaan laihduttamiseen on harvoin, jos koskaan, aitoa perusteltavaa syytä.
Sairaat lihavat
Koira voi lihota myös muistakin syistä kuin vain pelkän liian ruuan takia. Koirilla, kuin myös ihmisillä, on useitakin aineenvaihdunnallisia tai aineenvaihduntaan vaikuttavia sairauksia, joiden takia paino nousee. Kilpirauhasen vajaatoiminta on varmasti tutuin.
Silloin laihduttamista ei tehdä kuin enintään hyvin maltillisesti ja sairaus on saatava kuntoon. Jos sairaus on krooninen ja parantumaton, niin silloin ylipaino on oire ja se on hyväksyttävä.
Steriloidut nartut, aina välillä myös kastroidut urokset, ovat ongelma lihomisensa suhteen. Niillä kyseessä on sairauteen verrattavissa oleva tila. On sinällään toissijaista aiheuttaako koiran päärynävartaloa lisämunuaisten tuottama liika kortisoli vai ihmisen poistamien munasarjojen vähentämä estrogeeni, kun koko ajan ongelmana on pielessä oleva hormonitoiminta.
Vaikka asiaa ei haluta ajatella, niin sterilointi tai kastraatio aiheuttavat hormonivajeen, joka on aivan sama tai vastaava kuin jos syynä olisi aito sairaus.
Horminitoiminnan häiriintyminen on yksi niistä monista syistä, jonka takia ilman perusteltua syytä tapahtuva sukuhormonien poistaminen on todella huono idea. Se, että edes eläinlääkärit eivät reagoi siihen, että kun operaatio tehdään siksi, että omistaja ei halua koiralleen sukupuolta, koiran luontainen käyttäytyminen häiritsee tai on fobiaan verrattava sairauspelko, niin kyseessä on eläinsuojelulain kieltämä tarpeeton leikkaus.
Steriloitujen lihominen on yleisin yksittäinen syy kysyä laihdutusneuvoja. Sellaista se on, kun poistetaan yksi tärkeimmistä aineenvaihduntaan liittyvistä hormoneista. Nartun aineenvaihdunta hidastuu keskimäärin noin 20 prosentia.
Se tarkoittaa yksinkertaistetusti sitä, että saatavien kalorienkin täytyy vähentyä viidenneksellä. Usein sekään ei riitä, koska eläin laiskistuu. Ollaan pian tilanteessa, että ruokamäärän pitäisi puolittua, että saataisiin ylläpidettyä jonkinlainen rantakunto.
Noin suuri ruuan määrän väheneminen tarkoittaa auttamatta sitä, että rasvan määrää joudutaan laskemaan puutoksen rajoille. Samalla, ilman kikkailuja, myös proteiinien saanti romahtaa. Suojaravintoaineiden, vitamiinien ja mineraalien, määrää pitäisi nostaa.
Lisätarve ei tule pelkästään ruokamäärän laskusta, vaan aineenvaihdunnan hidastumisesta. Tehdään vähemmän kauemmin, jolloin isompi osa ravintoaineista poistetaan ennen käyttöä.
Elimistön toiminnan suhteen nartusta tehdään kertalaakista 12 vuotias. Mutta kaikki on hyvin, koska sterilaatio on haitaton ja riskitön…
Lyhyesti sanottuna sellaista elämä on. Samalla hetkellä kun päätettiin hyväksyä sterilaatio, niin hyväksyttiin, että elimistö käyttäytyy kuin kroonisesti sairas ja ikääntynyt. Silloin on myös hyväksyttävä ylipaino.
Käytännön laihdutus
Ihmisillä laihduttaminen on vaikeaa, koska sen onnistuminen ja painon pysyminen alhaalla vaatii elämäntapojen muutoksen. On aivan se ja sama maksaako tammikuussa salikortin joulun mässäilyjen jälkeen, jos perustaa ei muuteta. Siksi jokainen dieettiohjelma ja pussikeittoruokavalio epäonnistuu taatusti. Kaikkea muuta muutetaan, ainakin lyhytaikaiseksi, mutta ei elintapoja.
Minulla on erään laulun sanoja mukaillen nallekarkin selkäranka. En minä pysty vähentämään rasvan käyttöä ruokavaliossani tai aloittamaan pitävää karkkilakkoa. En vaan halua. Mutta se mihin luonteenlujuuteni riittää, on syömismäärän vähentäminen. En syö enää ähkyyn asti. Aamupalaksi riittää kaksi voileipää, ei ole pakko syödä koko pussia. Leivän päälle ei tarvita varttikiloa juustoa, vaan pari siivua riittää antamaan maun. Makeisia saa syödä joskus, mutta ei joka päivä kiloa englanninlakritsia vain siksi, että Rusta myy laivakokoja.
