Suomessa on vahva koirasusi-scene. Ei välttämättä suuri, ja ihmisiä menee ja tulee, mutta uskallan silti väittää, että se on sekarotuismarkkinoiden vahvin alakulttuuri. Koirasusiharrastajat ovat jossain määrin taatusti tiiviimpi yhteisö kuin rescue-ihmiset. Koirasusi-ihmisiä yhdistää samankaltainen idealismi koiristaan, kun rescue ihmiset kerääntyvät oman järjestönsä sateenvarjon alle ja sateenvarjon alle eivät kaikki mahdu.

Laitetaan heti alkuun mainos:

https://www.longplay.fi/jutut/susi-saunassa

• LongPlayn artikkelilla on hintaa 4,90 €. Artikkeli on luettava, mutta suoraan sanottuna ei ihan sitä laatua mihin olen tottunut LongPlayn tuotannossa. Nyt siitä oli tehty vain pidennetty rikosartikkeli muutamalla pikahaastattelulla. On se silti ostamisen arvoinen.

Juttu kertoo Lopen keissistä, joka on monellakin tapaa surullinen keissi eläinsuojelurikoksesta, joka syntyy kun ihmisellä lähtee mopo keulimaan eikä ole hollia eikä resusseja.

Suurin osa lukijoista varmaan kehittää suunnattoman raivon syyllistä kohtaan. Varmasti aiheesta, mutta minulla raivo alkoi kehittyä ihan muista asioista. Stressihormonipitoisuudet nousivat tappiinsa kun alkoi selvitä kuinka moni tiesi tilan ongelmista. Mutta eihän moiseen voinut puuttua. Joko ei haluta liata omia käsiään tai sitten oltiin itseasiassa olennainen osa ongelmaa.

Tuomion sai itse tekijät. Minusta komppaajat ja hang-arounderit olisi pitänyt myös tuomita. Heitteillejättö on rikos Suomessa, mutta se ei koske eläinsuojelurikoksia kolmannen osapuolen toimissa, siis toimimattomuudessa.

Tiedän, että nyt ehkä hermostun sivullisesta toiminnast, mutta minulla kaatui kuppi Kaimion tekemisistä. Oikeammin, tekemättömyydestä. Lopen susia/susimiksejä oli käytetty elokuvatuotannossa – josta muuten Kaimio otti kouluttajana aikoinaan itselleen krediitit. Nyt hän nosti kätensä ylös ja sanoi, että ei tiennyt. Tietämättömyys johtui siitä, että eläimet olivatkin hänen avustajansa hankkimia ja kouluttamia. Hänellä ei ollut osaa eikä arpaa mihinkään, hän vain koordinoi koordinoimatta mitään.

Kaimio johtaa toimintaansa ja on silloin myös vastuussa siitä. Se, että näyttelijöiksi sopivia saarlooseja tai vlackeja ei löytynyt, ja siksi käytettiin Lopen kenneliä – jonka setup ja ympäristö olivat jumalattoman hyvin tiedossa – ei saanut tietenkään rajoittaa. Se olisi näkynyt liikevaihdossa. Tällä valinnalla mahdollistettiin Lopen toiminta. Ainakin taas hetkeksi aikaa.

Se siitä.

Tiedän tuomitun, Facen ympyröistä. Tiedän myös useita hänen komppaajiaan. Aika monet heistä polttivat aika ajoin minun näköisiäni olkinukkeja, koska suhtautumisestani suomalaiseen koirasusi-skeneen ei oikein pidetty.

Mielenkiintoisena pidin sitä, että yleisemmällä tasolla nimenomaan sekarotuismaailma oli hyvinkin positiivisesti koirasusiin suhtautuvia. Rotupuoli olikin enemmän vastaan. Johtuiko se enemmänkin laajemmasta vastakkainasettelusta seropien ja ropien välillä onkin sitten oma aiheensa.

Mutta aivan jokaisessa Facen koiraryhmässä, jossa koirasusikeskustelu oli mahdollista, nimenomaan ylläpito mahdollisti kannustavan suhtautumisen myös Lopen toimintaa kohtaan. Minulla on paskamaisen hyvä muisti määrätyissä asioissa, vaikka muutoin välillä tuntuukin siltä, että aivot ovat muuttumassa emmentaaliksi.

No, se siitäkin.

Koirasusikauppa on pääosin puhdasta kusetusta. Mutta koska ostajat haluavat tulla kusetetuksi ja tekevät sen asenteella shut up and take my money, niin ketään ei häiritse. Suomessa nimittäin lähes kaikki koirasudet ovat yhtä kaukana sudesta kuin meidän russelit. Lopen tapaisia ei ole kuin yksittäisinä.

