Koppiharjoittelu on, kaarteen lisäksi, se joka useimmiten jää tekemättä. Lähtökopin suhteen asia on vain siten, että siinä on kaikkein vähiten opeteltavaa. Suurin ongelma on kopissakääntyminen, ja siihen harjoittelulla voidaan vaikuttaa. Huono tai väärä lähtöasento onkin jo astetta vaikeampi, ja hidasta ulostuloa on lähes mahdoton korjata – silloin kun kyseessä on reaktionopeuteen perustuva ongelma. Onneksi koppiharjoittelu on useimmilla koirilla tarpeeton, ja ne starttaavat jo ensimmäisillä kerroilla kuin kokeneet ratakoirat.

Jotkut kokeneemmatkin harrastajat pitävät kopitusta vaikeana ja vaativana opettaa koiralle. Meistä se on ollut helppo osa-alue juoksijan muutenkin helpossa kouluttamisessa. Me olemmekin aina yhdistäneet kopituksen ja ensimmäiset radalla käymiset. Kopitusta opetettaessa on vain muistettava muutama asia: koira ei saa pelästyä koppia, se ei mielellään saisi kääntyä siellä ja ulos tullaan ainoastaan edestä. Kopitusta opetetaan monella eri tavalla. Käytettävä tyyli riippuu useimmiten (uusilla harrastajilla) kasvattajan käyttämästä tavasta. Koirien eroja taasen ei valitettavasti huomioida, vaikka kaikki harjoittelu on sovitettava koiran mukaan – ei kasvattajan tai jonkun muun auktoriteetin mieltymysten mukaan. Voitaisiin jopa sanoa, että suurin osa koirista lähtee niinkin hyvin lähtökopista treenarista huolimatta, ei hänen ansiostaan. Ja tämä huomio pätee suurimpaan osaan muuhunkin greyhoundin treenausta.

Kuten kaikessa muussakin, niin tässäkin perusasioiden täytyy olla ensin kunnossa:

• koiran on ajettava sataprosenttisesti rataviehettä
• ymmärrettävä mitä siltä ylipäätään radalla odotetaan.

Koiran ei tarvitse jaksaa/kyetä juoksemaan täyttä ratakierrosta, mutta sprinttimatkaan kunnon pitäisi riittää. Tämä siksi, että startti syö voimia suunnattomasti – muutama kerta kopista ulos ja parikymmentä metriä vieheen perässä rasittaa koiraa enemmän kuin yksi keskimatkan startti.

Tapoja opettaa lähtökoppi on useita ja kaikki perustuvat samaan päämäärään: koira tulee veräjän puolelta ulos kun se aukeaa – ja mahdollisimman nopeasti.

Perusharjoittelu

Käytetään sitten avointa tai suljettua koppia, niin pari ensimmäistä kertaa kannattaisi käyttää joko käsi- tai tassuviehettä. Tämä siksi, että koira saadaan kopista ulos välittömästi, kun se on sinne laitettu ja sen kuono osoittaa oikeaan suuntaan. Sillä ei saisi olla aikaa edes yrittää kääntyä. Koska (ei missään nimessä jos) koppiharjoittelussa oleva greyhound ajaa täysillä rataviehettä, niin se oppii viimeistään parista kerrasta, että ”tuolta se viehe tulee ja tuo on ainoa tie ulos”. Tämä oivallus on kaiken A ja O, ja sen jälkeen koppiharjoittelu onkin käytännössä jo tehty.

Avoin koppi

Useat aloittavat juoksuttamalla avoimen kopin läpi. Koira ikäänkuin opetetaan siihen, että vieheen perään pääsee vain ja ainoastaan lähtökopin kautta. Yleensä käytetään kahta tapaa.