Kyse on koko ajan määristä, myös koiralla.
Minä sain laihdutettua russelin kahdessa viikossa siedettävämpiin mittoihin. On helpompaa kasvattaa selkäranka, kun tekemiset eivät vaikuta itseensä. Toki jos on herkkä koiran kerjäämiselle, niin elämä voi muuttua vaikeammaksi, mutta silloin kannattaa poistaa rekku keittiöstä, kun ihmiset syövät.
Rasva on kuningas
Meillä tehdään monet asiat silmämääräisesti. En punnitse koiria, jos siihen ei ole jokin erikoinen selvä syy. Minulle riittää miltä koira näyttää. En myöskään punnitse ja mittaa ruokia, koska tiedän silmämääräisesti paljonko annan ja määrä muuttuu myös silmäperusteisesti. Siksi en tiedä tarkkaan paljonko meillä koirat syövät ja ylipäätään mittaamiset tehdään vain Katiskan juttujen takia.
Tuosta johtuen joudutaan nyt tyytymään siihen, että russeli söi ehkä kolmisen desiä 30/20 kuivamuonaa (meillä on ollut saatavuusongelmien takia liha poissa ruokavaliosta jo jonkun aikaakin).
Ruokamäärän olisi voinut tipauttaa kahteen desiin. Olen kuitenkin realisti. Kun vanhalta nartulta leikkaa radikaalisti kolmanneksen ruokamäärästä, niin aivan riippumatta siitä kuinka perusteltua alempi ruokamäärä olisi, niin en halua suututtaa ikääntynyttä narttua. Ne tuppaavat kostamaan, tavalla tai toisella.
Tehtiin kompromissi ja haettiin kuivamuonaa, jossa oli 14 % rasvaa ja annettiin sitä kolmisen desiä.
Lähtötilanne oli rasvaa n. 27 grammaa.
- Jos vain ruokamäärää olisi vähennetty kolmanneksella, niin rasvaa olisi saatu 18 grammaa ja samalla olisi tipahtanut hiilihydraatit, kuin myös proteiinit ja kaikki suojaravintoaineet.
- Kun annettiin vähärasvaisempaa, mutta ruokamäärä pysyi ennallaan, niin rasvaa saatiin 20 grammaa, vain 2 grammaa enemmän kuin toisessa vaihtoehdossa. Hiilihydraatin määrä nousi hieman, mutta sen kanssa pystyy elämään, kuten myös proteiinimäärällä, joka olisi ollut suunnilleen sama kummallakin tavalla. Mutta nyt suojaravintoaineiden määrä pysyi samana.
Toki juusto ja muut lisät leikattiin pois. Ei kokonaan, sillä saahan karkkipäivä olla. Ei laihduttaminen tarkoita askeesia, koirillakaan.
Kun sanotaan, että koira laihdutetaan ruokamäärää vähentämällä, niin sillä tarkoitetaan aidosti rasvan määrän vähentämistä. Jos valitaan rasvattomampi (joka on eri asia kuin rasvaton) vaihtoehto, niin ruuan kokonaismäärä saa pysyä samana.
Nyt laihdutus tehtiin kuivamuonalla, mutta ei liha sen kummallisempaa ole. Jos koira on syönyt aikaisemmin 500 grammaa 22 % rasvalla olevaa lihaa, niin siirtyminen 15 % tarkoittaa suoraan energian leikkaamista kolmanneksella – 30 % vähennys kaloreissa on aika paljon.
Kun on mahdollisuus valita, eli lihominen ei johdu millä tahansa mittarilla liian isoista annoksista, niin aina valitaan ensisijaisesti matalampi rasva. Vasta sen jälkeen pudotetaan annoskokoa.
Ruokintakertojen määrä
Kun kyse on terveestä koirasta, niin se siirretään aina yhteen ruokintaan päivässä. Mitään aitoa syytä ruokkia kaksi kertaa ei ole. Yhdellä ruokinnalla tiedetään paljon paremmin kuinka paljon koira syö.
Erään asiakkaan koira ei ollut laihtunut, vaikka rasvaprosenttia oli laskettu. Syy oli kahdessa ruokinnassa. 10 kg kokoluokassa oleva koira sai kaksi reipasta desiä kuivamuonaa per annos kahdesti päivässä, koska muutoin ruoka-annos näytti perin vähäiseltä. Kun se siirrettiin yhdelle annokselle, joka oli kolme desiä, niin paino lähti laskuun.
