Kupari (Cu) on kivennäisaine, jonka saantia ei yleensä mietitä. Silti se on erittäin tärkeä hivenaine. Siitä on periaatteessa harvemmin varsinaista puutetta, jos ruokinta on tasapainoista. Pääsääntöisesti kuivamuonista saa riittävästi kuparia, kuten myös raakaruokinnasta, jos sisäelimet kuuluvat ruokavalioon.
Kupariin on kuitenkin liitetty määrättyjä uskomuksia, joihin uskominen saattaa altistaa koiran vajaasaannille ja silloin on vastassa ongelmia. Varsinkin pienet valkoiset näyttelykoirat ovat vaaravyöhykkeellä.
Tämä johtuu siitä, että kuparin uskotaan aiheuttavan turkin värjääntymistä punasävyiseksi. Kuparin saantia vähennetään virheellisen ulkomuotovaatimuksen takia, ja koira maksaa laskun.
Värjäytyminen ei johdu kuparista, vaan eritteiden (sylki, kyynelneste, hiki) entsyymitoiminnasta. Mustien koirien punertuminen kesällä johtuu auringonvalon aiheuttamasta haalistumisesta, jota kutsutaan kulottumiseksi.
Bedlingtonin terriereillä on geneettinen sairaus, joka aiheuttaa ongelmia kuparin kanssa, ja myös dobermanneillä kupari on yhdistetty terveydellisiin ongelmiin – välillä aiheesta, välillä aiheetta. Nuo kaikki yhdessä ovat aiheuttaneet vastaavanlaisen tilanteen kuin paniikissa suolamäärien kanssa: ollaan siirrytty liikasaannin pelossa puutteeseen. Taas kerran ääripäät eivät toimi.
Kuparin tärkein merkitys on olla useiden eri entsyymien rakennuspalikkana. Päinvastoin kuin usein uskomusruokinnan piirissä kuvitellaan, niin ravinto ei ole minkään entsyymin saantitie, vaan entsyymit tehdään itse.
Vaikka ruuasta saataisiinkin kuparia sisältäviä entsyymejä, niin niitä ei kyetä hyödyntämään, vaan ne tapetaan, viipaloidaan fileoidaan ja rakennetaan uusiksi. Ruuan kuparia sisältävät entsyymit ovat siis jonkinlainen kuparin lähde, mutta eivät toimivien kuparia sisältävien entsyymien lähde. Selvä ja erittäin tärkeä ero.
Imeytyminen ja eritys
Hivenaineena kuparia tarvitaan kohtuullisen vähän. Raakaruokkijoilla tämä helpottaa hieman elämää. Jos ruuassa on noin 800 µg/1000 kcalME tai koira saa 200 µg/kgEP, niin se riittäisi normaalitilanteessa perusterveelle koiralle. AAFCO:n suositus kuivamuonille on tällä hetkellä 7,3 mg/kgKA.
Ruoan kuparista imeytyy yleensä noin puolet, mutta imeytymiseen vaikuttaa monet eri tekijät. Ylimääräinen kupari sitoutuu ohutsuolen soluissa metalleja sitovaan proteiiniin ja erittyy ruoansulatuskanavaan solun kuollessa.
Elimistössä kuparia on kohtuullisen vähän. Siitä on luustossa noin puolet, lihaksissa 25 prosenttia ja loput muissa kudoksissa. Kuparin ylimäärä erittyy sapen kautta ohutsuoleen. Kupari ei varastoidu muualle elimistöön, kuten kalsium varastoituu luustoon.
Toiminta
Ruokavalio vaikuttaa kuparin hyväksi käytettävyyteen. Esimerkiksi eläinproteiinit lisäävät kuparin imeytymistä, kun taasen kasvisproteiini ja kuidut vähentävät.
Samantyyppiset kivennäisaineet vaikuttavat kuparin imeytymiseen, runsas sinkki– ja rautamäärät heikentävät, koska niitä siirtää ohutsuolesta verenkiertoon sama proteiini. C-vitamiini muuttaa kuparin heikosti imeytyvään muotoon. Suuret molybdeeni-, kalsium- ja fosfaattimäärät kiihdyttävät kuparin eritystä ja edistävät mahdollista kuparin puutosta.
Kupari on elimistössä sitoutuneena kuparientsyymeihin tai muihin proteiineihin. Kuparientsyymit osallistuvat mm. ATP:n tuottamiseen ja jo vähäinenkin kuparin puute pienentää kudosten energian tuottoa, antioksidanttitehtäviin, sidekudoksen muodostamiseen, jossa se on tärkein elementti C-vitamiinin lisäksi, raudan aineenvaihduntaan sekä keskushermoston toimintaan.
Kupari osallistuu siten myös luultavasti lämmönsäätelyyn, sokeriaineenvaihduntaan, vastustuskyvyn muodostamiseen ja sydämen toimintaan, mutta näitä tehtäviä ei vielä tunneta täysin.
Puute
Anemia on ehkä yleisin tunnettu kuparin puutteesta kertova ongelma. Yleensä anemia liitetään raudan puutteeseen, mutta asia ei ole aivan noin yksinkertainen. sillä kuparia tarvitaan kahteen kertaan raudan kanssa.