1. Portti on kiinni ja koira laitetaan takaperin koppiin ja houkutellaan ulos joko kutsumalla tai rätillä. Tällöin koiran pitäisi oppia, että ulos pääsee ainoastaan veräjän kautta.
2. Koira juoksutetaan avoimen kopin läpi vieheen tai ihmisen perään. Koiran pitäisi oppia, että kopin läpi kuljetaan vain yhteen suuntaan.

Vanhemmalla (yli 12kk) tämä on mielestäni tarpeetonta, mutta sopii nuorelle koiralle, oikeastaan pennulle, jolle vedetään käsiviehettä rataolosuhteissa. Toki jos koira on niin arka, että ahtaat ja/tai suljetut paikat aiheuttavat ongelmia, niin avoin koppi saattaa olla paras tapa aloittaa koppiharjoittelu.

Auki takaa, suljettu edestä

Itse suosin tätä tapaa. Koiran kääntyminen saadaan estettyä, jos se sitä yrittää. Tämä pitäisi rajoittaa muutamaan kertaan, muutoin koira oppii siihen, että ihminen pitää siitä kiinni.

Suljettu koppi

Sopii koiralle joka on kovempi ja ajaa ”tappajan raivolla”. Vaikka tällainen koira kääntyisikin kopissa ensimmäisillä kerroilla, niin se karsiutuu nopeasti pois ihan itsekseen. Suljettu koppi on hankalin aroille, yliaktiivisille koirille. joiden ajovietti on vähän siinä kantimissa.

Me olemme soveltaneet tätä tapaa. Pidämme veräjän heti alusta alkaen kiinni ja kopitamme koiran takaa. Se ihminen, johon koira on eniten leimaantunut (= kenen perään se eniten on) kutsuu sitä edestä, ettei se käänny. Viehe vedetään saman tien liikkeelle ja veräjä aukeaa. Omat koiramme ovat muutaman kerran jälkeen oppineet, että viehe tulee hetken kuluttua ja juoksemaan pääsee kun koppi aukeaa. Tämä ”tyyli” edellyttää koiralta viehevarmuutta ja kiihkoa ajaa. Mikäli koira on väsynyt tai muuten vain poissa itsestään, niin se ei onnistu. Tosin silloin ei saisi muutenkaan juoksuttaa vieheen perässä.

Arat koirat

Osa koirista pelästyy veräjän ääntä, veräjä kolahtaa melkoisella äänellä avautuessaan. Tääaiset koirat tekevät kaikkensa päästäkseen karkuun, ja se on aina äänestä (uhasta) poispäin – eli kääntyvät ja haluavat takaportista pois. Ja vaikka ne tulisivatkin edestä, niin niillä on silloin mielessä joku aivan muu kuin vieheen ajaminen: pako. Koiralla on kaikessa vain yksi ensimmäinen kerta, myös kopituksessakin, ja se määrää erittäin vahvasti koiran tulevan käyttäytymisen.

Pelästyminen ei tule koskaan yllätyksenä, greyhound on näyttänyt merkkejä siitä jo aikaisemminkin. Se on arka, ja reagoi kaikkeen uuteen, varsinkin koviin ja äkkinäisiin ääniin. Useimmiten treenari ei vain piittaa näistä merkeistä.

Jos greyhoundilla on merkkejä arkuudesta sekä hieman heikosta hermorakenteesta, niin sen kanssa kopitus otetaan pitkän kaavan mukaisesti.

Se on ensin totutettava ääneen. Annetaan vieheen tehdä kierros, niin että koiran mielenkiinto on täysin kiinnittynyt ratavieheeseen. Koiran kanssa ollaan lähellä koppia, ja veräjä päästetään ylös. Tämä olisi tehtävä juuri ennen kuin viehe tulee taas kohdalle, ja se pysäytetään saman tien. Treenarin täytyy olla täysin välinpitämätön koppia sekä koiran mahdollista reagoimista kohtaan. koiran kanssa mennään saman tien vieheelle, ja viehettä nyitään poispäin – vietti siis herätetään uudestaan. Tämä toistetaan useampana päivänä niin monta kertaa, ettei koira enää suuremmin reagoi veräjän kolahdukseen.