Tuossa tehtiin kaksi muutosta. Ensimmäinen on ilmiselvä. Ruuasta hävisi toista desiä ruokaa. Toinen on asia, jota ei tulla ajatelleeksi. Pienempi määrä ruokaa sulaa tehokkaammin useammassa annoksessa annettuna, isommasta määrästä yhdellä annoksella hukataan suhteellisesti enemmän. Tuo on se aito syy miksi lihotus tehdään useilla pienemmillä annoksilla, vaikka toki siinäkin saadaan vedätettyä määrää ylöspäin.
Kaikki koirat eivät kestä yhtä ateriaa, vaikka ovat terveitä. Kyseessä on tottumuksen synnyttämä ruuan odottaminen, joka käynnistää ruuansulatuksen ja vatsahappojen erityksen ja lopuksi huonon olon. Tyhjän vatsan oksentelu on tuttua monille. Siitä selviää antamalla pienen aamupalan. Mutta aamupalan ei tarvitse olla puolet päivän ruoka-annoksesta ja kaloreista, kuten suurin osa tekee. Harvempi syö itsekään mannermaista hotelliaamiasta, eikä sitä tarvitse koirakaan. Pieni nokare ruokaa riittää torjumaan huonovointisuuden, eikä sillä ole suurtakaan merkitystä päivän kalorisaanneille.
Ruuan jatkaminen
Ruoka-annoksen suurentamista jollain energiaköyhällä ruualla harrastetaan aika ajoin. Useimmiten siihen ei ole tarvetta, mutta monet steriloitujen omistajat sitä tekevät. Koska koiran hormonitasapaino, joka säätelee myös energian käyttöä, on saatu sekaisin, niin laihtumiseen ei riitä enää pelkkä rasvan alentaminen, koska jouduttaisiin lähes rasvattomaan ruokaan. Jos annetaan pienempiä annoksia, niin ruuan laskennallisesti riittävä rasvaprosentti ei paljoa lohduta, koska annos on mallia kääpiökoira.
Kun kipon sisältö on tasoa yksi suupala, niin ruuan massaa on pakko nostaa. Muutoin jatkuva näläntunne ajaa ensin koiran sekopäiseksi ja sen jälkeen omistajan hulluksi.
Mikä tahansa kelpaa. Se voi olla salaattia, porkkanraastetta tai maailman turhinta ripuli- ja vatsatautiruokaa: broilerin rintaa, hiukan riisiä ja raejuustoa. Munuaiset eivät ole huono vaihtoehto, jos niitä saa eikä haju haittaa. Naudan maha on melkoisen energiaköyhää ja sitä voi käyttää. Hapankaali ei ole lähimainkaan sitä mitä monet kuvittelevat, mutta sillä saa totaalisen energiaköyhän lisän koiralle – tosin kalliinpuoleisen, jos valmista ostaa.
Jos haluaa jatkaa ruokaa puuroilla, niin kannattaa antaa kauraa tai ohraa. Ne sulavat heikommin kuin riisi ja niissä on myös hieman vähemmän hiilihydraattia. Peruna ei kuitenkaan ole laihdutusruokaa.
Ravintolisät
Laihdutuksessa käytetään ravintolisiä yleensä yhdestä syystä: kiihdyttämään aineenvaihduntaa. Niissä hukkaa rahansa, koska ne eivät tee sitä. Jos halutaan kiihdyttää aineenvaihduntaa, niin aletaan liikkumaan, mutta chili, vihreä tee tai leusiini eivät laihduta. Ne ainoastaan lihottavat laihdutuslisiä myyvän lompakkoa.
Ainoa oikea syy käyttää ravintolisiä on sama kuin lihotuksessa tai normaalissa ylläpidossa. Lisiä käytetään, kun jotain ei saada ruuasta riittävästi. Se tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että jos sellaista ruuan määrää, joka antaa suojaravintoaineita, pienennetään, niin lisien tarvetta olisi syytä ynnäillä.
Lihotuksessa lisien määrät yleensä lasketaan tavoitepainon mukaan. Silloin määrät ovat taas kohdallaan kun painokin on kohdallaan. Laihdutuksessa voidaan tehdä sama tai sitten voidaan lisäpolitiikka miettiä uudestaan, kun paino on laskenut halutulle tasolle.
Kumpikin tapa on yhtä oikein tai väärin riippuen lähestymistavasta. Silti kyseessä on melkoisen mitätön asia, eikä sitä kannata kovinkaan kauaa murehtia. Keskittyy vain painon pudottamiseen, se riittää. Silti kuivamuonaa käyttävien on ymmärrettävä, että täysravinto lakkaa olemasta täysravinto, kun mennään reippaammin alle annossuosituksen.
