Kuivamuonia ja raakaruokintaa verrataan usein. Kummassakin on plussansa ja miinuksensa, mutta ylipäätään niiden suorat vertailut ruokintaan ovat vaikeita, koska käytännön tasolla on vain yksi yhteinen tekijä: kumpaakin syödään. Tarkoitus olisi antaa jotain mittakaavaa aloittelevien raakaruokkijoiden peruskysymykseen: kuinka paljon annetaan.

Vertaan kuivamuoniin siksi, että käytännössä kaikilla on kokemusta täysrehuista ja tiedetään suunnilleen paljonko niitä olisi annettava, että koira pysyy edes kohtuullisesti kuosissa. Vertailu ei ota kantaa sellaisiin veteen piirrettyihin arvoihin kuten ”terveellisyys” tai ”sopivuus”. Se ei vastaa edes kysymykseen paljonko koira tarvitsee mitäkin, ja vielä vähemmän merkintä on rautalankamalli raakaa ruokavaliota suunnitteleville. Kysymys on siis vain mallinnuksesta aiheesta paljonko on paljon ja esittää mitä ja millaisia määriä raakaruokkijan olisi käytettävä ollakseen samoilla viivoilla kuivamuonaruokkijan kanssa edes perusarvoissa. Mitään täydellistä yksi yhteen vertailua on mahdoton tehdä, eikä ole tarkoituskaan.

Käytän esimerkissä Nutra Nuggets Professionalia. Ei siihen mitään erikoista syytä ole, kunhan sattuu tällä hetkellä olemaan moista nurkissa. Se on myös valmistusaineiltaan kohtuullisen simppeli. Linkittäminen ravintosisältöön on tällä hetkellä kohtuullisen vaativaa, koska merkkiä ei enää käytännössä Suomessa myydä.

Ravintosisältö:
Kanajauho, jauhettu maissi, kananrasva (säilöntäaineena käytetty tokoferolisekoitusta), vehnäjauho, kananmunajohdannaiset, sokerijuurikasmassa pellavansiemen, kalajauho, luonnollinen kana-aromi, simpukankuorijauhe (glukosamiinin lähde), siipikarjan rustot (kondroitiinin lähde), vitamiineja ja kivennäisaineita.

Tuoteseloste:
Proteiini 30,0 %, Rasva 20,0 %, Kuitu 3,0 %, Hehkutusjäännös 6,5 %, Kosteus 10,0 %, Kalsium 1,3 %, Fosfori 1,0 %,Omega-6 rasvahapot 3,4 %,Omega-3 rasvahapot 0,6 %

Annoskokona on 500 g. Ei tuohonkaan ole perusteluja, onpa vaan sopivan mukavan pyöreä luku. Vertailussa on käyetty Atrian toimittamaa broileria, ja arvot on saatu Mur-kissin myymien tuotteiden analyysistä.

Nutra Nuggets tarjoaa annoksessa 150 g proteiinia. Osa siitä saadaan kanajauhosta, mutta myös maissista, vehnästä ja kanamunajohdannaisesta – joka voi tarkoittaa lähes mitä tahansa. Proteiinia nostaa myös sokerijuurikasmassa, pellavansiemen ja kalajauho. Koska kuivamuonissa ilmoitettu proteiini on raakaproteiinin määrä, joka on saatu mittaamalla ruuan sisältämän typen määrä, niin mukana on itseasiassa aivan jokaisen eloperäisen osasen proteiinit, vaikka ne eivät olisi missään tilanteessa hyödynnettäviä, kuten vaikkapa rustot.

Todellinen, hyödynnettävä proteiini on alhaisempi. Kanajauhon antamasta ehkä 70 % luokkaa, vehnässä päälle 40 ja maississa alle 40 %. Noiden suhteista sitten riippuu kuinka suuri on todellinen kokonaisimeytyvyys, mutta se jäänee 50 % paikkeille. En kuitenkaan tasaa tuota raakaruokkijoiden eduksi, sillä raakatuotteiden analyyseissa on aivan sama asia: se pitää sisällään myös nahan, jänteiden, rustojen ja luiden proteiinit, jotka eivät myöskään sula.

