Koirien ravitsemuksen tärkeimpänä mittarina käytetään koiran ulkonäköä, miltä se silmään näyttää. Heikentynyt vastustuskyky näkyy korkeampana alttiutena sairastua vatsatauteihin tai kennelyskään pitkällä viiveellä, eikä silloin vaikka A-vitamiinin, D-vitamiinin tai sinkin puute näy helpostikaan koiran ilmiasussa. Sama pätee lihasjumeissa tai murtumaherkkyydessä.

Liian paljon sulamattomia sokereita ei näy koirassa ennen kuin hiiva räjähtää käsiin. Kaikissa tapauksissa koiran ulkonäkö ei kerro ruokinnan laadusta mitään, ennen kuin ollaan oltu pitkään ns. löysät housuissa. Koiralla saattaa munuaissairaus, mutta vajaatoiminta aiheuttaakin ongelmia vasta kun munuaisten toiminta romahtaa tarpeeksi alas. Yleisin mittari on kuitenkin koiran turkki ja miten se kiiltää. Korjaukset ruokinnassa tehdäänkin usein siksi, että saadaan koiran turkin puutteet korjattua, ei siksi että ruokinta on laajemmin pielessä.

Kuollutta tai mattaa turkkia aiheuttavat monet eri syyt, eivätkä läheskään kaikki ole edes ruokinnasta riippuvia. Nartuilla kiimakierto vaikuttaa välillä turkin laatuun, ja silloin syynä ovat estrogeeni ja progesteroni – turkin laatu on silloin hormonipohjaisen toiminnan aiheuttamaa, eikä siihen kyetä ravinnolla vaikuttamaan.

Huonekosteus vaikuttaa, ja yleensä syypäänä on liian kuiva sisäilma. Pientä ensiapua voidaan yrittää lisäämällä koiran ruokaan rasvaa, mutta aito korjausliike olisi ilmankostutin.

Kun valon määrä keväällä kasvaa, niin se käynnistää karvanvaihdon. Silloin vanha talviturkki kuolee ja se pudotetaan pois, jolloin turkin yleisilme voi olla paikoin todella kehno. Turkin vaihtumisen vauhtiin vaikuttaa hivenen ruokinnan laatu, mutta pääosin tuossakin on kyse hormonaalisesta toiminnasta. Auringonpaiste itsessään muuttaa turkkia, yleensä väriä. Käytännössä tämä näkyy mustilla koirilla, ja jos omistaja on näyttelysuuntainen, niin hän on yleensä oppinut pitämään koiraansa vähemmän suorassa auringossa, ettei turkkiin tule ”kulottumisen” aiheuttamaa punertavaa värisävyä.

Mattaa ja kuollutta turkkia ruokinnallisista syistä aiheuttavat useimmin

1. proteiinin vähyys ruuassa
2. sinkin puute
3. A-vitamiinin puute
4. kuivuminen

Järjestys on oma ja kokemukseen perustuva.

Yleisesti kuitenkin kysyjää neuvotaan lisäämään rasvaa, nimenomaan kasvisöljyjä, sekä biotiinia.

Proteiinit

Proteiineista rakennetaan kaikki elimistön kudokset. Tai lähes kaikki, koska läski on rasvaa, mutta senkin synnyttämiseen tarvitaan proteiineja. Luukin on toki pääosin mineraaleja, mutta proteiineista ja sokereista tehdään ”liima”, jolla mineraalit saadaan kiinnittymään.

Elimistön suurin elin on iho. Ihon hyvinvointi näkyy suoraan karvassa. Vaikka turkin karvat ovatkin kuollutta solukkoa, niin ne on rakennettu mm. proteiineista. Kun turkkikoira vaihtaa karvaansa, niin sekä energian kuin proteiinienkin tarve kasvaa – pahimmillaan/parhaimmillaan jopa tuplaantuu. Jos näyttelykarvassa olevan koiran ruuassa ei ole tarpeeksi hyvälaatuista eläinproteiinia, niin se näkyy nopeastikin heikkona karvanlaatuna.