Rasvalisät saattavat olla tarpeen, jos joudutaan ongelmiin matalan rasvan takia – johtui se sitten matalasta ruokamäärästä tai matalasta rasvaprosentista. Silloin kannattaa ottaa muutoin turhat kasviöljyt käyttöön. Usein kuulee väitettävän, että koira ei hyödynnä kasviöljyä yhtä hyvin kuin eläinrasvoja. Väite ei pidä paikkaansa, vaan molemmat imeytyvät yhtä hyvin. Ero tulee niiden rakenteesta, jonka takia kasvirasva ja eläinrasva käyttäytyvät eri tavalla aineenvaihdunnassa energian suhteen.
Kasviöljyillä on vaikeampi lihottaa, koska ne muuttuvat käyttökaloreiksi helpommin kuin muuttuisivat varastorasvoiksi. Joten väite, että koira ei hyödynnä öljyjä tarkoittaakin, että joku ei ole onnistunut lihottamaan koiraa ruokaöljyllä. Tuota voi käyttää hyväksi laihdutuksessa nostamalla öljyn osuutta kokonaisrasvasta.
VHH ja ketoosi
Vähähiilihydraattinen ravinto, kivikautiset dieetit ja ketoosin käyttö eivät liity koiriin mitenkään. Eivät ne useimmiten liity ihmisinkään, vaan ovat vain henkisen muutoksen myötä helpompi tapa hyväksyä ja toteuttaa vähemmän energiasisällön ruoka.
Pääsääntöisesti aivan kaikki erikoisdieetteihin liitetyt vaikutusmekanismit ja terveysvaikutukset ovat puhdasta huuhaata. Ihmisen kohdalla kyse on valinnasta ja on jokaisen oma päätös kuinka paljon uskonnollisuutta omaan syömiseensä liittää. Koira sen sijaan ei valitse itse, joten omistajan vastuu lemmikkinsä syömisestä on silloin suurempi kuin vastuu omasta tekemisestä. Toisaalta, jos lopputulos on oikea, niin motiivit siihen ovat toissijaisia – silti olisi aina parempi rakentaa tekemiset asialle, ei luuloille.
Hiilihydraatit eivät ole vaarallisia koiralle. Ne ovat vain pelkästään energiaa, eivätkä sokerit tee mitään muuta elimistössä. Ne voivat kerätä hieman nestettä, mutta lihomisen suhteen sillä ei ole merkitystä. Kun ihmiset sanovat, että he saivat laihdutettua koirasta nestepöhön pois siirtymällä lihapohjaiseen ruokintaan, niin aidosti he laihduttivat koiraa leikkaamalla sen kokonaisenergiaa. Ei siinä sen kummallisempaa mekaniikkaa ole takana.
Koiraa ei saa ketoosiin. Siksi ketodieetit ovat ajanhukkaa ketoajattelun kautta. Koiran maksa tekee tarvittavat sokerit aivan itse, eikä koira sen takia ole samalla tavalla riippuvainen ruuan hiilihydraateista kuten me sekasyöjät olemme. Joskus on etu olla lihansyöjä.
Jos kuitenkin ehdottomasti haluat noudattaa koiralla VHH- ja ketoruokavaliota, niin se onnistuu. Siirrät koiran lihapohjaiselle ruokinnalle, jota myös raakaruokinnaksi kutsutaan. Mutta kannattaa muistaa, että liha itsessään ei laihduta koiraa. Se onnistuu vain rasvagrammoja leikkaamalla.
- Jos koira syö 30/20 kuivamuonaa 350 grammaa, niin se saa 70 grammaa rasvaa ja noin 20 grammaa hiilihydraatteja.
- Jos koira syö 600 grammaa 12/20 lihaa. niin se saa 120 grammaa rasvaa.
Ruoka- ja ruokintaneuvot
Törmään säännöllisesti ruokintasuunnitelmiin, jossa koiran ruokinta on tehty excelin mukaan. Ollaan laskettu koiran energiantarve NRC:n suositusten mukaan ja sitten rakennettu analyysiin perustuvilla energialaskuilla ruokinta. Näyttää vakuuttavalta. Mutta koska se vain näyttää, mutta ei ole käytännössä vakuuttavaa, niin moiset tulevat lopuksi minulle – lihotus laihduttaakin, laihdutus lihottaa tai mennään muutoin pieleen.
Ongelma on kahdessa: koiran energiantarve lasketaan väärin, kuin myös ruuan antama energia.
Me emme tiedä mikä on juuri sen yksilön aito energiantarve. Lepotarpeeksi voidaan arpoa mitä tahansa väliltä 300 – 600 kJ/kgME ja arvaus on aina oikein. Mutta valittu arvo äkkiä tuplaa tai puolittaa annoskoon. Eikä virhemarginaali tuohon jää. Meillä on käytössä keskimääräisiä arvioita siihen paljonko määrätty työ vaikuttaa energiaan tai miten turkki nostaa kaloritarvetta. Mutta ne ovat vain suurten suuntalinjojen arvauksia. Koiran kohdalla pitäisi tehdä täsmäsuunnitelma – eikä se onnistu kaavoilla. Mikään suositus ei kerro miten lasketaan terrierin energiantarve. Vai huomioidaanko nöffin laiskuus korkeammalle kuin turkki.
