Maailman ihmeitä tekevistä superfoodeista ihmeellisimpiä ovat ehkä levät. Merilevän tuntenee suurin osa koiraan ruokkivista, ainakin nimeltä. Se on kuitenkin raakaruokinnan yksi yleisesti käytetyistä lisistä, jonka arvo on jodissa. Makean veden levät taasen ovat harvinaisempia ravintolisiä.

Kyseessä saattaa olla julkaisuharha, eli niitä käytetään, mutta niistä ei puhuta. Tai sitten ne ovat vain liian kalliita koirien päivittäisruokintaan ja omistajat popsivat niitä mieluummin itse.

Yleensä kun makean veden levistä puhutaan (jatkossa puhun vain levistä ja merilevä on merilevä), niin tarkoitetaan kahta: spirulinaa ja klorellaa. Ne ovat hieman eri asioita keskenään, mutta niputettavissa samaan.

Kyse on hieman sama asia kuin hevosilla heinän kanssa, jossa heinä on yleisnimike vihreällä, mutta aidosti se koostuu useammasta eri kasvista, kuten natoista, raiheinistä, timoteistä tai vaikkapa voikukasta ja apilasta.

Yhteistä leville on kuitenkin väittämät. Ne ovat täydellistä ravintoa kaikille ja kaikessa sisältäen suunnilleen kaikki ravintoaineet. Terveysvaikutuslista on vieläkin tyrmäävämpi, sillä levät estävät tai parantavat lähes kaikki tunnetut (ja tuntemattomat) taudit. Sekä detoksaavat. Detoxing on huomattavan tärkeä, sitä ei saa unohtaa.

Jos laittaa taikauskon narikkaan, niin tietäväthan kaikki, että terveysväitteet ovat aivan puutaheinää. Kyseessä on tyypillinen Big Herbin harrastama suoranainen valehtelu voittojen maksimoimiseksi.

Ostetaan uber-halpaa raaka-ainetta ja myydään se käärmeöljynä eteenpäin sataan euroon kilo. Mitään näyttöjähän terveysvaikutuksille ei tietenkään ole, koska väitteiden ja lupausten todistamisvaade – eli luottamuksen puute – on vain merkki lääkeyhtiöiden halusta kontrolloida. On se kumma, että ei rehellisen yrittäjän sanaa uskota, vaikka jo muinaiset kiinalaiset, inkat ja atsteekit tämän tiesivät – varsinkin intiaanit ovat hyvin tärkeitä, tällä kertaa törkeämpiä kuin kiinalaiset. Se, että nuo suurkulttuurit kuolivat sukupuuttoon, hyvin suurelta osin nälän ja sairausten takia, lienee epäoleellista.

Mitä tulee detoksaukseen, niin ehkä annettaisiin suoliston, maksan, munuaisten ja keuhkojen tehdä tehtävänsä. Detoksausta on täysin turha alkaa purkamaan, koska moista systeemiä ei edes ole. Sama kuin alkaisi kumoamaan yksisarvishoitoja. Ja ei, mm. raskasmetallien kelatoiminen hoitotapana ei liity mitenkään detoksaukseen. Mutta päästetään lääketieteen tohtori professori Juhani Knuuti ääneen: http://hyvinvointi.ts.fi/terveys-tiede/detox/

Kyllä, minä olen väsynyt tähän aiheeseen. Keskitytään mieluummin leviin ruokana.

Kun ruokia verrataan, niin aidosti niitä pitäisi verrata kokonaisuutena. Tuohon ei ole kuitenkaan minkäänlaista työkalua olemassa, mitään sellaista, joka auttaisi ensin hahmottamaan ja sen jälkeen asettamaan mitta-arvot niinkin epämääräiselle asialla kuin kokonaisuus. Siksi asioita verrataan yksittäisten tekijöiden kautta. Kuten että mitä yhdestä saa ja toisesta ei, tai mitä samaa saa kaikista, mutta millä määrillä. Joten aina kun törmäät vertailuihin, niin pidä mielessä kummasta on kyse ja vaikuttaisiko se toinenkin vaihtoehto jotenkin kokonaisuuteen.

Levien käyttö varsinaisena ruoka-aineena on melkoisen turhaa. Jo pelkästään hinta on esteenä. Varsinainen ruoka-aine on käsitteenä ehkä hieman hämärä ja olen ottanut sen käyttöön selventämään rajan vetoa ruuan ja ravintolisien välillä. Useimmiten pyrin käyttämään ruoka-aineita, ravintolisiä ja lisäravinteita merkityksissä

• ruoka-aine on isompi osa osa kokonaisruuasta, ja mahan täyttämisen lisäksi siitä saadaan kokonaisravitsemukselle useampi asia; liha, puurot, kuivamuona, elimet, usein jopa luut
• ravintolisä on määrältään pienempi, jonka poistaminen ei kuitenkaan välttämättä vaikuta kokonaisravitsemukseen ja joka antaa useampaa eri ravinto-ainetta, mutta määrät saattavat olla epäselviä tai jopa tuntemattomia; merilevä ja muut levät, salaatit, öljyt, ruusunmarja, chia
• lisäravinne on yhtä tai muutamaa ravintoainetta antava lisä, ja määrät ovat usein selvät; mineraalit, vitamiinit, glukosamiini, kalanmaksaöljy, kalaöljykapselit

Kun ravintolisiä verrataan toisiinsa, niin vaikeudeksi ei nouse ainoastaan verrattavat ravintoaineet, vaan mistä määrästä pitäisi verrata; saadaan koko saanti vai oletettu täydennys. Kummallakin lähestymistavalla on etunsa ja tarkoitusperänsä.

Tässä onkin levien vertailun vaikeus. Niille on vaikeaa, lähes mahdotonta, löytää mitään jollain tavalla järjellä perusteltavaa käyttötarvetta. Joka yksinkertaistetusti tarkoittaa itsestäänselvyyttä:

levien käytölle ei ole mitään tarvetta koirien ruokinnassa

Mutta laitetaan rinnakkain muutama ehkä jollain tavoin selitettävä ravintoaine, ja katsotaan mitä tapahtuu. Jos ihmettelee määriä, niin ajatuksissa on ollut 30 kg kokoluokka ja jokin annostuksessa järkevä määrä. Ruokalusikallinen eli noin 12 g olisi ollut oikeampi, mutta 10 gramman käyttö oli helpoin. Vertailuksi on annettu 800 grammaa 17 % rasvalla olevaa naudan jauheliha antamaan mittakaavaa sille mikä merkitys kokonaisruualla on.

Lähdearvoina on käytetty

• spiruliinalla wikipediaa
• klorellalle SelfNutritionDataa
• merilevälle Fridaa (ja Jenni kertoi magnesiumin Kennelrehun merileväpurkista, ja Sirpa folaatit Biofarmin tuotteesta)
• Fineli palveli naudan jauhelihaa ja maksaa

Kuten taulukosta näkyy, niin ainoastaan klorellaa voisi harkita ravintolisäksi magnesiumin osalta. Periaatteessa se kävisi myös A-vitamiinilisäksi beeta-karoteenin kautta, mutta siinä ei ole mieltä, koska raakaruokinnassa asia on hoidettu maksalla ja kuivamuonissa asiaa ei tarvitse edes miettiä. Se, että merilevä on jodin lähde, ei pitäisi olla yllätys kenellekään – jodi on oikeastaan ainoa peruste ylipäätään merilevälle.

Jos sinä keksit leville jonkin käyttötarkoituksen, jota en ole tullut ajatelleeksi, niin voit kommentoida alta Katiskan foorumille.