Kuivuminen on nestehukkaa. Se voi johtua liian vähäisestä juomisesta tai ylipäätään nesteen saamisesta, läähättämisestä helteellä, jatkuvasta haukkumisesta, liian kuivasta ruuasta (turvottamaton kuivamuona) tai suolisto-ongelmista, kuten ripulista. Myös elektrolyyttien epätasapaino tai puute, kuten kaliumin, voi johtaa krooniseen kuivumiseen. Kuivuminen on yleistä kilpailevilla greyhoundeilla. Lähes jokainen treenari taistelee sen kanssa jossain vaiheessa koiran uraa. Osalle koirista se on jopa krooninen ongelma. Lievää pahempi kuivuminen aiheuttaa aina suorituksen heikkenemistä. Myös kramppiriski kasvaa, samaten revähdyksen tai muun lihasvaurion mahdollisuus. Kuivuminen yhdistettynä liikarasitukseen saattaa olla jopa hengenvaarallista.

Raskasta työtä tekevällä kilpakoiralla kuivuminen aina vakava merkki jostain ongelmasta. Siksi esimerkiksi greyhoundin kuivumisen astetta tulisikin seurata, myös starttien ulkopuolella. Onkin masentavaa, että puheen tasolla murehditaan kyllä lämmittämistä, mutta ei vaivauduta tutkimaan lavasta tai niskanahasta kuivumisen astetta. Edes helteellä. Nesteytyskin saattaa jäädä tekemättä.

Silti on muistettava koko ajan, että koira ei kuivu siksi, että se juo omistajan mielestä liian vähän. Kilpakoira kuivuu kehon matalan rasvaprosentin takia, sekä suorituksen jälkiseurauksena. Myös kuumassa autossa pitäminen, eli normaalia kovempi läähättäminen, hukkaa nestettä. Myös jatkuva äänen käyttö, taukoamaton haukkuminen, kuivattaa hengityksen kautta. Mutta ne ovat poikkeustilanteita, eivät arkipäivän asioita. Jos moiset tekijät muuttuvat arkisiksi, niin arki on korjattava, ei lisättävä koiran (pakko)juottamista.

Kehon normaalit nesteet

Fysiologien keskuudessa on yleisesti hyväksytty, että nesteiden osuus koko ruumiinpainosta on noin 60 prosenttia. Kokonaisnestemäärä (TBF, total body fluid) on muodostettu solusisäisestä nesteestä (ICF, intracellular fluid) joka on noin 35 % ruumiinpainosta, kun taas solunulkoiset nesteet (ECF, extracellular fluid) on noin 25 prosenttia

27,2 kg (60 lbs) painavalla greyhoundilla:

Kokonaisnestemäärä TBF = 16,32 kg
Solunsisäistä nestettä ICF = 9,52 kg
Solunulkoista nestettä ECF = 6,8 kg

Homeostaasi

Homeostaasi on elimistön sisäinen tasapaino, veren ja kudosnesteen pysyminen jatkuvasti samanlaisena fysiologisten ja biokemiallisten palautejärjestelmien avulla. Nämä tekijät on pidettävä mielessä kun koiraa hoidetaan.

Solunulkoisen nesteen (ECF) tasapainon ylläpitäminen vaatii:

1. vettä
2. elektrolyyttejä
3. normaalit kuonanpoistomekanismit – on muistettava, että nestettä ja/tai elektrolyyttejä voidaan menettää munuaisten, suoliston, keuhkojen ja /tai sylkirauhasten kautta. Minkä tahansa näiden mekanismien toimimattomuus tai sekaantuminen voi johtaa nestehomeostaasin romahtamiseen.
4. normaalit sisäeritystoiminnot, varsinkin aivolisäke ja lisämunuaiset.

Kuivumisen asteet

Kilpailevan greyhoundin on havaittu kuivuvan kaksissa olosuhteissa:

• Veden puutteesta

tätä on Suomessakin, ja se on helppo havaitakin – varsinkin helteisissä olosuhteissa kilpailuissa – mutta silloin kyse on aina ja poikkeuksetta ylläpidon ongelma.