Se miten ruoka vastaa laskennallisesti energiansaantiin on teoriassa helppo laskea. Mutta asian aito ymmärtäminen vaatii oivalluksen siitä, että kalorilaskut ja kokonaisenergia kertovat ruuan koostumuksesta, eivät ruuasta saatavasta energiasta. Pahiten mennään pieleen kun siirretään NRC:n suositukset raakaruokintaan oivaltamatta mitä hiilihydraatin puuttuminen ruuasta vaikuttaa. Sen suhteen ollaan jatkokurssimateriaalissa, eikä yhdenkään koiranomistajan tarvitse miettiä asiaa. Mutta rahasta ruokintasuunnitelmia tekevän on se ymmärrettävä. Kuin myös sellaisenkin pikkujutun, että proteiineista ei saada energiaa, vaikka niissä on energiaa. Siihen faktaan ketodieetit perustuvat: leikataan hiilihydraattien energia, jota ei korvata rasvoilla.
Laskut menevät entisestään pieleen, kun ei huomioida ruokien sulavuutta tai tehdään tarkat laskut Finelin arvoilla. Useimmiten ruokien reseptiikkaa ei edes tiedetä, eivätkä tuoteselosteet suuremmin auta. Jokainen ruokalasku on silloin vain tekonäppärää teoreettista laskuharjoitusta. Ne eivät kuvaa todellisuutta eikä niitä saa käyttää todellisuuden toteuttamiseen.
Puutun asiaan yhdestä ja vain yhdestä asiasta. On sinun valintasi haluatko maksaa arvauksesta, mutta koiran laihduttaminen tehdään vähentämällä koiran lihottanutta energiaa. Ja se voidaan tehdä miettimällä aitoa ruokaa aidolla koiralla yksinkertaisilla tunnusluvuilla – kuten rasvagrammoilla. Arvaus juuri sinun koirasi energiantarpeesta sekö kuvitelma ruuan metabolisesta energiasta syöjän saamana energiana eivät ole sellaisia tunnuslukuja.
Katiskan sisältöä laihdutuksesta
Kuuntele podcast Työtä ja näkkileipää koiralle, vaikka siinä onkin mukana myös urheilukoira-asiaa.
Voit myös vilkaista hieman vanhempaa perua olevan vlogin Läski on ikuista vastaavasta aiheesta.
Tarvitsetko apua?
Terveen koiran laihduttaminen on helppoa. Tosin voit tarvita siihen hieman henkistä tukea vakuuttamaan sinut, että et ole tappamassa karvakaveriasi nälkään. Sairaat koirat, kuten suolisto-ongelmaiset tai hiivasta kärsivät, voivatkin olla vaikeampia. Ruokaa ei voisi muuttaa, koska oireet paukahtavat pintaan.
Aika pljon voidaan silti tehdä, mutta koska ne on tehtävä koirakohtaisesti ja vaikka kahdella koiralla olisikin ulospäin samanlaiset oireet, niin ratkaisut ovat täysin päinvastaisia. Älä jää silloin murehtimaan asiaa, vaan buukkaa puhelunaika. Selvitetään tarvitseeko koira ehdottomasti laihdutuskuuria ja jos tarvitsee, niin tehdään sellainen.
Aika usein kysytään, että kuinka nopeasti koiran saa laihduttaa. Kysymys pitäisi muotoilla toisin:
Laihtumisvauhdissa nimittäin sotketaan kolme eri asiaa yhteen ja samaan.
Nuo on sitten kytketty koiriin. Avataan kolmikkoa hiukan.
Ihminen ei ole koira
Terveydelliset riskit syntyvät pahasti ylipainoisilla ihmisillä monistakin tekijöistä. Yksi on mahdollinen kakkostyypin diabetes tai ylipäätään kehnolla reagoimisella insuliiniin. Silloin rankka energiavaje – jota laihdutus aina tarkoittaa – vaikutta kakkamaisella tavalla koko aineenvaihduntaa.
Usein mukana on myös sydänongelmia, jotka on huomioitava. Muitakin syitä on.
Noilla on harvoin, jos koskaan, koiralle varsinaista merkitystä. Ei edes linkitetyn artikkelin rantapallo-mopsilla. Koirille ei tule kakkostyypin diabetestä elämäntapojen vuoksi, ja insuliinisensitiivisyys on enemmänkin hypoteesi kuin aito asia. Sydänviatkin johtuvat ihan muista asioista, mutta toki sairaalloinen ylipaino voi niille altistaa.
