Laihdutuksen perussääntö on, että syödään vähemmän kuin kulutetaan. Lihottamisessa syödään enemmän kuin kulutetaan. Jokainen aikuinen tietää tämän, vaikka oma rantakunto jäisikin mursun asteelle. Kun laihaa tai hoikkaa koiraa aletaan hilaamaan painossa ylöspäin, niin yksi yleissääntö pätee: koiran lihottaminen tehdään rasvalla.

Tähän on olemassa yksi ja vain yksi perustelu. Rasvaa ja sitä ruoka-ainetta, jossa rasva on, tarvitaan vähemmän, koska rasvassa on niin paljon kaloreita. Ruokamäärä ei siis nouse tähtitieteelliseksi.

Se miksi lihotuksen idean toteuttaminen käytännössä on usein niin vaikeaa, johtuu muutamasta perussyystä.

• Koiran ei uskota kykenevän syödä suurempia annoksia
• Ei ymmärretä paljonko on gramma
• Ei ymmärretä paljonko on prosentti

On olemassa pari muutakin syytä, mutta ne liittyvät enemmänkin kykenemättömyyteen ylipäätään käyttää rasvaa. Kuten vaikka närästys tai muut terveydelliset syyt, esimerkiksi suolistossa. Silloin on aivan sama paljonko rasvagrammoja pitäisi antaa, jos koira ei niitä pysty syömään.

Koiran nirsous on aivan oma juttunsa. Jos koira on hoikka siksi, että ruoka ei maistu, niin nirsous korjataan ensin. Jos ollaan varmoja, että kyseessä ei ole terveydellinen kysymys, kuten närästys, tai anorektinen käyttäytyminen vaikka B-vitamiinien puutteessa, niin ensin hankitaan nälkä. Vasta sen jälkeen aletaan lihottamaan.

Se, että vanhenevat koirat eivät välttämättä pysy kuosissa ja hyvässä lihassa pelkällä lihalla, on osaksi ruuansulatuksellinen kysymys ja osaksi se johtuu aineenvaihdunnasta. Tuo on useimmiten helppo korjata. Laitetaan vanhus 50/50-ruokinnalle ja otetaan käyttöön joku penturuoka. Tarvitaan siis hiilihydraatteja mukaan.

Suuremmat annokset

En tiedä mistä johtuu käsitys, että koira ei voisi syödä paljon. Olen kuullut sen ihmisiltä, joiden koirat ovat ryöstäneet kuivamuonasäkin. Tai pikkukoira on syönyt itsensä kokoisen joulukinkun. Silloin ei ole väitetty vastaan koiran kyvyssä ahmia. Mutta kun valokeilaan nousee koiran ruokakippo, niin ollaan epäileviä tuomaita.

Lihalla normaali koira syö helposti sellaisen 30 g/kg. Ja saattaa kerjätä lisää. Se tarkoittaisi koirien kokoluokissa

• 5 kg söisi 150 g (alle kaksi desiä)
• 15 kg söisi 450 g (hieman vajaan tyypillisen pötkön)
• 30 kg söisi noin kilon (kaksi pötköä)
• 50 kg söisi 1,5 kg (kolme pötköä)

Eivät nuo ole suuria määriä. Ne ovat normaaleja määriä. Ei meillä russelit kauaa haukottele 300 gramman kanssa.

Kun koiraa aletaan lihottamaan, niin ensimmäinen peliliike on, että annetaan koiralle enemmän ruokaa.

Sen saa toteutettua ilman kikkailuja. Ei tarvitse erikseen lähteä liikkeelle ostamaan uutta pöperöä.

Ruokamäärän nostaminen ei kysy ruokintatyyliä. Sen tehdään joka tapauksessa (paitsi jos ruokamäärä on jo valmiiksi aikuisten aidon oikeasti suuri).

Annos on yksilöllinen

Meillä isohko greyhound-narttu, ehkä 30 – 32 kg (huomaa, ettei kilpailla enää; en tiedä grammatarkkuudella paljonko koirat painavat) ei meinannut pitää painoaan Royal Caninin Medium Puppyllä. Annos kuivana oli litra. Nostin sen noin 1,3 litraan ja koira lihoi viikossa. Ei siinä sen kummallisempia tarvinnut kikkailla.

Toinen russeli lihoaa makkarapötköksi samalla kuivamuonalla noin 2 dl annoksella, toinen russeli pitää itsensä sporttisena noin 4 desillä.