Koira juoksutetaan avoimen kopin läpi vieheen perään. Kun koira on selvästi yhdistänyt radalla olemisen ja kopin läpi juoksemisen ratavieheeseen, suljetaan veräjä. Koira päästetään veräjän auettua pysähtyvän vieheen perään, ja heti kun koira osoittaa enemmän kiinnostusta viehettä kuin lähtökoppia kohtaan, nyitään viehettä koirasta kauemmas. Heti kun koira tulee suuremmin säikkymättä kopista, pieni hidastelu ei haittaa mitään, niin sen ratakoulutusta jatketaan normaalisti.

Loppuharjoittelu

Kun koira tulee kopista ulos oikeinpäin ja lähtee vieheen perään, niin on viimeistelyn aika. Koiraa pidetään pidempi aikoja lähtökopissa – viidestä sekunnista aina puoleen minuuttiin. Jos ongelmia ei ole, niin koira on koppikoulutuksen suhteen valmis.

Ongelmat

Jos koira kääntyilee, niin palataan pykälä taaksepäin ja vahvistetaan ajoviettiä sekä aloitetaan koko koppitreeni alusta. Ja tällä kertaa pitkän kaavan mukaan – avoin koppi, edestä suljettu jne. Kopittajana ei saisi olla se henkilö, jonka perään koira eniten on. Voidaan myös käyttää kapeampaa lähtökoppia, mutta Suomen olosuhteissa se on vaikeaa. Sitäpaitsi greyhound kääntyy vaikka kuinka kapeassa boksissa, jos se niin on päättänyt. Jatkuvasti kuulee väitteen, että kerran kopissa kääntynyt koira tulee kääntymään aina jatkossakin. Tämä ei pidä paikkaansa, yleistyksenä ainakaan. Mikäli koiralla on ajohalut kunnossa, niin parin kerran jälkeen se oppii, mistä suunnasta viehe tulee ja minne pääsee juoksemaan. Jatkuva kopissa kääntyily kertoo muista, paljon suuremmista ongelmista. Yleensä silloin koiran ajovietti ja -halu on puutteellinen. Tällaista koiraa ei saisi koskaan kopittaa, vaan sen vieheharjoittelu olisi vietävä loppuun. Oikein vieheelle opetettu koira tulee olemaan varma lähtijä, vaikka se ensimmäisillä kerroilla olisikin ollut väärinpäin veräjän auetessa.

Huonoa lähtöasentoa, eli se seisoo liian pystyssä, voi yrittää korjata estämällä veräjän läpi näkeminen ylemmän kahden kolmanneksen osalta. Tämä toimii, tai sitten ei – useimmiten ei. Kopissa reuhovaa greyhoundia voi yrittää rauhoittaa avaamalla veräjä vasta kun se on aloillaan. Olen kuullut tämän toimineen jollekin joskus, mutta en ole koskaan tavannut livenä ensimmäistäkään. Toki ne rauhoittuvat oltuaan kopissa todella pitkän, mutta seuraavalla kopituskerralla on taas sama rumba edessä: kyse on hermorakenneongelmasta, jota on todella vaikea, oikeammin mahdotonta, korjata. Istujat ovat helpoimpia ja naisille näiden ”korjaaminen” on helpointa. Heti kun takapuoli laskeutuu, niin palleihin osuvat kynnet. Ei nipistetä, ei pistetä, pelkkä terävän esineen kosketus riittää pitämään perän ylhäällä.

Hitaalle ulostulijalle ei voi mitään. Joko sillä on tavallista heikompi reaktionopeus tai se pelkää veräjää. Niin tai näin, niin parannusta ei ole. Tiedän kyllä, että ainakin yksi treenari Suomessa väittä että kopista ulostulo on opetettavissa, mutta hän ei ole koskaan suostunut kertomaan että miten. Eikä hänellä muutenkaan näyttöä ole.