Taas vituttaa. Seuraan hirvittävän paljon muiden treenaamista ja koiratouhuja, ja aivan liikaa koiria, joista näkee, että ne eivät voi hyvin, ja tekevät hommia huonolla vireellä, paineen alla ja vain siksi, että vietti kestää kroppaa enemmän.

• Agility on rankkaa. Kenttä ei ole oikea paikka kasvattaa kuntoa, ja treenit eivät saa kestää varttia pidempään, viisi minuuttiakin on jo paljon.
• Koiraa pitää muistaa katsoa – jos se ontuu, pompottaa tai liikkuu muuten jäykästi, sen paikka ei ole treeneissä.
• Edes positiiviset koulutuskeinot eivät poista paineistumisen mahdollisuutta, sillä paineen luo ihminen, eikä naksuttimen käyttö poista ihmistä koiran kokemuspiiristä.

Ajatelkaa vähän niitä koirianne! Vaikka itseä huvittaisi kuinka tehdä vielä kerran – tai kaksi tai kolme – niin koiran saa rikki liialla treenillä. Sitä kertaa ei enää tehdä, kun aika on täynnä, tai onnistunut suoritus on saatu.

Myös treeniolosuhteet pitää luoda sellaisiksi, että koiralla on mahdollisuus tehdä työnsä turvallisesti ja ilman turhaa kuormitusta. Kaikkea ei tarvitse vetää täysillä tai maksimikorkeuksilla. Myös siihen vartin treeniin pitää mahduttaa taukoja, tarjota mahdollisuus juomiseen ja vaikka vähän kävellä.

Koiran elämässä tärkeintä on lepo, ruoka ja tavallinen arki. Ilman lepoa ei tapahdu kehitystä, vaan koira ylikuormittuu – tämä koskee myös koiran päätä, ei pelkästään lihaksistoa. Ruoka antaa energiaa ja mahdollisuuksia kasvaa – fyysisesti. Tavallisessa arjessa koira liikkuu maastossa rennosti, ilman painetta ja kasvattaa kuntoa, nauttii ihmistensä huomiosta, koiramaisista touhuista – ja lepää. Tavallista arkea kuuluisi olla viikossa ainakin neljä päivää – kuinka moni aktiiviharrastaja malttaa pitää lajikohtaiset tai tavoitteelliset treenikerrat alle tämän määrän?