Syksy ja alkutalvi ovat pahinta aikaa, jolloin koiranomistajat alkavat kysellä hoito-ohjeita näppylöihin, ihottumiin, kutinoihin ja haiseviin korviin. Maa on märkää ja vettä sataa enemmän tai vähemmän koko ajan. Jos tulee hiemankaan lämpimämpi talvi, niin jäätä vastaan aletaan taistella suolalla, ja taas ovat tassut ja varpaiden välit koetuksella.
Tassuissa syy on välillä ihan puhtaasti kemiallismekaaninen (hassu termi) rasitus. Märät karvat yksinkertaisesti hiertävät varvasvälit auki tai suola ärsyttää ihoa. Mutta välillä – em. syiden avustuksella – rikkonaiseen pintaan iskee hiiva. Koiran hiivatulehdus on lähes aina ihoalueilla Candida Albicans -hiivasienen aikaansaamaa. Mutta kun koira alkaa ravistamaan päätään, kaivelemaan korviaan, aristaa korviaan, korvissa haisee pahalle tai haju on selvästi hiivainen ja mustaa tai keltaista eritettä tulee runsaammin, niin syynä onkin joku Malassezia-suvun hiivasienistä.
Hiivassa kyse on aina oman luonnollisen faunan ylikasvustosta. C. Albicans on suoliston oma hiiva, joka pääsee leviämään, koska muu bakteeri- ja sienikanta ei pidä sitä kurissa. Malassezia taasen on ihon omaa hiivakantaa, mutta siinäkin syynä on tasapainon rikkoutuminen. Hiivan suku ei sinänsä vaikuta ulkoiseen hoitoon, mutta sillä on se merkitys, että hiivaviljelyn jälkeen voidaan puuttua hieman tarkemmin alkusyyhyn. Hiiva kun on yleensä enemmänkin seuraus kuin varsinainen syy.
Hiivaan liittyy yksi yleinen ja täysin virheellinen uskomus. Luullaan, että hiivaongelmaiselle ei saisi syöttää ruokaa, jossa on hiivaa. Pääsääntöisesti ruuan hiivaa saa kahta kautta. Joko syöttämällä kuivamuonaa, jossa on B-vitamiinilähteenä panimohiivaa, tai syöttämällä leipää, jossa kohotus on tehty leivontahiivalla. Nuo ovat syntyjään samaa kantaa, leivontahiiva ja panimohiiva ovat nimeltään Saccharomyces cerevisiae. Ero tulee siinä, että leivontahiiva on elossa olevaa kantaa ja pystyy käynnistämään käymisen, mutta panimohiiva on kuollutta kantaa, loppuunkäytettyä. Kummallakaan ei ole mitään tekoa elimistön hiivan kanssa, ne eivät sellaiseksi muutu eivätkä candidat niitä ravinnokseen käytä. Ne syövät sokereita. Ruuan hiivalla ei ole siis mitään yhteistä koiran hiivainfektion kanssa.
Sairas suolisto tekee hiivan
Suoliston huono kunto on yksi tärkeä hiivan aiheuttaja. Jatkuva ripulointi ja löysyys sotkee paksusuolen bakteeritasapainoa. Allergiaa pidetään yhtenä hiivan aiheuttajana, ja varmasti se sitä onkin, mutta siltikään koirien ruoka-aineallergiat eivät ole se yleisin hiivan aiheuttaja. Liian monet saavat helpotusta esim. hypo-allergiaruuista, joissa ei sinänsä ole mitään taikaa. Ruoka-aineallergia kun pidetään kurissa vain ja ainoastaan allergeenia välttämällä. Tai kun koira siirretään raakaravinnolle, niin ei oireiden poistuminen tai väheneminen allergiasta kerro, vaan ylipäätään edellisen ruokinnan sopimattomuudesta. Kuivamuonien raaka-ainekoostumus on sen verran kehno, että kun huonon sulavuuden ruokaa tarjotaan luonnostaan herkemmälle koiralle, niin ongelmia on tiedossa. Jos sulavuutta parannetaan vaikkapa hypoallergiaruokien hydrolysoiduilla proteiineilla, tai siirtämällä koira raa’alle, niin toki koira muuttuu usein parempaan suuntaan. Ruuansulatusongelmat ovat aivan oma tarinansa, eivätkä liity allergioihin.
Lihasta saadaan koiralle paremmin lajityypillistä ruokaa, saadaan normalisoitua tilanne ja eräällä tavalla ihan arkipäivän holistinen suhtautuminen koiraan.
Jos hiivan perussyy on ruuansulatuskanavan ärsyyntymisessä ja sitä kautta suoliston bakteeritasapainon horjumisessa, niin luonnollisin tapa on muuttaa ruokintaa. Otetaan käyttöön sulavammat raaka-aineet, ja se tarkoittaa useimmiten lihaa. Lihasta saadaan koiralle paremmin lajityypillistä ruokaa, saadaan normalisoitua tilanne ja eräällä tavalla ihan arkipäivän holistinen suhtautuminen koiraan. Joukkoon lisätään kuitua – kutsutaan hienommin prebiooteiksi – bakteerien kasvualustaksi, lisätään maitohappobakteereja lisäämään bakteerikantaa – niitä taasen kutsutaan probiooteiksi – vähennetään sokerien saantia, koska ne ruokkivat hiivaa ja lisätään liikuntaa. Fyysinen kunto ja liikkunta suojaavat yllättäen myös suolisto-ongelmia vastaan, ja on ”parantanut” aika monta allergiatapausta.