Kupletin juoni on siinä, että koiran ruuan määrää ei voi arvioida toisten koirien perusteella. Vielä vähemmän muiden kokemuksilla. Niitä voidaan käyttää suuntalinjoina, jos aloitetaan kokónaan uusi ruokinta, eikä tiedä mistä annoksesta lähtisi liikkeelle.

AIdosti tuo tarkoittaa ensimmäistä koiraansa syöttävää. Tai hyvin epävarmaa omistajaa, jonka ongelmat keskittyvät itseluottamuksen puutteeseen. Muutoin voisi todetta, että jos olen antanut ruokaa X niin ja niin paljon, niin toista merkkiä annetaan vähemmän (jos se on vahvempaa), enemmän (jos se on laihempaa) tai saman verran (jos rasvaprosentti on sama). Lihaan vaihdettaessa se on vielä helpompaa – annetaan tupla enemmän kuin kuivamuonaa aikoinaan.

Koira ei syö prosentteja

Koirien ruokinnassa keskitytään huomattavan paljon prosentteihin. Niitä käytetään kuvaamassa ruokaa. Hieman samalla tavalla kuin mitä jonnet ennen vertailivat auton moottoreiden litroja ja niistä sitten pääteltiin kaikenlaista. Koiranomistajat harrastavat samaa, mutta proteiini- ja rasvaprosenteilla.

Joku Acana ja Orijen ovat mielikuviltaan hyviä ruokia kahdesta syystä. Oikeastaan kolmesta, mutta unohdetaan tällä kertaa hinnan vaikutus laadun käsitteeseen. Ne ovat holisitisia ruokia ja vaikka ei oikein muuta tiedetä holistisuudesta, kuin että se jotenkin liittyy ruuassa oleviin rikkaruohoihin yrtteihin, niin sen täytyy olla jotain hyvää. Toinen peruste on korkea proteiinimäärä. Koska se korkeampi kuin muilla, niin sen täytyy olla parempi. Se, että se on aidosti huono juttu ja aiheuttaa useita terveysongelmia, onkin sitten toinen tarina.

Rasvaprosentti kertoo kuinka vahvaa ruoka on. Saako koira siitä paljon tai vähän. Monet tietävät, että se tarkoittaa energiaa. Ei mitään muuta.

Olen törmännyt tapauksiin, jossa koiralle on ostettu vahvaa 30/20 ruokaa, koska siitä koira saa enemmän. Ja sitten sitä on annettu vähemmän, koska koira oli lihonut. Mutta se ei haitannut omistajaa, koska koirahan sai siitä enemmän, sillä se oli vahvaa.

Kuivamuonissa on suunnilleen samat määrät kaikkea. Ainoat jotka vaihtelevat, on proteiinin ja rasvan määrä. Hiilihydraatti myös joskus, yleensä kääntäen verrannollisesti rasvan määrään; kun rasva nousee, niin hiilihydraatti laskee, ja päinvastoin. Koiran ”saaminen” riippuu siten vain ja ainoastaan siitä kuinka monta grammaa se syö kuivamuonaa. 200 grammaa syövä saa ”kaikkea” puolet vähemmän kuin 400 grammaa ahmiva, aivan riippumatta rasvan määrästä.

Joten esimerkin koira ei saanut rasvaisemmasta ruuasta enemmän. Se sai vähemmän, koska se söi sitä vähemmän.

Tämä on asia, joka on aina muistettava yhdessä erillisessä tapauksessa:

• kun koiraa laihdutetaan vähentämällä ruokaa

Maaginen raja, jossa vähyys alkaa muuttumaan ongelmaksi, on 30 – 50 % suositusannoksesta – mutta tuossa on ruokakohtaisia eroja jo siksikin, että kahdessa samanlaisessa ruuassa saattaa olla erilaiset suositusannokset.

Lihassa on helpompaa. Fiksut raakaruokkijat lukevat Katiskaa ja tietävät vähintään siksi, että liha edustaa ravitsemuksessa käytännössä vain proteiinia ja rasvaa (jos et tiedä miksi, niin tsekkaa tämä luento). He, jotka uskovat, että liha on jotain suurempaa ja antaa kaikkea mahdollista, eivät lue tätäkään – joten heistä ei tarvitse piitata.