Ihon joustavuudessa ja terveydessä, ja siten myös karvanlaadussa, on yhtenä tekijänä mukana proteiini nimeltään keratiini. Sen valmistukseen tarvitaan mm. sinkkiä, seleeniä sekä välttämätöntä aminohappoa metioniinia. Metioniinia, joka on harvoja rikkipitoisia aminohappoja, saadaan taasen mm. kananmunasta ja kalasta. Tämä saattaa olla yksinkertaisin selitys sille, että niin kananmuna kuin kalakin auttavat turkin laatuun sekä ihon kuntoon – eikä etua saadakaan rasvoista, kuten on ajateltu. Metioniini on kuitenkin rajoittava aminohappo, ja sen saanti broilerista tai naudasta on kuitenkin vähäisempää kuin kalasta.

Sinkki

Sinkki saattaa olla elimistön tärkein mineraali, riippuu täysin miten tärkeyden määrittelee. Ihmisellä on kehossaan sinkkiä suunnilleen saman verran kuin rautaa, eikä mikään osoita että koirilla asia olisi toisin. Kuitenkin useimmiten murehditaan enemmän raudan saantia, joka on helppo varmistaa, kuin sinkin. Sinkin tärkeys on sen roolissa osallistua erittäin suuren määrän entsyymien toimintaan, eikä DNA:takaan synny ilman sinkkiä. Rasvahappojen toimivuus vaatii myös sinkkiä. Jos antaa koiralleen rasvalisää mattaan ja harvaan turkkiin, mutta syy johtuukin sinkin puutteesta, niin rasvan hyöty jää nollille.

Sinkin puute näkyy parhaiten turkin harvenemisena, joka ilmenee parhaiten päässä ja kainaloissa – ylipäätään siellä, missä karvaa on valmiiksi vähiten. Yleensä omistaja herää ongelmaan siinä vaiheessa kun silmien ympäristö alkaa kaljuuntumaan.

A-vitamiini

Maksa on tärkein A-vitamiinin varastointipaikka. Sieltä se saadaan liikkeelle entsyymin avulla, jonka muodostumiseen tarvitaan sinkkiä. Joten jos turkin kehno kunto johtuu sinkin puutteesta, niin koiralla on käytännössä vajetta myös A-vitamiinista, ellei se saa sitä jatkuvasti ruuastaan, kuten jos maksaa tarjotaan päivittäin.

A-vitamiinin useiden tärkeiden roolien ohella se osallistuu solujen erikoistumisen lisäksi myös ihon ja limakalvojen hoitoon. Osa harrastajista on parantanut koiransa turkkia kalanmaksaöljyllä, ja silloin voidaankin kysyä, että oliko vaikuttava tekijä rasva vai sittenkin A-vitamiini.

Kuivuminen

Koiran kuivuminen, dehydraatio, on yleinen ongelma, vaikka sitä ei useinkaan tunnisteta. Se ei koske pelkästään rasituksessa olevia koiria, vaikka ne suurimmassa riskissä ovatkin. Yleisin syy on, että koira ei yksinkertaisesti juo riittävästi ja ruokinta ei tuo riittävästi nestettä. Tämä koskee varsinkin kuivamuonia käyttäviä, sillä lihassa itsessään on paljon nestettä. Mutta puuroruokkijat saattavat olla aiheuttamassa kuivumista raaka-aineillaan, vaikka ruuassa onkin nestettä. Korkeat hiilihydraattimäärät kuluttavat elimistöstä nestettä, sillä hiilihydraattiaineenvaihdunta, eli kun tärkkelystä ja muita sokereita muutetaan elimistön hyödyntämään muotoon tai suoraan energiaksi, kuluttaa nestettä. Sama koskee myös kuivamuonia.

Kun vettä ei ole kehossa riittävästi, niin sitä aletaan säännöstelemään. Vettä siirretään sinne missä sitä eniten tarvitaan – tärkeimmille soluille. Jopa verta aletaan ”tiivistämään”, mutta vain määrättyyn rajaan asti. Vedestä on silloin ensimmäisenä puutetta ns. toissijaisissa paikoissa, joissa normaalisti olisi korkea kosteus: limakalvoilla, ihossa ja turkissa.

Kun ruokaan lisätään rasvaa, niin energian ja rasvahappojen myötä saadaan myös vettä. Aina kun rasvaa käsitellään, niin saadaan kaupan päälle vettä. Tämä on tärkeimmistä syistä miksi kuiville koirille tärkein ravitsemuksellinen ensiapu on nostaa rasvan määrää. Joten koska kaikki vaikuttaa kaikkeen, niin rasvalisä yksinään ei vaikuttanutkaan turkin laatuun, kuten yleisesti ajatellaan, vaan mukana vaikuttamassa on rasvan käsittelyn synnyttämä nesteytys – sisäistä kosteusvoidetta siis.