Ulkonäölliset ongelmat ovat selviö, vaikka niistä ei paljoa ihmisten kohdalla puhutakaan. Nahka venyy ja sitten vatsa näyttää kuin sharpein naamalta. Kosmeettiset leikkaukset, kun nahkaa kiristetään, ovat ymmärtääkseni aika arkipäivää sairaalloisen ylipainon jälkihoitoja.
Mutta koirilla tuota ei oikeastaan tapahdu. Syytä siihen en oikeastaan tiedä, mutta voisin kuvitella, että syy on esimerkiksi ihon täysin erilaisessa rakenteessa. Mutta toki selitys voi löytyä ylipainon määrästäkin. Jos 200 kg ihminen laihduttaa painoon 65 kg, niin se vastaisi samaa kuin että meillä olisi 65 kg koira, joka pitäisi laihduttaa 20 kg tavoitteeseen.
Eipä noita ihan joka korttelin kulmalla tule vastaan – koirilla ihmistä vastaava sairaalloinen ylipaino on aivan tolkuttoman harvinaista, jopa silloin kun todetaan, että onpa läski rakki.
Sitoutuminen uuteen tapaan on suurin syy miksi suurin osa laihdutuskuureista epäonnistuu. Joulun jälkeen podetaan huonoa omaa tuntoa, kun kuvitellaan, että nyt viikon aikana lihottiin reippaasti. Sitten mennään uudenvuoden jälkeen salille, ja into loppuu aika tarkkaan 14. päivä. Se onkin raskasta, aikataulutkin on vaikeita ja on se viineri vaan hyvänmakuinen kahvipaussilla. Eikä töistä tultaessa kerta kaikkiaan jaksa kotiin asti ilman suklaapatukkaa. Plus täytyyhän ihmisen saada stressiään lievittää viinilasillisella tai kahdella, kun katsellaan Tempparien osallistujien toilailua ja irtoseksiä,
Samasta syystä VHH-viritykset ja varsinkin kaikki pusskeittolaihdutukset epäonnistuvat. Niissä keskitytään laihtumiseen. Kun paino on hiukan laskenut, niin ollaan tyytyväisiä, palataan takaisin vanhaan elämänmalliin ja kvartaalin jälkeen huokaillaan taas perseen leviämistä ja kun farkut ei mene enää kiinni.
Laihdutuskuurit ovat pääsääntöisesti nopeita tuloksia antavia, mutta niiden kanssa on totaalisen mahdotonta elää. Joutuu luopumaan liian monesta asiasta. Laihtuminen on helppoa. Pitää itsensä uudessa painossa taasen vaatii koko elämäntavan muuttamisen, ja se on vielä vaikeampaa kuin tupakan lopettaminen.
Koirilla tätä ongelmaa ei ole. Kukaan ei kysy koiralta mitä se haluaa ja miten se toivoisi saavansa viettää elämänsä. Toisaalta - oletteko koskaan nähnyt koiraa, joka makaa vatsansa vieressä ja murehtii oma viehättävyyttään? Joten ehkä koiran mielipiteen kysymyminen ja arvuuttelu olisikin tie lihomiseen – se on se mitä koira haluaa, ja itseasiassa koko eliöstä haluaa.
Ja mihin tultiin?
Lopputulema on, että koska koira ei päätä syömisestään ja elämästään mitään milloinkaan (jos päättää, niin meillä on käsissä koira, jonka omistaja kyselee käytöshäiriöihin neuvoa tai on varaamassa lopetusaikaa), niin elämäntavan muuttaminen ei ole merkityksellinen. Omistajalta toki vaaditaan asennemuutosta, mutta se ei liity koiraan mitenkään.
Samaten varsinaista terveydellistä syytä hitaaseen laihduttamiseen ei ole, joten läskiä saa polttaa nopeastikin.
Ylipäätään aikataulun miettiminen on totaalista pseude-fiksuutta. Se on vain näennäistä ja sitä harrastavat kolme ihmistyyppiä:
Tietysti energiamäärät voidaan laskea. Kunhan muistaa koko ajan, että se on teoreettista mallintamista ja jota voi käyttää uusien asioiden, tai ylipäätään asioiden, välisten yhteyksien hahmottamiseen ja jo tapahtuneen asian todistamiseen tai ymmärtämiseen.
Nimittäin ei tarvita kummoistakaan exceliä, että ottaa ruuasta viidenneksen pois (ihmisillä: ei ahnehdita kolmatta santsilautasta), leikkaa makupalojen määrää (ihmisillä: suklaapatukka ei ole koko ajan mukana) ja keventää ruokaa ylipäätään (ihmisillä: salaatti mukaan ja joka päivä ei tarvitse mennä nyrkillinen voita).