• Vettä on saatavilla

kliininen kuivuminen, vaikka vettä olisi saatavilla, on haaste, koska se saattaa johtua anemiasta, kroonisesta alemman asteen tulehduksesta, kroonisesta stressistä tai altistumisesta kylmälle.

Homeostaasin perustoiminnsta löytyvät ne kolme perussyytä, jotka voivat aiheuttaa kuivumista:

1. Hormonaaliset häiriöt

Lisämunuaisten yliaktiivisuus aiheuttaa lisääntynyttä virtsaamista, lisääntynyttä juomista ja kuivumista. Aivolisäkkeen tapauksessa esimerkiksi kylmyys ja pidentynyt stressi tukahduttaa antidiureettisen hormonin (ADH) vapautumista ja aiheuttaa lisääntynyttä virtsaamista sekä kuivumista. Diabetes insipidus (täysin eri tauti kuin sokeritauti eli diabetes mellitus) ohtuu ADH:n puutoksest. Sen kliiniset oireet ovat lisääntynyt juominen, lisääntynyt virtsaaminen sekä kuivuminen.

1. Ruokavalion virheet

Liian iso annos elektrolyyttejä, kuivamuona ilman vettä yhdessä juomaveden puutteen kanssa, tai ylipäätäämn jatkuvasti kuivan ruuan syöminen aiheuttaa kuivumista.

1. Muut sairaudet

Munuaissairaudet, kuten myös ruuansulatuksen häiriöt, aiheuttavat oksentelua ja ripulia, joista seuraa nesteen ja elektrolyyttien menetystä. Myös anemia, krooniset infektiot sekä stressi vaikuttavat nestetasapainoon.

On myös yksinkertaisempi tapa jakaa kuivumisen asteet. Ainakin se on käytännön tasolla ehkä yleisempi.

Normaali kuivuminen

Koirat, kuten myös greyhound, ovat käytännössä kykenemättömiä hikoilemaan, päinvastoin kuin ihmiset ja hevoset. Niiden on pakko poistaa ylilämpöä sekä jäähdyttää itseään läähättämällä. Uloshengitettävä ilma sisältää paljon kosteutta, ja läähätys käynnistääkin janoreaktion – koira tuntee itsensä janoiseksi. Vaikka greyhound juo huomattavasti vähemmän vettä kuin muut koirarodut, niin läähättävä greyhound voi juoda 30 – 60 minuutin välein, varsinkin kuumalla ilmalla. Tällä järjestelmällä elimistö pyrkii kompensoimaan läähätyksen aiheuttamaa nestehukkaa.

Suoritus itsessään aiheuttaa myös nestehukkaa läähätyksen lisäksi. Jokainen greyhound kuivuukin suorituksessa jonkun verran, mutta startin tai harjoituksen jälkeinen juominen, paitsi jäähdyttää elimistöä, niin myös yleensä korjaa tätä nestehukkaa. Sama koskee kaikkia koiria kovassa tai pitkäkestoisessa rasituksessa.

Krooninen kuivuminen

Kroonisen kuivumisen kaikkia syitä ei täysin ymmärretä, mutta se liittyy erittäin useasti stressikäyttäytymiseen, kykenemättömyyteen rentoutua. Tämä on valitettavan tuttua ison maailman greyhoundeilla, jotka kulkevat tarhassa jatkuvasti kykenemättä rauhoittumaan hetkeksikään. Myös jatkuvasti haukkuvat ovat erityisessä riskissä sairastua krooniseen kuivumiseen – varsinkin kun ilma on helteinen tai stressitaso nousee, vaikka kilpailuttamisen tai näyttelyiden takia.

Koirat eivät menetä pelkästään vettä hengityksen kautta, vaan myös elektrolyyttejä munuaisten kautta niiden yrittäessä pitää veren pH-tasapainoa yllä. Kun elektrolyyttihukka on tarpeeksi suuri, niin janoreaktio ei enää käynnisty. Janontunnetta ei tule, vaikka nestettä menetetään, koira ei juo ja nestehukka vaan pahenee. Greyhoundeissa kroonisesti kuivuneet eivät juo suuremmin koskaan, edes helteellä.