Lihassa mietitään eniten rasvaprosenttia. Hyvin pitkälle siksi, että raakaruokijat tietävät, että lihoissa on suunnilleen sama proteiiniprosentti. Se vaihtelee vain kahdesta syystä. Joko heikon laadun takia tai korkeamman rasvan seurauksena.

Siksi voisi olettaa, että lihaa käyttävillä olisi laihduttamisen ja lihottamisen perusidea eräällä tapaa vahvemmin hallussa. Hehän elävät rasvan määrän kanssa. Asia ei ole aivan näin simppeli. Usein jätetään miettimättä mikä merkitys grammoilla on.

Koira syö grammoja

Ruuista ilmoitetaan proteiini- ja rasvamäärät vain ja ainoastaan siksi, että laki määrää niin. Jos se ei olisi pakottava tieto, niin sitä ei kerrottaisi.

Miettikää mitä tapahtui Royal Canin ja kalsiumin kanssa – kalsiumin määrää saa penkoa melkoisen suurennuslasilla. Royal Caninin mielestä on toissijaista tietää täysrehussa kalsiumin määrää. Ja koska se ei ole enää pakollinen tieto, niin sitä ei kerrota.

Neufrau pyrkii piilottamaan aidot proteiini- ja rasvamäärät Ilmoittamalla ne Neussa, MHB-Karpissa ja muissa tuotteissaan kuiva-aineesta, kun muut alalla ilmoittavat märkäosuudet – ylipäätään analyysitiedot tulivat vasta silloisen Eviran pakottamina Neun tuotteisiin. Sitä ennen tukkapöllyvakuutus oli ainoa valmistajan mielestä riittävä ja tarvittava tieto niin raaka-aineissa kuin analyyseissäkin.

Se, että meillä on lain myötä oikeus saada edes minimitiedot rehuista, on hyvä asia. Mutta se on myös siirtänyt fokusta sivuun. Ollaan jääty tuijottamaan prosentteja ymmärtämättä mitä ne tarkoittavat grammoina.

Eivät suomalaiset osaa kovinkaan hyvin prosenttilaskuja. Tai ainakin niin halutaan ajatella. Eräs asiakas ei osannut laskea paljonko koira saa kalsiumia 200 grammasta ruokaa, kun kalsiumia oli 1,2 % (näitä kyselyjähän on säännöllisesti facebookissa). Samalla ihmisellä ei ollut mitään ongelmia hahmottaa paljonko joku 49,95 hintalapulla ollut mekko maksoi HenkkaMaukassa, kun se oli 35 % alennuksessa. Kyse on siis einen halusta ja jonkun verran tottumuksesta.

Vastaus kalsiumiin on, että kun 1,2 % on sadassa grammassa aina saman verran kuin prosentti, eli 1,2 grammaa, niin 200 grammassa se on tietysti kaksi kertaa enemmän.

Ihmisillä on myös taipumus ajatella liian monen mutkan kautta. Minä en todellakaan voi heittää aiheessa ensimmäistä kiveä. Menen aina vaikeinta tietä malliin kolmannen pallin syndrooma. Siksi lihotuksessa ei nähdä helpointa ilmiselvintä tietä.

Käytän esimerkkinä raakaruokaa, mutta sama pätee täysin kuivamuonissakin.

Rasvalla lihotettava koira

Meillä on siis 28 kg koira, joka syö nyt 500 gramman pötkön 14 % rasvalla olevaa lihaa. Se pitäisi saada lihomaan. Tiedetään, että koiran lihottaminen tehdään rasvalla.

Melkoisen usein se tehdään näin:

• ostetaan lampaanrasvaa
• kysytään paljonko sitä annetaan

Vastaukset vaihtelevat ja näistä pitäisi valita sopivin, mielellään myös oikea:

• ruokalusikallinen
• 25 grammaa
• 250 grammaa
• anna tarpeeksi
• anna kalaöljyä teelusikallinen
• osta Acanaa (tai mitä tahansa kuivamuonaa, vaihda merkki haluamaksesi)
• anna raejuustoa
• minun koiralleni tuli haimatulehdus
• koirani ei voi syödä rasvaa, koska sitä närästää
• osta valkosipuli-apilapuristetta
• varaa eläinlääkärilä aika

Älkää ymmärtäkö väärin. Arvostan sitä, että ihmiset haluavat auttaa. He tekevät sen koska välittävät ja haluavat jakaa kokemuksiaan.