Rasvaa raakaruokkija saa enemmän suuremmasta märästä annoskoostaan. Rasvan laatu lienee parempi, mutta yksipuolisempi. Vaikka broileri luokitellaan vähärasvaiseksi, niin se ei sitä ole koskaan koirien ruokinnassa, ellei käytetä ihmisille suunnattuja rintapaloja. Kuten linnuissa yleensäkin, niin rasva on pääosin ihonalaisrasvana, ei lihasyiden joukossa, joten teurastuksessa ja lihaleikkuussa nahat ja rasva sen mukana joutuvat koirille, ja rasvan suhteellinen osuus nousee hyvinkin nopeasti. Laskennallisessa kokonaisenergiassa ns. aktiivitason ruuat pääsevät samaan kuin erittäin rasvaisen broilermassan käyttäjät, mutta ero tulee energian jakautumisessa. Lihassa koko energia tulee rasvasta, joka on hyötysuhteeltaan parempi, kun taas kuivamuonassa suurempi osa tulee hiilihydraateista, joiden todellinen energia on aina laskettua matalampi. Tämä johtuu laskuteorioita heikommasta hiilihydraattien imeytymisestä ja alemmasta nettohyödystä rasvaan verrattuna, koska hiilihydraattien käsittely verottaa kohtuullisestikin energiavarastoja – joudutaan polttamaan energiaa, että saadaan poltettua energiaa.

Tässä raakaruokkijoilla on äkkiä dilemma edessä. Jotta ruokaan saataisiin riittävä proteiini, niin annosmäärää on nostettava, jolloin rasva nousee valkuaista nopeammin ja koira saattaa alkaa lihomaan. Kun määrää on laskettava painonhallinnan vuoksi alaspäin, niin proteiinin saanti alkaa olla vajaata. Kuivaruokkija pääsee helpommalla: hän valitsee hyllystä toisen tuotteet haluamillaan prosenteilla. Tilannetta kylläkin tasaa raakaruokkijoiden eduksi kuivamuonien kokonaisvalkuaisen kehno sulavuus. Kuivamuonissa taasen kohtuullisen suuri osa energiasta tulee hiilihydraateista, joka ei taasen rasita raakaruokkijoita.

Kuivamuonissa selvä rasite on hiilihydraattien korkea määrä lasketaan se sitten aitoina grammoina, kuiva-aineprosentteina tai osuutena energiasta. Se heikentää sulavuutta sekä koiran kykyä hyödyntää rasvaa energiaksi. Kun hiilihydraateista osa hyödynnetään perusaineenvaihdunnan energiaan, niin rasvan kaloreista – sekä jäljelle jäävästä rasvasta – jää osuutena enemmän säilöttäväksi läskiin. Raakaruokkijat kattavat koko ruuan rasvalla kaikki energian tarpeen. Mutta taas kerran – kokonaismäärä kuitenkin ratkaisee. Kuivamuonien rasvasisältö on kuitenkin määränä matala, joten (hiilihydraatin kanssa) vaikka energia laskennallisesti riittääkin, niin on kyseenalaista riittääkö se elimistön kaikkiin muihin tarpeisiin. Täysrehuissa elimistön ei tarvitse metabolisoida maksan kautta ns. pitkän kaavan kautta rasvoista sokereita solujen käyttöön, koska hiilihydraateissa on riittävästi sokereita – raakaruokkijoiden täytyy. Mutta tuota ei voida kuitenkaan pitää kuivamuonien etuna, vaan lähinnä raaka-aineiden aiheuttaman pakkona.

Kuivamuonat ilmoittavat usein myös omega-6 ja omega-3 rasvahappojen määrän. Valitettavasti tämä on luokiteltavissa enemmänkin disinformaatioksi kuin hyödylliseksi tiedoksi. Rasvahappoperheiden osuuden tietäminen ei auta jos ei ilmoiteta rasvahappoja. Loraus rypsiöljyä nostaa omega-3 määriä, mutta kyse on vain ”näennäisestä” nostosta, koska joukossa ei ole nimenomaan EPA:aa ja DHA:ta, joita tarvittaisiin. Lohduttavaa lienee kuitenkin se, että esimerkiksi broileristakin saadaan EPA:aa ja DHA:ta. En laita niitä taulukkoon, koska määrät ovat lähes mahdottomia arvioida kun ei tunneta raaka-aineita, mutta taulukon annoksista broilerin siivissä EPA:aa on ehkä vajaa 10 grammaa ja DHA:ta ehkä tupla enemmän. Broilerimassassa määrät lienevät jonkun verran korkeampia.

Suojaravintoaineita

Nutra Nuggets ei ilmoita suojaravintoaineiden määriä, joten lainataan hieman vastaavan tuotteen arvoja, eli Royal Caninin 4300.

