Kromi on hivenaine, joka muiden mineraalien tapaan osallistuu moneen. Sen tärkein rooli on kuitenkin rasvan ja proteiinien aineenvaihduntaan osallistuminen sekä ehkä tärkeimpänä glukoosin käyttö yhdessä insuliinin kanssa – kromi on insuliinin kofaktori. Haima erittää insuliinia, joka siirtää sokeria verestä soluihin. Yleensä puhutaan, että insuliini on yksi elimistön anabolisimmista hormoneista juuri siksi, että insuliini eräällä tavalla avaa ovet soluihin, jotta niihin saadaan esimerkiksi energiaa sokerin muodossa. Mutta tämä on vain osatotuus, sillä jos insuliinia luonnehditaan ”ovimikoksi”, niin kromi on se avain, joka avaa ovien lukon. Ilman kromia insuliini ei saa ”avattua” soluja.
Kromi on siis erittäin tärkeä verensokerin säätelijä, sillä se estää liian suuret heittelyt, ja tähän perustuu myös sen merkitys niin insuliiniherkkyyteen kuin glukoosinsietokykyyn. Siksi kromia käytetään ihmisillä tyypin II diabeteksessä tukihoitona. Tyypin I hoidossa kromista ei ole ollut hyötyä.
Kuten aina hivenaineissa, niin tarve on hyvin vähäistä. Puhutaan mikrogrammoista. Koirilla varsinaista kromin saantisuositusta ei ole, eikä se ole täysin tiedossa ihmisilläkään. Yleisin suositus ihmisillä lienee 50-200 mikrogramman paikkeilla ja tässä tulee vastaan ihmispuolen ongelma Suomessa: saamme vain luokkaa 30 mikrogrammaa ravinnosta. USA:ssa otetaan kuitenkin itsehoidossa yleisesti 200-1 000 µg/vrk annoksia, muun muassa laihdutuksen ja kehonrakennuksen yhteydessä, vaikka siellä ravinnosta saadaan jo valmiiksi tuplasti enemmän kromia. Perusideana on, että ravinnosta pitäisi saada riittävästi kromia, ja jos ihminen syö tarpeeksi esim. maksaa, kananmunaa ja pähkinöitä, niin saannin pitäisi olla riittävää. Ongelma Suomessa vain on se, että tarvittavaa määrää ei kukaan pysty syömään ja aikuistyypin diabeteksen yhtenä syy – monien joukossa – pidetäänkin kromin puutetta. Tämä syy-yhteys on kuitenkin teoriaa, ja hyvinkin kiistelty.
Kromin varsinaista, selvää puutosta, tavataan erittäin harvoin, mutta puutoksen oireina pidetään heikentynyttä glukoosinsietoa, velttoutta ja keskittymisvaikeutta.
Koirien kromin saantia ei ole määritelty ja olettamus on, että koira saa ravinnostaan riittävästi kromia. Näin varmasti onkin kuivamuonilla, mutta raakaruokkijoilla voi kromin puute tulla vastaan. Ainakin silloin jos ei käytetä B-vitamiinien lähteenä panimohiivaa joka myös nimellä oluthiiva tunnetaan.
Kromissa, kuten muissakin mineraaleissa, yhdisteen muoto ratkaisee imeytymisen. Parhaiten imeytyvät ns. orgaaniset kromin suolat eli kromipikolinaatti sekä kromitrinikotinaatti eli kromin ja B3-vitamiinin yhdiste. Käytännössä ravintolisissä käytetään aina kromipikolinaattia.
Kromia käytetään usein tukena laihdutuksessa. Sen uskotaan vähentävän makeanhimoa kontrolloidessaan verensokeria. Osassa tutkimuksia ollaan havaittu, että kromi aidosti laihduttaa ja vähentää rasvakudosta, mutta osassa ei kromista havaittu mitään hyötyä. Ristiriitaista siis tämäkin.
Muualla maailmassa on kromia käytetty hyvinkin suurina annoksina ja se herättää tietysti kysymyksiä yliannostuksen riskeistä. Rotille annettiin suuria 100 mg/painokilo annoksia eikä niillä havaittu muutoksia sisäelimissä. Nykyään orgaanista kromia pidetäänkin erittäin turvallisena. Yhdysvalloissa eräs nainen otti päivässä 1200 – 2400 µg kromia. Hänellä nousi seerumin kromimäärät jopa kolminkertaisiksi. Verensiirtojen ja hemolyysihoitojen jälkeen munuais- ja maksa-arvot palautuivat normaaleiksi parissa viikossa. Eräällä ihmisellä kehittyi lievä munuaisvaurio 600 µg annoksella. Diabeetikoilla käytetty tonnin annosta päivässä voitaneen siis pitää jo riskinä, eikä moisia erittäin suuria annoksia pitäisi käyttää ilman lääkärin valvontaa.
Raskaana oleville ja imettäville ei ole määritelty ylärajaa.
Lisäravinteet
Kromia myydään ihmispuolella erittäin yleisesti lisäravinteena, mutta koirille suunnattua rehulisää en ole itse tavannut. Jos koiralle annetaan kromia, niin ihmisten lisät ovat hyvinkin harkitsemisen arvoisia, mutta on syytä muistaa, että niitä ei markkinoida eläimille. Jos näin tehtäisiin, niin tuotteet olisi hyväksytettävä Evirassa eläinten rehulisiksi, eikä moiseen kukaan ihmispuolen valmistaja lähde. Maksaa turhaan aikaa ja rahaa. Yksi tällainen ihmisille suunnattu ravintolisä, joka ei siis ole koirille suunnattu rehulisä, on Scitec Chromium Picolinate. Sitä voisi annostella ehkä mallilla pienillä roduille tabletti joka kolmas päivä, keskikokoisille joka toinen päivä ja suurille kerran päivässä, jonka jälkeen pidetään viikon tauko.
Kannattaa muistaa, että jos käytetään ravintolisänä kalsiumkarbonaattia tai antasideja (vatsahapon vastavaikuttajia), saatetaan tarvita ylimääräistä kromia. Kalsiumkarbonaatin tai happolääkkeen ja kromin oton välillä olisi syytä pitää kahden tunnin tauko, sillä ne voivat haitata kromin imeytymistä.