Ongelma on siinä, että miten tuosta sillisalaatista löytää itselleen apua. Jos jätetään pois asiaan liittymättömät kokemukset (vastaajan koiran sairaudet), täydelliset hyödyttömyydet (valkosipuli, raejuusto ja eläinlääkäri), niin koiran lihotukseen tarvittava lampaanrasvan määrä on:

• 1 rkl – tarpeeksi
• vaihda ruokinta

Nuo kaikki pitävät paikkaansa, omalla tavallaan. Mukavaa on tietysti sekin, että ne pitävät sisällään aivan kaikki mahdollisuudet. Valitse mikä tahansa, niin aina osut edes maalitauluun.

Tässä vaiheessa kysyjä on yleensä valmis antamaan lampaanrasvansa pikkulintujen talviruokintaan. Mutta sitten estraadille tulevat minä, Marika ja pari muuta. Ammattilaiset liikkeellä.

Neuvot kohdentuvat:

• 1 rkl – tarpeeksi
• anna kalaöljyä
• anna 20 % rasvaa
• vaihda ruokinta

Taas kerran. Kaikki ovat oikeassa, eikä yksikään. Kysymys on muutamasta perussäännöstä, jonka jokaisen ravintoneuvojan pitäisi muistaa ja jotka minä unohdan säännöllisesti; muut vastatkoon itsestään.

1. Käytä kysyjän raaka-aineita, jos ne liittyvät asiaan (vrt. kerrotaan glukosamiinin annostus, kun kysytään MSM:ää)
2. Anna tarkka annostus tai haarukka
3. Perustele
4. Anna yksi vaihtoehto, jos on tarpeen

Lisäksi on yksi perussääntö: pidä ratkaisu helppona! Mitä enemmän tulee säätöjä, tai ruokamäärän mittaaminen vaatii timanttivaakaa, niin taatusti sitä ei noudateta.

Miten olisi pitänyt vastata

Ensin täytyy päättää annos. Sen voi laskea, jos luottaa exceliin, tai johtaa kokemuksistaan, jos luottaa itseensä. Minä noudatan aina viimeistä tämän tyyppisissä.

Vastaus olisi siis:

1. Anna nykyistä ruokaa 1,5 pötköä eli 750 g. Laita joukkoon reipas ruokalusikallinen lampaanrasvaa.
2. Jos koiralle maistuu, niin voit antaa hetken kaksi pötköä. Jos ruokaa alkaa jäämään kippoon, niin vähennä ruokaa. Tarkoitus olisi, että koira nuolee kipon puhtaaksi, mutta lähtee mielellään ulos.
3. Koira sai aiemmin 70 g rasvaa. Se on hieman vähän tuon kokoiselle. Kun ruokamäärää nostettiin, niin rasvaa saadaan 105 g. Siihen päälle sitten tulee vielä lampaanrasvaa noin 15 g.
4. Voi ostaa 20 % rasvalla olevaa sikanautaa ja antaa sitä sellainen 500 g päivässä. Koira saisi siitä saman verran rasvaa, mutta ruokamäärä on alempi; se pysyy samana kuin ennenkin. Käytä lampaanrasva loppuun ja osta sitten iso pytty lohiöljyä. Sen tuntuisi tarttuvan kylkiin hieman paremmin ja samalla saa hiukan omega-3 rasvoja. Ei paljon, mutta hiukan. Jos tuntuu siltä, niin osta Lidlin kreikkalaista jugurttia. Koirat pitävät sen mausta, ja siitä saa hiukan hyviä maitoproteiineja ja ihan kivasti rasvaa.
   (onko tuttu litania asiakkailleni?)

Se on siinä. Samaan päästään monella eri tavalla, mutta ei taatusti helpommalla.

Kun neuvotaan pysymään samassa ruuassa, mutta nostamaan määrää, niin voitetaan kaksi asiaa:

• ruuan muutos ei vaikuta koiraan
• ruuan rasvaprosentti pysyy samana

Varsinkin tuo viimeinen on hyödyllinen. Nyt lihotetaan koiraa ruualla, jossa on 14 % rasvaa. Se menee läpi kaikilta, koska ei ymmärretä prosenttilaskujen perusasiaa: prosentti ei tarkoita mitään. Se muuttuu hyödylliseksi vasta kun se lasketaan jostain.

Koko pitkä postaus keskittyy yhteen teesiin:

Muuta ruuan rasvaprosenttia vain jos et pysty muuttamaan ruuan määrää