Koirat haluavat käyttää hampaitaan ja voimaa syömiseen. Emme me tuota takuuvarmasti tiedä, mutta kun seuraa koiran syömistä kovan ja sitkeän kanssa, niin muuhun kuvitelmaan on vaikea päästä. Plus se on jonkinlainen testi koiran purukaluston kunnon suhteen. Jos edes palaliha ei repeä, niin alkaa olla aika lähteä lääkäriin.
Koirien ruokavalio on usein aivan liian pehmeää. Turvotettua kuivamuonaa ja tuotantotekniikan takia todella hienojakoista jauhelihaa. Silloinkin kun ollaan kuivassa tai palalihassa, niin raekoko on pääsääntöisesti nieltävän kokoista. Hampaita ei tarvitse käyttää. Se näkyy hammasterveydessä, oikeammin sen puutteessa, johon yritetään vastata harjaamalla ja merilevällä. Kehnolla tuloksella.
Broilerin koipireidet ovat looginen ratkaisu. Vai kuuluuko niitä kutsua reisikoiviksi – en koskaan muista. Aivan joka päivähän ei tarvitse päästä syömään raa’alla aggressiolla, mutta edes kerran viikossa olisi hyvä. Reisikoipireisien kanssa kokoraja mennee jossain kolmen kilon kohdalla. Jos meillä viisikiloinen russeli syö helposti yhden, ja pyytäisi santsia, niin samaan kykenee mikä tahansa tuon kokoluokan koira.
Kaulat ovat myös yksi vaihtoehto, kuin myös kylkiluut. Siivet sen sijaan menevät minun luokittelussani ruualla leikkimiseksi.
Mutta mitä tehdä kun luut ja luiset ”kokolihat” eivät ole vaihtoehto, vaikka närästyksen tai suolisto-oireiden takia? Tai kun tarpeeksi isoa lihakimpalettakaan ei löydy, ainakaan järkevään hintaan? Sitten on kaksi vaihtoehtoa: ollaan antamatta tai keksitään jotain.
Jäinen, tai ainakin puolijäinen, liha on yksi tapa. Kylmä liha tosin on osalle koirista hankala – terveet eläimet eivät ole moksiskaan, mutta jos sinulla on kiertymäriskirotu kotona, niin ei ehkä kuulu sarjaan hyvät ideat; tosin kukaan ei tiedä nostaisiko jäinen liha aidosti riskiä. Mutta nukut yösi paremmin, kun et kikkaile.
Ruokahävikkiä kuuluu vähentää. Siksi kannattaa pitää koiria. Tiedän, että tuo ei ole sellainen tapa, jota ruokahävikin pienentämisellä aidosti tarkoitetaan, mutta entä sitten? Jos jokin on ostettu, koska se on ollut hyllyssä, niin sen ostamatta jättäminen ei sinänsä vähennä hävikkiä. Hävikki vähenee vasta sitten, kun kauppa pienentää tuottajien tulotasoa ostaessaan vähemmän ja tarjotessaan omille asiakkailleen riskiä tyhjistä hyllyistä. Näin muuten tapahtuu jo nyt.
Paistopisteiden leivät ovat hävikkiriskissä, asiakkaallakin. On helppo unohtaa leivät paperipussiin, jolloin ne ovat seuraavana päivänä kohtuullisen… rapeita. Kun ei jaksa lämmittää niitä pehmeiksi mikrouunissa, niin kahden päivän kuluttua alunperin lämpimän pehmeät sämpylät ovat muuttuneet joksikin, jolle pitäisi hankkia asestatus. Goljatkin kaatuisi niillä.
Kuivat ja kovat sämpylät ovat melkoisen tehokas luiden korvike, mutta ilman luiden ongelmia, kuten riskiä suolistotukoksesta. Tosin niiden käyttö edellyttää, että omistaja ei pelkää viljoja.
Meillä on havaittu, että Lidlin rustic vehnäsämpylät ovat parhaiten koirien mieleen. Lisäksi ne kuivuvat niin koviksi, että isommallakin koiralla menee hetki, että saa moisen jauhettua.
Ei niitä joka päivä kannata antaa. Eivät ne niin mahtavia ole, että erikseen kannattaisi maksaa. Mutta kun ostaa itselleen, niin voi huoletta ottaa ylimääräisiä, koska ne saadaan hyödynnettyä koirille.
Jos koiralla on ongelmia vehnän kanssa, tai ylipäätään viljat ovat kiellettyjen joukossa, niin silloin ei todellakaan kannata edes kokeilla. Mutta kaikille muille kylläkin. Lisäksi muutamalla närästävällä ne ovat toimineet paremmin kuin Rennie.
Ja mikä parasta: kuivat leivänmuruset ovat paljon mukavampia siivota matosta kuin reisikoiven rasvat ja marinadit.
Kommentointi on auki. Jaa oma ideasi korvikeluiksi.
