Toivottavasti olet huomannut. Laskin ei pure. Se ei käy kimppuun, potki vastaan tai edes yritä vahingoittaa haltijaansa. Se tekee yleensä ihan niin kuin siltä pyytää – toisin kuin monien ihmisten koirat.
Ei ole ihan yksi eikä kaksi kertaa, kun olen jollekin selittänyt, miten olen päätynyt ruokamääriin, joita meillä syödään. Monen silmät pullistuvat päästä, ja verenpaine nousee, kun sanoin, että minä laskin, ja vertasin siihen, mitä ruuasta saa. Tyypillinen keskustelu menee jotenkin näin:
Utelias Tyyppi: Mitä syötät koirallesi?
Minä: No, se saa pääasiassa lihaa, hieman nappulaa, sen lisäksi vähän kivennäisiä ja vitamiineja. Mitä milloinkin nyt kaapista sattuu löytymään.
UT: No mistä sitten tiedät, mitä syötät ja miten paljon? Eikö ruuasta saa muka tarpeeksi? Eikö olisi helpompaa antaa jotain yhdestä purkista? Eikö tuolla lailla voi aiheuttaa vaikka mitä yliannostusongelmia?
Minä: No ei se ole vaikeaa. On muutama asia, jotka yleensä kaikissa ruokinnoissa mättää. Nappulasta saa jonkin verran kaikkea tarpeellista, mutta lihalla nostetaan annoksen proteiinin ja rasvan määrää sekä sulavuutta, ja ruokinnan perusta on melkeinpä paras mahdollinen. Sitten vain paikataan ne pahimmat aukot, kuten D-vitamiini ja sinkki, mahdollisesti kalsium ja A-vitamiini. Oikeat määrät löytää kyllä lukemalla Katiskaa, etsimällä sopivia arvoja raaka-aineille vaikka Fineli:stä ja laskemalla.
UT: No kuulostaapa ihan hirveän vaikealta. En mä kyllä ainakaan osais.
Minä: Höpsis, kuka tahansa osaa, jos osaa laskea yhteen, vähentää, jakaa ja kertoa. Prosenttilasku on myös ihan tarpeellinen. Tietysti se vaatii halua ottaa asioista selvää, mutta kun kerran laskee, ja varsinkin, jos laskee excelillä ja käyttää sitä fiksusti, niin laskujen muuttelu on jälkeenpäin tosi helppoa, sinne voi lisätä eri ruokia, tai vaihtaa arvoja.
UT: No mietitkö sä omat syömisetkin muka noin tarkkaan?
Minä: No en mä koirankaan syömisiä enää mieti. Olen laskenut myös omat syömiseni joskus Finelin ruokakorin avulla, ja tiedän, missä on minun ruokavalion heikot kohdat. Paikkaan myös niitä purkista, syön ihan samalla lailla ja samoista purkeistakin esimerkiksi Deetä ja sinkkiä kuin koira. Kalkin vedän sentään tablettimuotoisena, koska en juurikaan juo maitoa. Paras juttu tässä systeemissä on se, että se toimii. Meidän perhe voi hyvin, jaksaa touhuta ja sairastaa tosi vähän, sama koskee koiraa. Sitä paitsi mä voin tietoisesti valita syöväni perjantai-iltana pizzaa, jossa on koko päivän kalorit eikä hippuakaan vitamiineja. Mutta koiran on syötävä sitä, mitä sinne kuppiin laitetaan, oli se kuin moskaa tahansa.
UT: No kyllä sä taidat olla vähän sekaisin.
Minä: Niin taidan, mutta voin hyvin, ja koira voi hyvin. Ja hei, jos se laskeminen muka on niin vaikeaa, niin osta Raakaruokinnan ABC, siinä tulee valmis taulukko, joka laskee sun puolesta. Ja jos raakaruokinta kuitenki kiinnostaa, ja et halua tuota kirjaa maksaa, niin ei auta, kun alkaa ottaa selvää. Laske vähän kerrallaan ja tee joku järkevä taulukko, mistä näkee, mitä olet laskenut. Kyllä mä niitä sitten tarkistelen ja niissä laskemisissa voin auttaa. Tämä on vähän niin kuin remontointia, joko teet itse ja säästät, tai pistät siihen vähän rahaa, ja joku tekee sen sinun puolesta.
Joten – yritä opetella tulemaan toimeen sen laskimen tai excelin kanssa, voi vaikka käydä niin, että laskimesta tulee paras kaverisi. Vaikka matematiikka koulussa olisi ollut kuinka hanurista, niin ei ole oikein kostaa sitä koiralle. Sitä paitsi – monen asian oppiminen tapahtuu kuin itsestään, kun motivaatio on kohdallaan. Ja omien perheenjäsenten hyvinvoinnin pitäisi olla aika motivoiva tekijä. Tsemppiä!