Kuivumisen arviointi

Kuivuminen vaikuttaa koko koiraan, mutta se miten se vaikuttaa eri elimiin, riippuu kuivumisen asteesta.

Kliinisesti voidaan seuraavat havaita:

1. Iho on eloton ja siitä puuttuu kimmoisuus. Se ei palaudu takaisin nostettaessa ja päästettäessä irti.
2. Turkki on kuiva.
3. Paino on laskenut nestehukan takia.
4. Suorituskyky laskee, vaihdellen kolmesta kymmeneen koiranmittaan 513 metrillä.
5. Limakalvot (ikenet) ovat kuivat kosketettaessa, ja ovat väriltään punaiset.
6. Silmät ovat kuopalla ja sameat pidemmälle menneestä kuivumisesta.
7. Ruokahalu on pienentynyt. Kokonaismäärä saattaa olla normaali, mutta koira alkaa ”närppiä” ruokaans.
8. Janoa voi olla tai olla olematta, riippuen kuivumisen syystä.

Ihotesti

Yleisin tapa tutkia kuivumista, on ihotesti. Otetaan etusormella ja peukalolla kiinni niskanahasta tai lavasta, venytetään ylös ja irroitetaan. Nahan kuuluisi palata nopeasti ja nätisti takaisin. Mikäli se jää eräällä tavalla harjaksi, tai palautuu yli 2-3 sekunnissa, niin koira on kuivunut. Suun limakalvot kertovat myös kuivumisesta. Niiden väri haalistuu (on myös merkki shokista) ja ikenet selvästi kuivuvat. Painettaessa niihin jää lievä kuoppa, eikä väri palaudu nopeasti.

Veri- ja virtsatesti

Kuivumisessa virtsaa tulee yleensä tilavuudellisesti vähän ja sen ominaispaino on korkea (1,050 +), paitsi jos kyseessä on lisämunuaisten yliaktiivisuus tai diabetes insipidus, joilloin tilavuus on suuri ja ominaispaino matala (1,005- 1,025).

Veren arvoista löytyy myös muutoksia. Hematokriitti  nousee normaalista maksimissaan 58 prosentista 60 – 64 prosenttiin ja yli, koska verestä on hävinnyt nestettä.

Kuivuneella greyhoundilla hematokriitti (PCV) alle 57 % viittaa usein anemiaan ja kun koiran nestetasapaino on korjattu se tulee olemaan jossain välillä 50-55% – joka on liian alhainen huippusuorituskykyyn. Kilpakuntoisen greyhoundin normaali hematokriitti on yleensä yli 60 ja alle 70, usein 65 – 68 %. Whippetiä lukuunottamatta muilla roduilla näin korkea arvo tarkoittaa erittäin vakavaa kuivumista. Mutta tuo on myös syy siihen miksi rata-greyhound kestää niin heikosto kuivumista: sillä ei ole samaa suojapuskuria kuin muilla, ja treenatun greyhoundin normaalina pidetty hematokriitti aiheuttaisi muilla koirilla välittömän nestetiputuksen.

Valkosolujen määrä voi olla koholla. Nousu voi silti olla normaalin rajoissa, mutta johtuu kuivumisesta.

Plasman proteiinien määrä on myös koholla kuivumisen takia. Mitä enemmän, niin sitä vakavammin koira on kuivunut.

Kuivumisen hoito

Juottaminen on useimmiten paras tapa, kun kuivuminen on lievästä keskinkertaiseen (4 – 6 % pudonnut ruumiinpaino), eikä pakautumiseen vaadittava aika ole merkittävä tekijä.

Suonensisäisesti hoitona voidaan antaa vettä tai elektrolyyttivalmistetta. Etuna on, että hoito menee suoraan sinne minne pitääkin, se on tarpeeseen sopivampi ja vaikuttaa nopeasti. Haittapuolina on, että se on hankalaa ja vaatii jonkun henkilän valvomaan koiraa koko ajan.