Minä laihdutin 10 kg töppöjalkarusselin 7,5 kiloon alle kolmessa viikossa. Olisi onnistunut nopeamminkin, mutta se olisi ollut jo ilkeilyä. Muuta ei tarvittu kuin
Koiran henkiset ongelmat
Osa ihmisistä ovat todella huonolla tuulella laihdutuskuurillaan. Osaksi energiavajeen takia, osaksi sokerivajeen takia, osaksi nälän tunteen takia, ja osaksi koska ylipäätään luopuminen pännii.
Osalla koirista tulee vastaavia ongelmia. Tämä ei ole todellakaan mikään fakta, mutta väitän, että nartuilla herää äkkipikaisuus ja aggre nälän myötä uroksia herkemmin. Tästä voisi vetää heittää jotain puolivillaista läppää, mutta jätetään ne väliin ja jossiteltaisiin mieluummin, että voisiko se olla hormonaalista. Narttujen (kuin myös naisten) kehonkoostumus on erilainen ja voitaisiin leikkiä ajatuksella, että biologia pyrkii suosimaan käyttäytymistä, joka johtaa turvalliseen energiansaantiin ja painoon, jotta lisääntyminen onnistuisi (ja ei, PMS-lohtusuklaata ei voi perustella menstruaatiolla, joten tulihan se mukamashauska läppä sieltä).
Hieman jo OT, mutta tässä saattaa olla myös hyvä esimerkki tilanteesta, jossa näkee mitä haluaa. Minulla on aina ollut enemmän narttuja kuin uroksia ja pyrin hankkimaan eläimiä, joilla on hieman enemmän särmää ja luonnetta. Joten laihdutuksessa nälän aiheuttama vittuuntuminen ei johdukaan sukupuolesta, vaan että sukupuolesta riippumatta olen tykännyt bitcheistä.
Mutta aggre on asia, joka kannattaa pitää mielessä, jos perheessä on useampi koira.
Ylipäätään ruuan varastaminen voi pahentua. Se on suora seuraus siitä, että koira ei vaan kykene ymmärtämään miksi ruokaa on vähemmän, kun sitä pitäisi olla enemmän.
Laihduttaako vai ei?
Suurin osaa Suomen laihdutuskuurilla olevista koirista ovat itseasiassa dieetillä aivan turhaan. Eivät ne ole lihavia. Ne saattavat olla ns, hyvässä lihassa, mutta siitä on pitkä matka lihavuuteen. Sitten ovat ne sterkatut nartut, joiden lihominen johtuu omistajan/eläinlääkärin innosta sorkkia peruuttamattomasti nartun tärkeintä horminitoimintaa – nille ei voida tehdä mitään, koska ne on rikottu.
Useimpia ei tarvitse edes laihduttaa. Riittää, että koirat laitettaisiin liikkumaan enemmän. Liikkunnalla ei ole kukaan koskaan laihtunut, mutta rasitus silti nostaa kulutusta hieman lähemmäs saantia. Mutta se vahvistaa ja kiinteyttää. Noilla laihdutuskuuri on enemmänkin, taas kerran, sijaistoiminta kun ei haluta tehdä sitä oikeaa asiaa – samaa pohjaa kuin ostaa soutukone sängyn alle tai tens vatsalihaksille.
Se oli siinä.
Arvon eläinlääkärit. Kun kehotatte ihmisiä laihduttamaan koiriaan, niin teidän pitäisi myös neuvoa miten se tehdään. Muutoin kyseessä on vähän samaa kuin heiluttaisi tikkari lapsen edessä ja lällättäisi, että saat tämän kun olet ratkaissut laskutikkua käyttäen useamman asteen yhtälöparin.
Neuvo tai kehoitus ilman mahdollisuutta toteuttaa se, on totaalista ajanhukkaa.
Mitäs jos saa jo aika rasvatonta ruokaa (1dl nappulaa 14% ja 80-100g lihaa 11%) ja ei nytkään isoja määriä? Mistäs sitä sitten lähtee pudottamaan.
No kyseessä kastroitu helposti lihova uros miltä ei millään meinaa saada painoa tippumaan. Sterkatulla nartulla ei mitään ongelmaa.
Ainoa mitä mietin niin tipauttaa nappulat 3/4 desiin ja laittaa kuppiin “kaloritonta” vatsantäyttäjää
Minä tuun tähän @Jonnap kyyläämään vastausta.
Mietin, että jos annoskoon pudottaa todella pieneksi niin tuleeko ravintoaineiden tarpeet tyydytetyksi vai eikö niillä ole merkitystä?