Aitoja koirasusia, joissa susi on enintään 12. sukupolven päässä, on nimittäin tolkuttoman vähän. Ylipäätään suden suhteen saadaan sanoa hyvästit noin kuudennessa polvessa. Ja niiden kauppa tyrehtyi vahvasti Lopen kaatumiseen – tosin juorut puhuvat ainakin yhdestä kennelistä lähempänä itärajaa, mutta mehän ei piitata juoruista; ei piitattu Lopenkaan tapauksessa.

Suomessa koirasusi on sekarotuinen koira, jossa sudeksi mielletty ulkonäkö on haettu huskeyllä, saarlooseilla, vlackeilla ja saksanpaimenkoirilla. Susimaisen arka luonne on saavutettu käyttämällä arkoja koiria. Ainoastaan koirasusimaailma pitää arkuutta tavoiteltavana asiana, kun kaikkien muiden mielestä se on yksiselitteisesti ongelma.

Toisaalta. Mopsien tuhina on söpöä, italiaanojen jalkamurtumat kuuluvat elämään ja ranskanbullien sairaudet johtuvat teollisesta ruuasta. Asiat muuttuvat sopiviksi aina tarpeen mukaan.

Tein aikoinaan eräänlaista profilointia koirasusiharrastajista. Kyllä, profilointi meni fiilispohjalta ja vain aktiivien mukaan, mutta silti. Väitän, että koirasusiharrastajat olivat pääosin 20 vuoden molemmin puolin olevia nuoria naisia, joilla oli vahva aikaisempi tausta kaneista, käärmeistä, rotista ja hämähäkeistä (tuossa ei ole mitään vikaan, noita on ollut kania lukuunottamatta meilläkin) ja heikko kokemus koirista.

Mutta yleinen ja yhtäläinen tekijä oli viehtymys japanilaiseen animeen ja mangaan (siihen viihteellisempään, uskoakseni harvemmin aikuisviihteen mangaan).

Jokainen aktiivi koirasusiharrastaja kykeni siteeraamaan tolkuttomia pätkiä Hopeanuolesta – muistatteko sen piirretyn, jossa koiralauma toteutti japanilaista budo-kulttuuria tapellen pahojen karhujen kanssa?

On vaarallista väittää, että pelipuolella vaikkapa Grand Theft Auto tekisi liikenteeseen hulluja rikollisia. On aivan yhtä vaarallista väittää, että Hopeanuoli olisi rakentanut kysyntää koirasusibisnekselle. Mutta saattaa olla vähemmän vaarallista kysyä, että yhdistääkö Hopeanuolesta innostuneita ja sekarotuisia koiria susina ostavia huomattavan todellisuuspakoinen käsitys siitä mitä sudet oikeasti ovat?

Mutta se oli selvä, että kaikkia koirasusi-skenessä puuhaavia yhdisti osaamattomuus ja tietämättömyys jalostuksesta. Sen takia pystyttiin myymään samasta pentueesta erilaisella susiprosentilla olevia yksilöitä sen mukaan kuinka paljon ne muistuttivat susia. Samasta syystä vlackeja ja saarlooseja väitettiin koirasusiksi.

No, ei se, että maailmassa myynti perustuu tunteisiin ja imagoon, ole mikään uusi juttu. Se on itseasiassa paras tapa markkinoida. Heti pelottelun jälkeen.

Tällä hetkellä en tiedä mikä on suomalaisen koirasusimaailman tila. Se nimittäin hävisi maan alle välittömästi Lopen katastofin jälkeen.

Ja siitä vähästä, joka Facebookissa edelleen vaikuttaa, ovat jokainen bannanneet minut – sanoisin, että etu kummallekin puolelle.

Lopen tapauksesta syytettiin valvontaeläinlääkäreitä ja yhteiskuntaa, epäonnistumisesta. Eivät he/ne epäonnistuneet. Koirasusiyhteisö epäonnostui. Paikkakuntalaiset epäonnistuivat. Ja varsinkin taloudelliset yhteistyökumppanit epäonnistuivat.

Vihti on hassu paikka Täällä on poikkeuksellisen äänekäs rajakkivajakkikeskittynä. Aiemmin näillä kulmilla oli myös koiratappeluita. Nyt naapurikunnassa rääkättiin susia ja susiristeyksiä. Onneksi hevosia hoidetaan paremmin.