Suonensisäisessä nesteytyksessä on myös vaaransa. vaikka siihen aina suhtaudutaan lähes vähätellen. Nämä riskit voivat olla ionisia, osmoottisia tai tulehduksellisia, jokainen niistä voi olla kohtalokas. Teoreettinen riski suonen-, lihaksen- tai nahansisäisessä isotoonisten nesteiden antamisessa on enemmänkin liuoksen vahvuudessa kuin tilavuudessa, joka menee koiran munuaisille. Nämä riskit ovat kuitenkin käytännössä teoreettisia, koska Suomessa nesteytyksen suoneen tai nahan alle tekee aina eläinlääkäri.

Kroonisessa kuivumisessa ei auta pelkkä nesteen lisääminen esimerkiksi ruokaan, koska veren suhteellinen suolopitoisuus pysyy kuitenkin liian alhaisena, eikä janon tunnetta tule. Elektrolyyttien antaminen samanaikaisesti ruuassa nesteen mukana kuitenkin usein parantaa tilan muutamassa päivässä.

Vakavissa kuivumisissa, jotka aiheutuvat esim. lämpöhalvauksesta, ripulista, vesidiabeteksesta tai asidoosiksesta, on aina käännyttävä eläinlääkärin puoleen, sillä tila saattaa vaatii nesteyttämistä joko suoraan suoneen tai ihon alle. Vakava kuivuminen on koiralle hengenvaarallinen tila.

Kuivumisen estäminen

Jos koiralla on jatkuvasti ongelmia kuivumisen kanssa, niin seuraavat saattavat estää tilaa kehittymästä:

• Anna elektrolyyttilisää, tosin koiralle optimaalisia ei suuremmin ole markkinoilla
• Anna kaliumia enemmän. Lievästi kuivuvilla ja helteestä kärsivillä on jopa pelkän banaanin antaminen päivittäin auttanut.
• Lisää rasvaa ruokaan. Rasvassa on paljon energiaa, ja aineenvaihdunnan sivutuotteena saadaan vettä suoraan soluihin, noin tuplasti verrattuna proteiineihin tai hiilihydraatteihin.
• Mausta vesi esim. hunajalla, piimällä tai lihaliemellä. Se saa koiran juomaan helpommin.
• Kävelytä enintään kilometri, varsinkin koirilla, jotka eivät kykene rauhoittumaan. Tai lopeta kävelyttäminen kokonaan.
• Pyri minimoimaan kilpailuissa odottamisen aiheuttama kiihtyminen. Tehokas lämmittely kannattaa unohtaa kokonaan.
• Huolehdi kodin tai kennelin ilmanvaihdosta, lämpötilasta ja kosteusprosentista. Kuuma ja kostea ovat pahin mahdollinen yhdistelmä. Älä missään nimessä laita kosteaa koiraa kuumaan autoon.

Lopuksi

Kuivuminen on äärimmäisen tavallista greyhoundeilla. Kuivuminen voi siis johtua nestehukasta tai neste- sekä elektrolyyttihukasta. Ero perustuu janon olemassaoloon tai puuttumiseen. Kuivumisen diagnoosi perustuu kliinisiin havaintoihin sekä veri- ja virtsatesteihin. Kuivumisen aste riippuu painonmenetyksestä ja oireidenvakavuudesta. Lievästä keskinkertaiseen voidaan mainiosti hoitaa suun kautta, vakavammat vaativat suonensisäistä tai nahanalaista hoitoa, jota tuetaan myöhemmin oraalisella hoidolla.

Hormonaaliset ongelmat voivat vaatia aivan oman lääkityksensä.

Tavallisilla kotikoirilla kuivuminen sen sijaan kulkee enemmänkin käsi kädessä muiden sairauksien kanssa, kuten ruuansulatusongelmissa. Tai sitten koira ei ole koskaan edes kuivunut, vaan omistaja vain luulee niin, koska ei juo omistajan haluamaa määrää vettä.