Tässä ollaan eri asioissa, jotka yritetään mahduttaa samaan kaavaan. Eli koko ajan täytyy pitää erillään
Joten oikeastaan aina kun puhutaan yleisellä tasolla laihduttamisesta, niin ollaan kahdessa ensimmäisessä tapauksessa. Ja silloin ongelma ei ole koskaan siinä, että koira söisi valmiiksi pieniä annoksia matalilla kaloreilla.
Kolmannessa tapauksessa on pakko hyväksyä ylipaino. Ihan siksi, että se on ns. hankittu vamma. On ihan toissijaista miksi operaatio on tehty, koska lopputulos on ainoa merkityksellinen.
Sairauksissa (joita koirilla on aika vähän, mutta esim. Addison/Crohn) ongelma ei ole se ylipaino, vaan sairaus itsessään. On tarpeeksi haastavaa pitää koira oikealla lääkityksellä ja hengissä kuin alkaa uhrata aikaa ja vaivaa kalorien miettimiseen sen syvemmin.
Eli laihdutuksessa tehdään kolme asiaa:
Munuaisilla esimerkiksi voi nostaa ruoka-annoksen kokoa ilman, että kalirit juurikaan nousee. Ongelmaksi tulee tietysti munuaisten kehno saatavuus ja törkeän paha haju…
Josta tietysti päästään siihen varsinaiseen käytännön ongelmaan:
Se riippuu ruuasta. Kuivamuonilla tuo on riski. Lihalla, tai koiran raakaruokinnassa, pieni määrää leikkaa vain proteiinien ja rasvan saantia. Se on harvemmin ongelma, mutta on mahdollinen.
Mutta jos pieni ruoka-annos aiheuttaa vajeita, niin nehän saadaan korjattua sitten muilla tavoilla. Vitamiineissa ja mineraaleissa ei ole energiaa. Protskujakin saadaan lisättyä ilman kaloreita.
Rasva siinä vaikea on ja jos ajaudutaan tilanteeseen, että rasvan alhainen määrä aiheuttaa ongelmia, niin ensin yritetään tehdä pikakorjaus kasviöljyillä ja kun se ei auta, niin hyväksytään ylipaino — ainakin silloin kun ekstrakalorit ei tule hiilihydraateista.
Muistaakseni tässä on mainittu noista ongelmista:
Tämä on se mitä itse välillä mietin. Jos koiralla, jonka ihannepaino olisi 9kg ja painaakin 10kg, kyljissä tuntuu rasvaa, onko kilon painonpudotus edes aiheellista. Koska kuitenkin silminnähden jaksaa toimia. Mutta sitten iskee syyllisyys “ylipainoisesta” koirasta ja siitä että olen huono omistaja.
Helpoin olis jättää nappulat pois ja antaa pelkkää lihaa ja lisät mutta lihan hinta tällä hetkellä
ja nappuloista saa kätevästi kaiken ja kakka pysyy hyvänä. Että sitten joutuu punnitsemaan paljon kaikkea muutakin ku vaan painon putoamista.
Mushin sivuilta:
Mistäs sen sitten tietää onko se kerros rasvaa vai turvotusta? Tuntuuko ne jotenkin erilaiselta?
Älä suhtaudu Mushin väitteisiin kuten asiaan. Ne yrittää nyt väittää, että koiralla olisi niin helvetinmoinen nesteturvotus, että se näyttää lihavalta.
Koko ajan täytyy muistaa, että Mushin taustat ovat barffissa. Samaten niiden reseptiikkaa tekee/teki barffaaja. Jolloin iso osa heidän väitteistään on barffia.
Tuo läskiltä näyttävä nesteturvotus on ikivanha barffin perusväite kuivamuonia vastaan. Totta hemmetissä sokereilla saadaan nesteturvotus. Niin saadaan estrogeenillakin. Mutta koskaan-ikinä-milloinkaan koiraa ei sekoita silloin läskin kanssa.
Barffilla koirat laihtuivat nopeasti, koska barffin oppien mukaan aiheutettiin tolkuton energiavaje. Eli tehtiin samanlainen laihdutus kuin mitä minä puuhasin kun leikkasin päivän kalorit itselläni 1200 kilokaloriin.
Laihtuuhan sillä, nopeasti. Mitä järkeä moisessa on? Ei mitään. Johtuiko laihtuminen nesteturvotuksen häviämisestä? Ei todellakaan.
Mutta onhan se lohduttavampaa selittää nesteturvotuksen häviämisestä kuin myöntää, että tuli nälkiinnytettyä koiraa. Ja taas ollaan syvällä siinä väitteessä, että barf ei ollut ruokintatapa, vaan koirahistorian pahin ruokintavirhe.
Mush kokee jostain syystä järkeväksi jatkaa tuota linjaa.