Tropeilla kuntoon
Ruuansulatusta voidaan tukea myös entsyymivalmisteilla. Naudanmahaa voi antaa mausteeksi ruuan joukkoon, mutta ei siitä koiran tarvitsemia ruuansulatusentsyymejä saa. Ei niitä saa myöskään lihasta, vaikka määrätty uskomushoitajien ryhmittymä näin vakaasti väittääkin. Entsyymit on saatava muodossa, joka selviää mahalaukusta ohutsuoleen ilman, että vatsahapot pilkkovat entsyymejä ravintokäyttöön. Osalla koirista on ongelmia – kiitos kuivamuonien – rasvan käytössä ja pienikin rasvalisä aiheuttaa oireilua närästyksestä ripuliin. Jos ei halua käyttää ravintolisiä, niin näille voi antaa tukena vaikkapa pienen määrän jäistä sian haimaa. Samaa, jota aidoille haimavikaisille käytetään. Tärkeintä on kuitenkin saada proteiinit ja sokerit pilkottua, sillä ne kiihdyttävät paksusuolessa epätasapainoista bakteeri- ja hiivakasvustoa.
Ihossa olevan hiivatulehduksen hoitoon on useita lääkkeitä ja tuotteita. Paha infektio tarvitsee usein kylkeensä myös antibiootin, jotta sekundäärinen bakteerien aiheuttama tulehdus saadaan kuriin. Tässä on kuitenkin vaara joutua määrättyyn pahan kierteeseen, koska antibiootit ja kortisoni tappavat myös niitä ns. hyviä bakteereja, joita haluttaisiin tukea. Mutta tuossa on asiat vain laitettava tärkeysjärjestykseen: ensin hoidetaan akuutti ongelma, ja sitten vasta keskitytään siihen kroonisempaan. Lääkäriltä löytyy useita vaihtoehtoja, mutta yleisimmin käytetään varmasti Malaseb-shampoota, Molkosan-juomaa (pesuun) ja Hexocil-shampoota.
Kun kyse on varvasväleistä, niin vanha tuttu alunperin nautojen vedinrasvaksi tehty yleisrasva Helosan toimii hyvin. Varvasvälien rasvaamista kannattaa kuitenkin hieman harkita, jos ongelma on nimenomaan hiivassa. Rasvauskin saattaa nimittän innostaa hiivaa. Mutta jälkihoidossa, kun iho on jo parantumaan päin, niin hiertymien estämisessä Helosan toimii mahtavasti. Samaten anturoiden pehmittäjänä. Se ei ole ulkoiluvoide, vaan kun tullaan takaisin sisään ja tassut sekä varvasvälit on pesty ja kuivattu huolellisesti, niin Helosania voidaan käyttää.
Tunkkaiset korvat
Korvissa majailevan Malassezian alkujuuret versovat samoista syistä kuin iholla tutumman C. Albicansin, mutta on muitakin altistavia tekijöitä. Malassezia pitää kosteasta, lämpimästä ja vähemmän hapekkaasta ympäristöstä. Siksi korvat ovat sille mieluisa olopaikka, varsinkin luppakorvilla. Rasvaaminen saattaa hyvinkin innostaa malasseziaa, joten jos korvalehdet ovat kärsineet esim. atooppisesta ihottumasta, niin rasvan kanssa täytyy käyttää harkintaa.
Hoito on hyvin samanlaista kuin ”ihohiivankin” hoidossa. Tehdään ruokinnalliset muutokset ja aloitetaan lääkitys. Korvat puhdistetaan säännöllisesti, mutta ei yliammuta rassaamalla niitä koko ajan. Lievissä tapauksissa tavalliset korvien puhdistusaineet saattavat auttaa, mutta yleensä niillä saadaan vain erite ja lika pois, mutta ei taltutettua hiivaa. Korvakarvojen trimmaaminen on välttämättömyys, jotta ilmakiertoa ja ihon hengitystä saadaan parannettua. Jos siitä syystä Messarin näyttelymenestys kärsii, niin ei voi mitään – asioilla on tärkeysjärjestyksensä.
Aina iholla ja varpaiden välissä majaileva hiiva ei olekaan C.Albicansia, vaan kyseessä onkin joku malassezia. Samasta syystä kuin korvissakin, hautova ja kostea paikka. Mutta silloin syynä on usein atopia, joten varsinaista alkuperää aletaan – poikkeuksellisesti – metsästämään allergiasta. Mutta kuten aina atooppisessa ihottumassa, niin kyseessä ei ole ruoka-aineallergia, vaan hengitysteiden kautta tuleva allergeeni. Pölyt ja homeet esimerkiksi. Jos malasseziaa ei hoideta, niin on aivan sama kuinka paljon koiralle annetaan kortisonia, kuivamuonasäkkien väriä vaihdellaan tai koiralle annetaan broilerinsiipiä tuoreruokinnan nimissä: atooppinen iho ei parane ennen kuin hiiva on tapettu.
Malasezzia-pohjaisen hiivan hoidon tärkeyttä puoltaa myös eräs toinenkin asia. M. pachydermatis aiheuttaa sairastumista periaatteessa vain eläimille. Seborrooista ihottumaa ja korvatulehduksia niin kissoille ja koirille. Mutta vaikka M. pachydermatis onkin eläintauti, niin se on tarttunut myös ihmisiin – se on siis määrätyissä tilanteissa zoonoosi. Joten omistaja ei halua koiransa korvatulehduksesta itselleen savipuolen tapaista ihottumaa esim. polvitaipeisiin tai varpaiden väliin, niin se koiran hiiva on syytä hoitaa pois päiväjärjestyksestä.
Voit vilkaista myös webinaarin Onko koiran hiiva ikuinen riesa.
