Taloutemme, ja henkilökohtaisen, historiamme yksi parhaista pentutreenareista on (tätä kirjoitettaessa) parivuotias jackrusselinterrierinarttu (vau mikä yhdyssana). Se ei mene rikki, ja se haluaa vääntää, painia ja kokeilla kenellä pokka riittää. Riittävän nopea aivan pienille pennuille, ja riittävän hidas varttuneemmille koirille.

Eikä russeli väsy. Wilma da russelilta ei duracelit lopu. Se käy lenkillä aikuisten greyhoundien kanssa ja juoksee sen minkä töppöjaloiltaan kerkiää. Kun greyt läähättävät, niin Wilma kysyy että eikö jatkettaisi vielä; lämpö lähti vasta nousuun. Se ei luultavammin edes tiedä olevansa eri rotua – vaikka rakastaakin ahtaita paikkoja.

Nyt se sai uuden tehtävän. Opettaa whippetin pentu tavoille. Mahtava pari. Löysivät saman sävelen välittömästi kun ensimmäistä kertaa tapasivat.