Kuivamuonissa ilmoitetaan aina lisätyn A-vitamiinin määrä, se ei siis ole summa ruuan sisältämästä. Mutta emme myöskään tiedä koska A-vitamiini on lisätty puhtaana muotona tai esimerkiksi maksan mukana. Vertailussa oletetaan, että broileri sisältää 500 µg A-vitamiinia. Aivan näin yksioikoista asia ei tietenkään ole, koska jos ruuassa on rasvaa, niin siinä on myös A-vitamiinia. Siivissä ehkä ilmoitetussa annoksessa 700 – 1000 mikrogrammaa. Broilermassaa on mahdoton arvioida, koska ei tiedetä lihan ja rasvan suhteita eikä onko mukaan jauhettu maksaa. Mutta määrät ovat vähintään samat kuin siivissä.

Sinkkiä saadaan periaatteessa riittävästi jo lihasta itsestään, mutta suuren kysymysmerkin antaa Atrian analyysi, jossa mineraalipitoisuus on huomattavan alhainen. Väittäisin, että yliarvioin taulukossa sinkin osuuden broilerissa. Raakaruokkijaa varmasi kiinnostaisi käyttää vehnänleseitä sinkin lähteenä, mutta silloin kuidun osuus nousee huomattavan korkeaksi ja imeytyminen heikkenee radikaalisti. Kuivamuonien suhteen kannattaa myös myös miettiä imeytyykö sinkki säkistä.

Vertailuhan ei sinänsä ota kantaa siihen mitkä määrät ovat järkeviä ja riittäviä, vaan ainoastaan miten proteiinin kautta laskettuna kuivamuonan ja yhden raakaruokinnan raaka-aineiden määrät suhteutuvat toisiinsa. Tämä tulee vastaan varsinkin D-vitamiinissa, jonka määrä on liian alhainen vaikkakin se täyttää suositukset. D-vitamiinin korkeampaa annostelua kannattaa harkita, sillä siihen löytyy perusteet.

Niveloireet ovat kasvava ongelma. On muistettava, että joskus, mutta harvoin, kuivamuonilla saadaan niveliä tukevia aineita kuten glukosamiinia tai kondroitiinisulfaattia, mutta raakaruokkija ei saa niitä koskaan ravinnosta. Lisäravinteet ovat ainoa vaihtoehto.

Samaten jos raakaruokinta perustuu huomattavan vahvasti luonnollisen ruokinnan ideologiaan, eli käytetään vain luomutuotteita, niin koiran seleenin saannista on huolehdittava tavalla tai toisella. Yleensä sillä toisella, koska luomusta ei saada riittävästi seleeniä, niin on pakko joustaa luomuvaatimuksesta ja käytettävä lisäravinteita, jos teollisesti tuotettu liha ole vaihtoehto.

Summa summarum

Tämä on vain yksi tapa, lähinnä opetuksellisesti hahmottava, esittää eri ruokintatyylien eroja. Artikkelin pohja makaa luentoaineistossa, jota olen käyttänyt mm. selvittäessäni raakaruokinnan perusvaatimuksia. Aina sanotaan, ettei koirien ravintovaatimuksista ole tietoa. On sitä. Yksi tapa selvittää perustarpeet on luntata kuivamuonasäkin kyljestä.

Kun kuivamuonailija laittaa kuppiin 500 grammaa valmista ruokaa, niin raakaruokkija laittaa määrältään suurimmassa tapauksessa

• kilon lihaa
• nokareen maksaa
• kourallisen silakkaa (tai ison pussin porkkanaa, mutta ei koira hevonen ole)
• hivenen merilevää
• jonkun verran kuitua, kuten vaikkapa pellavansiemenrouhetta

Tämä tarkoittaa kahta asiaa, joista toinen on seuraus ja toinen etu. Annoskoon kasvaminen on seuraus, ja jos annos kasvaa niin suureksi, että koira ei kykene päivän tarvettaan syömään yhdellä kerralla, niin ruokavalio on koottu väärin. Etu on se, että viitsimisellä ja vaivalla ruokavaliosta saa koottua koiran tarpeita vastaavaan – jos vain tietää mitä mikäkin raaka-aine sisältää.

Aiheesta raakaruokinta ja sen variaatiot kannattaa tutustua myös muihinkin asiaa sivuaviin juttuihin, jos ne eivät ole vielä tuttuja:

• 50/50-ruokinta
• BARF esimerkkinä
• Perus-BARF
• Prey model