Rasva

Ruuan rasvan vähyys tai huono laatu on yksi syy mattaan turkkiin, mutta siihen liittyy silloin usein myös kuiva iho ja sen hilseily. Tämä saattaisi johtuu siitä, että koira ei saisi ravinnostaan riittävästi linolihappoa. Linolihaposta muodostetaan mm. arakidonihappoa, joka on solukalvojen yksi rakenneosa ja jos siitä on puutetta, niin öljyhappo korvaa ihossa linoli- sekä arakidonihapon. Öljyhappo ei ole kuitenkaan rakennusosana yhtä kestävä, jolloin ihon soluista pääsee haihtumaan vettä ja iho alkaa halkeilemaan, hilseilemään sekä turkki kuivuu. Kasviöljyjen käyttö turkin hoidossa perustuu nimenomaan linolihapon määrän nostamiseen. Koira saa kuitenkin arakidonihappoa lihasta, joten kyse on aina kokonaisvaltaisesta rasvan puutteesta, ei vain määrättyjen rasvahappojen vähyydestä.

Usein neuvona tarjotaan lisäämään kalaöljyä eli omega-3 rasvahappoja. Silloin oletuksena on, että omega-6 ja omega-3 rasvahappojen suhde olisi väärä. Kyse ei kuitenkaan ole varsinaisesti nimenomaan omega-3 hapoista DHA:n ja EPA:n puutos, vaan että eläin- ja kasvirasvoista ei muuttuisi riittävästi EPA:ksi ja DHA:ksi. Tämä on puhdasta oletusta, kuin myös kalaöljyn lisääminen suhteen muuttamiseksi, eikä selvää näyttöä siitä ole. Teoriaa vastaan sotii myös se, että kasviöljyjä käytetään samalla tavalla parantamaan turkin kuntoa, ja silloin nimenomaan vääristetään entisestään 6/3-suhdetta. Mutta jos rasvahappojen suhdetta haluaa ylläpitää, niin silloin 2,6 – 16:1 pitäisi ynnätä kuutosten ja kolmosten suhteeksi. Kuten huomaa, niin haarukka on melkoisen suuri.

Omega-6 ja omega-3 suhde on oleellisempi kroonisissa tulehduksissa, koska suurissa määrissä omega-6 rasvahapot voivat olla tulehdusta ylläpitäviä. On kuitenkin muistettava, että se tarkoittaa täysin eri asiaa kuin että omega-6 rasvahapot aiheuttaisivat tulehdusta.

Biotiini

Biotiinin käyttö iho- ja turkkioireissa perustuu ihmisiin ja hevosiin, joille kummallekin biotiini on vitamiini. Koiralle se ei ole. Se, että hevosten kavioiden kuntoa on hieman saatu parannettu määrätyissä tilanteissa pitkillä ja erittäin suurilla biotiinikuureilla, ei paljon koiraa lohduta. Jos koiralla ei ole suolisto-ongelmia, niin ylipäätään biotiinilisää ei tarvita. Ei se myöskään ihoa ja turkkia huolla.

Biotiinilla on kuitenkin saatu tuloksia ja se johtuneekin niiden mukana saadusta sinkkilisästä.

Huonekosteus

Huonekosteuden merkitys perustuu yksinkertaisesti haihtumiseen. Jos (oikeammin kun) ilma on liian kuivaa ja usein myös lämmintä, niin turkista ja ihosta haihtuu enemmän nestettä kuin mitä elimistö saa sinne vietyä. Koska iho on pinta-alaltaan suuri ja siten myös haihduttajana tehokas, niin tapahtuu kaksi asiaa: veden kulkua ihoon rajoitetaan ja solut menettävät vettä nopeammin kuin mitä sinne saadaan. Iho kuivuu, alkaa hilseilemään ja turkki muuttuu kuolleeksi ja mataksi. Ilmiö on hyvin tuttu keskitalvella ja varsinkin keskuslämmitetyissä asunnoissa.

Usein saadaan muutosta parempaan pelkästään sillä, että laitetaan pyyhkeitä kuivumaan lämpöpattereiden päälle (ei sähköpattereille, paitsi öljykiertoiseille) tai tuolien selkänojille. Usein luokkaa suhteellisessa ilmankosteudessa 50 % näkyy nopeasti koiran turkin paranemisena. Jos pelkää pölypunkkeja, niin se pelko on turha.