Suurin osa urheilukoirien omistajista tietää, että jos koiralla on lääkitys, niin sitä ei rasiteta. Tai ainakin pitäisi tietää. Joskus kuitenkin tulee tilanteita, että koiraa rasitetaan lääkekuurista huolimatta. Kyseessä saattaa olla puhdas vahinko, koira saattaa lähteä vaikkapa riistan perään, tai sitten harkitusti, esimerkiksi pienen vamman varmuuden-vuoksi-lääkityksessä. Tällaisia ovat vaikkapa pieni pintanaarmu, johon kesähelteillä annetaan muutaman päivän antibioottikuuri tulehduksen ehkäisemiseksi tai lievä kynsivallin vaurio. Usein treenari menee näissä eräällä tavalla riskillä, pelataan varoaikojen kanssa lähes minuuttipeliä. Greyhoundeilla on helpompaa, koska tutkittua tietoa poistumisajoista löytyy jonkun verran, mutta koska lääkeaineet muuttuvat ja myös imeytymis- sekä puoliintumisajat, niin varma ei voi olla jos varoaika osuu lähelle seuraavaa kilpailua. Muilla roduilla onkin vaikeampaa, koska kukaan ei tiedä miten rotuerot tai erilainen kehon rasvaprosentti vaikuttaa.
Järkevintä olisi antaa koiralle kunnon palautuminen, mutta ymmärrän hyvin kiireenkin – varsinkin jos koira on menossa isoon kilpailuun tai finaaliin, ja sinänsä mitätön tapaturma kyseenalaistaisi osallistumisen, ja romauttaisi ehkä pitkän aikavälin valmistautumisen. On kuitenkin muistettava, että uusia kilpailuja tulee aina, ja ura hyvin lähellä katkoa, jos typeryyksissään ja ahneuksissaan ottaa sinänsä täysin tarpeettoman kipulääke tai antibioottipositiivisen. Varoajat kun kuitenkin ovat eläinurheilussa pelkästään ohjeellisia, ja treenari vastaa aina kaikesta.
Lääkkeet poistuvat elimistöstä eri tavalla ja eri aikataululla. Jos lääkeaineelle on ilmoitettu poistumis- tai puoliintumisaikataulu, niin se pätee (jos ylipäätään pätee omalla koiralla) eräällä tavalla normaalitilassa, ilman rasitusta. Rasitus, ja varsinkin verenkierron vaihtelut saattavat vaikuttaa hyvinkin paljon lääkejäämien poistumiseen. Kun koira rasittuu, niin sen sydän lyö nopeammin. Mitä kovempi rasitus, sitä kovempi syke. Lepotilassa verenkierto jakautuu suunnilleen siten, että minuuttimääristä hieman yli kolmannes menee maksaan, kolmannes munuaisiin ja hieman alle ohjautuu lihaksiin. Kun koira rasittuu, niin verenkiertokin muuttuu. Nyt maksa saa luokkaa pari prosenttia minuuttitilavuudesta, munuaiset prosentin verran ja lähes 90 prosenttia verenkierrosta ohjautuu lihaksiin ja iholle. Ruuansulatusjärjestelmä – eli vatsa ja suolisto – pysäytetään lähes täysin.
Tämä on oleellista siksi, että lääkkeet kuljetetaan ”kohdepaikkaansa” erittäin usein verenkierron mukana. Samalla tavoin lääkkeiden metaboliajäämät taasen poistetaan maksan tai munuaisten kautta veren avulla.
Jos lääkkeen pitäisi imeytyä vatsalaukusta tai suolistosta, mutta kummankin mekaaninen liike pysähtyy ja verenkiertoa ei käytännössä ole, niin imeytyminen myös viivästyy. Samaten kun verta ei enää viedä maksaan ja munuaisiin, niin lääkejäämien poistaminen keskeytyy – pidentää siis eräällä tavalla varoaikaa.
Lääkkeen vaikutuskin saattaa muuttua rasituksen myötä kehon pH:n muuttuessa happamammaksi. Se voi aiheuttaa lääkeaineen ionisoitumisastetta ja polaarisuutta. Useimmille turhaa teoriaa, mutta kummatkin saattavat vaikuttaa aineen toimintaan, ja muuttaa hyödyllisen vaaralliseksi – riippuu täysin aineesta. Useimmat aminohapot ovat polaarisuudeltaan L-muotoa, ja ovat elimistölle käyttökelvottomia, jos polaarisuus muuttuu. 60-luvun talidomikatastrofi johtui nimenomaan lääkkeen polaarisuudesta – toisella ”napaisuudella” lääke poisti äidin pahoinvointia, toisella taasen poistui sikiön kädet ja jalat. Kipulääkkeillä tai antibiooteilla ei tietenkään ole näin draamaattisia oireita, vaikka koiraa kuinka paljon rasitettaisiin ja maitohapon myötä muutettaisiin lääkkeen polarisaatiota, mutta kannattaa ottaa huomioon, että imeytyminen ja toiminta saattaa häiriytyä. No, joskus saattaa jopa parantua niin paljon, että lääke poistuu nopeammassa tahdissa kuin olisi suotavaa.
Ihmisillä on todettu, että kestävyysurheilussa asetylisalisyylihappoa (asperiini) ja liikunta yhdessä lisäävät suolen läpäisevyyttä. Tämä altistaa kehon taudeille sekä lisää suoliston verenvuotoriskiä.
Lääkkeet eritetään usein munuaisten kautta sappeen ja virtsaan. Tehokkuus riippuu monesta eri tekijästä (plasman proteiinit, ionisoituminen, polaarisuus) ja munuaisten verenkierto on oleellisessa roolissa. Ihmisillä liikunta laskee munuaisten verenvirtausta 50 – 60 prosenttia ja ns. glomerulusfiltraatiota 30 – 40 prosenttia – koirilla vähintään yhtä paljon. Virtsan määrä riippuu täysin munuaisten verenkierrosta. Mitä tehokkaampaa rasitusta, niin sitä vähemmän syntyy virtsaa. Siksi liikunnan vaikutus on suurin sellaisten lääkeaineiden kohdalla, jotka erittyvät muuttumattomina virtsaan. Ylitalon ja muiden tutkimuksen mukaan (19771) rasitus vähentää antibioottien erittymistä ja eliminaatiota sekä nostaa niiden pitoisuutta plasmassa. Tulehduskipulääkkeet taasen vähentävät virtsan erittymistä merkittävästi plaseboon verrattuna, ja voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa akuuttia aivoturvotusta (Baker ym. 20052).
Ruotsissa on doping-testattavilla greyhoundeilla ns. palautusjuomat kielletty ennen testiä. Tämä perustuu nimenomaan virtsan konsentroitumiseen. Kun virtsaa kehittyy vähän, niin silloin lääkejäämän suhteellinen osuus nousee. Jos koiraa päästään ennen testausta juottamaan suuremmilla määrillä elektrolyyttejä sisältävää juomaa, niin suolot lisäävät virtsan eritystä ja laimentavat virtsaa, jolloin rajalla oleva positiivinen saattaisikin peittyä.
Koiran normaalissa liikuttamisessa ei ole mitään ongelmia tai riskejä, ainakaan pienissä vaivoissa ja vammoissa. Mutta koska kukaan ei tiedä miten juuri sinun koirasi reagoi juuri siihen lääkeaineeseen, niin on parempi jättää kilpailut väliin, jos varoaika alkaa tehdä tiukkaa. Se on parempi ratkaisu koiran terveyden, ja treenarin uran suhteen.
