Yksi kohtuullisen yleinen kysymys aihepiirissä koiran raakaruokinta on, että kuinka ylipäiväiväistä lihaa voi antaa. Vastaus on yksinkertainen ja saa elintarvikehygieenikot itkemään: jos koira on terve, niin sellaista, joka ei saa omistajaa oksentamaan.
Koiran vatsahapot suojelevat koiraa ruokamyrkytyksiltä, ainakin yleensä. Tosin omistaja saa varautua sairaslomaan, jos antaa puolimätää lihaa pesemättä sen jälkeen käsiään kunnolla. Tuo ei tarkoita, että koiralle pitäisi ehdointahdoin antaa pilaantunutta lihaa – mutta se tarkoittaa sitä, että jos keittiön ihmeeltä on unohtunut paketti jauhelihaa tai broilerisuikaleita viikko ylipäiväiseksi, niin sen voi huoletta antaa koiralle – osa saattaisi syödä moisen itsekin.
Yleensä päiväyspohdiskelu koskee pakastimen tyhjentämistä. Löydetään aarrejemma pahan päivän varalle talletettua jauhelihaa, pihvejä, hirveä… Joskus ne ovat olleet vain vuoden, joskus pakkauksen viimeinen myyntipäivä yllättää: liha on pakastettu, kun kuopus oli vaipoissa ja nyt hän jo opettelee englantia koulussa.
Ihmisen ei niin vanhaa lihaa yleensä kannata syödä. Mitä rasvaisempaa, niin sitä lyhyempi säilytysaika. Kolme kuukautta on maksimi erittäin rasvaiselle. Mutta tuo on varovaisuutta ja on hieman itsestä kiinni miten sitä noudattaa. Itse söisin tähän aikaa vuodesta viime joulun jälkeen ale-myynnistä ostettua kinkkua.
Raakakypsytystäkö?
Pakastaminen ei ole raakakypsytystä. Se pitäisi tehdä lähellä nollaa astetta, jolloin bakteeritoiminta on vähäistä ja entsyymit alkavat mureuttaa lihaa. Aidosti siinäkin on kyse kuoleman jälkeisestä hajoamisesta, mutta riiputus ja raakakypsytys ei kuulosta yhtä pahalta.
Lihan pilaantuminen ja mätäneminen, joka aiheuttaa kuoleman hajun, limaantumisen ja kaikki ne merkit, jotka saavat (suurimman osan) omistajista yökkäilemään, aiheutuu bakteereista. Se on eri asia kuin lihasta häviävän nesteen ja entsyymitoiminnan myötä tapahtuva mureneminen.
Kun liha on kuukausi- ja vuositolkulla pakastimessa, niin jäätyneenä ei tapahdu raakakypsymistä. Se on vain puolivillainen vitsi, jolla perustellaan vanhan lihan syömistä. Mutta kyllä pakastaminenkin mureuttaa. Se taasen johtuu jäätyneestä vedestä, joka murjoo lihaa.
Pakastaminen ei poista bakteeritoimintaa. Se hidastaa sitä. Kun liha sulatetaan, niin bakteerit saavat uuden vaihteen päälle. Siitä johtuu se, että tuore jauheliha menee kesähelteellä äkkiä huonoksi, mutta aamulla sulatettu koirien jauhelihapötkä saattaa illalla haista jo todella pahalta.
Mutta edelleenkin – se on enemmänkin ongelma lihaa käsittelevälle ihmiselle, ei samaa lihaa syövälle koiralle.
Liha ei ole vuosikertaviini
Lihaa ei kannattaisi säilöä loputtomiin, mutta ei sitä ylipäiväisyyden takia kannata Honkajoellekaan kuskata. Muistisääntö on, että ihminen ei pakastimeen unohtunutta ja/tai haiskahtavaa lihaa syö, vaan se annetaan koiralle.
Jauhelihan kanssa kannattaa kuitenkin olla hereillä. Jauhaminen lisää bakteerien rakastamaa pinta-alaa suunnattomasti, ja samalla lihan joukkoon tulee ilmaa. Molemmat yhdessä ovat otollinen alusta bakteereille, varsinkin kun yhtälöön otetaan ilma mukaan.
Siksi koirillekaan ei varta vasten kannattaisi ostaa lihaa vuosikymmenen tarpeiksi, vaan puolen vuoden kulutus olisi sellainen passeli määrä.
Kunhan muistaa, että kukaan ei pakota antamaan vanhaa lihaa koiralle. Se on valinta siinä kuin moni muukin asia, eikä sitä kannata sen enempää märehtiä. Ja jos antaa, niin sitten antaa.
P.S.
Salmonella ei tule vanhaan lihaan. Se tulee aina käsittelyssä, suolistossa majaileva vihulainen kun on.
—