Ensimmäisen kerran kupari on mukana, kun valmistetaan entsyymi, joka muuttaa raudan muotoon, jossa se voidaan kuljettaa luuytimeen punasolujen muodostusta varten. Jos kuparista on rajusti puutetta, niin rauta jää varastoihin.
Toisen kerran kuparia tarvitaan hemoglobiinin muodostamisessa. Jos kuparia on liian vähän, niin rauta imeytyy, mutta hemoglobiinin muodostuminen kärsii (Linton 1934, Frost ym. 1939). 13 kg aneemisilla koirilla havaittiin, että niiden oli saatava vähintään 2 mg kuparia päivässä, jotta hemoglobiinin muodostuminen palautui ennalleen. Tämä tarkoittaisi siis noin 150 µg/kgEP.
Kuparin puute syntyy joko liian vähäisestä saannista tai liian suuresta menetyksestä munuaishäiriöissä. Yksi kuparientsyymi toimii C-vitamiinin kanssa hermoston viestiaineiden, adrenaliinin ja noradrenaliinin, muodostamisessa. Kuparin puute voi heikentää hermosolujen normaalia toimintaa.
Aina säännönmukaisesti kysytään, että kuinka nopeasti puutteet näkyvät. Urheilevilla koirilla suorituskyvyn heikkeneminen hemoglobiinin romahtamisen takia alkaa oireilla eri aikoina koirasta ja rasituksesta riippumatta, mutta greyhoundeilla selvä hidastuminen ja kestävyyden puute näkyvät noin kuukaudessa. Pennuilla kuparin puutteesta johtuva turkin heikkeneminen ja värien haalistuminen näkyivät neljässä kuukaudessa (Zentek ja Meyer 1991). Samassa ajassa ilmeni myös uloimpien varpaiden yliliikkuvuutta, joka altistaa varvasvammoille.
Yliannostus
Kuparimyrkytykset ovat erittäin harvinaisia, koska kupari ei suuremmin varastoidu elimistöön. Ihmisillä kudoksiin kertyy kuparia vasta kun nautittu määrä on monisatakertainen normaaliin verrattuna. Kuparimyrkytyksen oireita ovat pahoinvointi, päänsärky, mahakrampit ja ripuli.
Kun annettiin yhtenä annoksena 165 mg/kgEP kuparisulfaattia (CuSO4), niin se aiheutti ensin oksennusta ja sen jälkeen kuoleman neljässä tunnissa (Gubler ym. 1953). Tuo vastaa kuparina 65,7 mg ja rikkinä 33,2 mg painokiloa kohti.
Bedlingtonin terrierit
Bedlingtonin terriereillä on geneettinen ongelma, joka aiheuttaa kuparin kertymistä ja sitä kautta kuparimyrkytyksen (Ludwig ym. 1980). Rodun omistajat ovat tietoisia ongelmasta ja osannevat säätää koiriensa kuparin saannin sopivaksi. On havaittu, että jos kuivamuonissa on 5 – 10 mg/kg kuparia, niin bedlingtonit saavat myrkytyksen (Tined ym. 1978).
Kuparia rasitukseen
Greyhoundeilla ja muilla sprinttereillä yleensä riittää normaali ravinnosta saatava kupari (raakaruokkijat, selvittäkää määrät) ja jos kohonnutta tarvetta on, niin se liittyy yleensä korkeampaan hemoglobiiniin – kupari on yksi tarvittava mineraali.
Uskon, että voimalajeja harrastavat staffit ja vastaavat lihaskimput, eivät sen suurempaa kuparilisää tarvitse. Sen sijaan raskaassa aerobisessa työssä oleville, kuten valjakkokoirille, kupari saattaa olla harkitsemisen arvoinen lisä. Mutta annostelussa kannattaa olla hivenen varovainen, sillä liika kupari taasen aiheuttaa ongelmia sinkin hyödyntämisessä – ei kannata ehdoin tahdoin mennä ojasta allikkoon.
Biol Trace Elem Res. 2005 Summer;105(1-3):87-96.
Sustained strenuous exercise in sled dogs depresses three blood copper enzyme activities
DiSilvestro RA, Hinchcliff KW, Blostein-Fujii A.
Human Nutrition, The Ohio State University, Columbus, OH, USA.
Abstract
Studies show mixed conclusions about acute responses of copper status to strenuous exercise. Because copper function involves metalloenzyme activities, which might take days to change, the present study examined the response of three copper metalloenzyme activities to sustained strenuous exercise in sled dogs. A race lasting 12-15 d depressed activities for both plasma ceruloplasmin and erythrocyte superoxide dismutase in dogs consuming commercial dog foods and meats. A shorter, 3-d training run for dogs fed a commercial balanced diet also depressed ceruloplasmin activities but not superoxide dismutase activities. Dogs fed the same diet but that did not run showed no changes in either parameter. Activities of a third copper enzyme, plasma diamine oxidase, also decreased after a 3-d training run. In summary, blood activities of three copper enzymes were depressed by sustained strenuous exercise in sled dogs.
